Enemmän kuin mainoslause
Mitä kauemmaksi etäännyn mainostoimistotyöstä, sitä enemmän reklaamit alkavat riipiä. Sille vain ei mahda, että silloin aikoinaan niitä katsoi ammattisilmällä ja se on toinen kuin siviilin.
Esimerkiksi päivänä muutamana olin sillä hilkulla lähettämässä TUC-keksien tuotepäällikölle sähköpostia vaatiakseni sitä selittämään, että miten vitussa ne muka ovat enemmän kuin suolakeksejä.
Riipimisen tunteeseen sekoittuu myös piinallinen tietoisuus siitä, että te kaikki muut olette koko ajan nähneet mainokset sellaisina, kuin minä näen ne nyt. Minä puolestani olin lapsellisen iloinen työni jäljestä ja kaikesta pöhinästä, mitä siihen hommaan liittyy, ja sitähän liittyy.
Esimerkiksi päivänä muutamana olin sillä hilkulla lähettämässä TUC-keksien tuotepäällikölle sähköpostia vaatiakseni sitä selittämään, että miten vitussa ne muka ovat enemmän kuin suolakeksejä.
Riipimisen tunteeseen sekoittuu myös piinallinen tietoisuus siitä, että te kaikki muut olette koko ajan nähneet mainokset sellaisina, kuin minä näen ne nyt. Minä puolestani olin lapsellisen iloinen työni jäljestä ja kaikesta pöhinästä, mitä siihen hommaan liittyy, ja sitähän liittyy.
lähettänyt Junakohtaus
7:38 ip.
9 kommenttia:
Jospa TUC-suolakeksit ovat enemmän kuin suolakeksejä sillä samalla logiikalla, että ihminen on enemmän kuin osiensa summa? Siinä tapauksessa minä en ainakaan niihin kekseihin koskisi.
Takavuosien noloimpana mainoksena on minulle jäänyt mieleen Kotisinapin telkkarimainos ja sen rallatus "mikä on parasta makkaralla, mikä on herkkua lautasella..." eikä siitä ole edes kovin montaa vuotta aikaa. Ihmiset keinuivat sinappipurkin ja makkaroiden kanssa teennäisen jähmettyneet hymyt naamallaan.
Toinen mikä rassaa niin maan perkeleesti on se missä se jätkä ajaa autolla vaan ykkösellä ja käytti matkapuhelintaankin "vain" soittamiseen. Ihan vitun huono.
Hyvät ja nokkelat mainokset sen sijaan ovat aina ilo silmälle.
Oma viehätyksensä on rujosti reisille menneissä mainoksissa ja mainoskampanjoissa.
Elanto mainosti itseään joskus vuosikymmeniä sitten lausahduksella "käy myymälässä!" Jostain syystä kampanja loppui lyhyeen...
Alan klassikko on jenkkifirman tekemä, särkylääkkeitä arabeille mainostava puhekuplaton sarjakuva. Pojilta oli päässyt unohtumaan sellainen pikku juttu, että arabit lukevat oikealta vasemmalle...
Eikä kulunut kovin kauaa siihen, että Koskenkorva Pink Pussy muuttui Pink Catiksi. Miksiköhän?
Jotenkin mulla on suuri ongelma vetää ne työroolin taikalasit päähän. "Enemmän kuin suolakeksiin" on päädyttä taatusti siksi, ettei mitään parempaakaan ole mieleen tullut. Tuotepäällikkö tietty on ihan pähkinöissään. Hitto, nekin on joskus pihalla niitten taikalasiensa kanssa. Täytyyyhän omaan tuotteeseen uskoa, mutta joku raja!
Montas reikää Tuc-keksissä onkaan?Siinähän olisi jo väännettävää.
Vai olisiko joku "Vitusti muruja mut vitun hyvää!" -säätö toimivampi. Tai "Älä pakkaa niitä ostoskassin alimmaisemksi!!!!".
"omia muruja myös sosiaalisesti rajoittuneille.".
Joo. Läppäri lukkojen taa ennen kuin olutta ottaa...
Miten olisi: TUC, hyvänmakuinen keksi?
On niitä hyviäkin mainoksia. Juuri nyt pyörii Coca colan mainos, joka on minusta jopa ihan toimiva (vaikka inhoan kokista ja firmahan on toki suuri ja ilkeä riistäjä firma ;).
Siinä Brasilia/Argentiina voittaa jalkapallon mestaruuden ja näytetään vahanukkeanimoituja hahmoja riemuitsemassa, kaktus halaa ilmapalloa jne. Paras on lopussa, missä aviopari on sängyssä ja voitto tulee telkasta. Aviomies hyppää sängystä ja alkaa pomppia ja riemuita. Samalla kaapista tulee ulos vaimon komea rakastaja, joka myös hihkuu riemusta. Tyypit pysähtyvät hetkeksi tajuttuaan toistensa läsnäolon, tuijottavat ja sitten säntäävät halimaan toisiaan. Me voitettiin!
Haha, nauroin ekan kerran, kun näin tuon.
Antti,
mä uskon tietäväni miten siihen enemmän kuin -settiin on päädytty. Niillä on ollut joku mielettömän raskas brandihyrrätyyppinen strategiaprosessi (muistuttakaa, että kerron joskus Lintas Brand Wheelistä), jonka lopussa kaikki ovat ihan sekaisin ja sokeita kaikelle. Perustelevaksi osuudeksi on tullut, että TUC-suolakeksien varsinainen sisältö kuluttajalle on se hetki, kun keksit, päällysteet, kuluttajan mielentila ja ensimmäinen haukkaus kohtaavat ja yhtyvät, mikä on sinänsä ihan fiksu ajatus, mutta ei se tosta aukea eikä se mistään muustakaan aukea, joten sitä ei olisi pitänyt ollenkaan käyttää.
Minusta mainokset näyttävät suurimmaksi osaksi siltä, että mainosväki tekee niitä toisilleen.
Tai itselleen.
Tämä toisilleen ja itselleen ei itse asiassa ole ihan niin yksinkertainen juttu, vaikka lopputulema monesti onkin juuri tuota.
Mainonta-markkintointi-yhteisö on pieni eikä enimmältään koostu kovinkaan monipuolisesti uteliaista ihmisistä. Perustyyppi on enemmänkin sellainen, jonka mielestä "kaikki" ovat sitä, tätä ja tota tai ajattelevat näin, noin ja niin. Sitten reklaamia väännetään tälle entiteetille "kaikki", minkä todellinen pääluku voi olla yllättävän pieni.
Lisäksi mainostoimistot ovat väärällään joko syntymäkaupunkilaisia tai ex-maalaisia pahinta sorttia, niitä jotka menevät kotikulmille kertomaan miten paljon siistimpää stadissa on ja naureskelevat, kun joku vanhoista kavereista sanoo "hesa".
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu