Julkinen palvelu näyttää voimansa
Kaverini S. on tekniikan alalla erittäin sivistynyt mies ja loistoluokan it-suunnittelija ja koodari. Näiden taitojen kehittäminen on tähän asti vienyt hänen aikansa sangen tehokkaasti, mutta nyt hän kokee kaipaavansa laaja-alaisempaa ymmärrystä maailmasta ilmiöineen.
Neuvoin häntä menemään kirjastoon ja valitsemaan henkilökunnasta mieluiten keski-ikäisen täti-ihmisen ja kertomaan tälle huolensa.
Mitä luulette, meneekö kirjastontäti solmuun, kahdeksikolle, ekstaasiin ja taivaaseen, kun paikalle ilmaantuu nuori diplomi-insinööri, joka ilmoittaa tahtovansa alkaa lukemaan kirjoja? Saakohan S. loistoluokan palvelua vai ei? Syntyykö tästä kokemus, jota kirjastontäti muistelee vielä eläkkeellä?
Neuvoin häntä menemään kirjastoon ja valitsemaan henkilökunnasta mieluiten keski-ikäisen täti-ihmisen ja kertomaan tälle huolensa.
Mitä luulette, meneekö kirjastontäti solmuun, kahdeksikolle, ekstaasiin ja taivaaseen, kun paikalle ilmaantuu nuori diplomi-insinööri, joka ilmoittaa tahtovansa alkaa lukemaan kirjoja? Saakohan S. loistoluokan palvelua vai ei? Syntyykö tästä kokemus, jota kirjastontäti muistelee vielä eläkkeellä?
lähettänyt Junakohtaus
1:49 ip.
14 kommenttia:
Tuskin. Sillä tätähän tapahtuu tuntemilleni kirjastoammattilaisille päivittäin. Niin sedille kuin tädeille. Vaikka se sille diplomi-inssiressukalle ainutkertaista olisikin.
Hassua. Olisin kuvitellut, että nimenomaan tällaista ei tapahdu vaan että kirjastoja käyttävät ne, jotka niitä käyttävät ja uutta pokaa ei ovesta sisään kävele.
Näin sitä sivistyy.
Kyllä se on innostavaa, mutta totta, ei mitenkään ällistyttävän harvinaista. Jopa tieteelisissä kirjastoissa sisään kävelee joskus ihmisiä, jotka haluavat alkaa oppia uutta jostain määrätystä aiheesta ja tulevat kertomaan sen kirjastonhoitajalle. Silloin kun olin kirjastossa töissä, pyrin käyttämään näihin tilanteisiin paljon aikaa ja energiaa. Kyllä ne kivoja olivat (varsinkin se 16-vuotias nuorukainen, joka halusi kirjastokortin ja mahdollisimman paljon lisää tietoa Nietzschestä).
Kas, sisar e pitkästä aikaa. Mukavaa kun poikkesit.
Näyttää siltä, että hieman innostuin liikaa kirjottaessani, mikä onkin ensimmäinen kerta minulle, ja puhuin asioista, joista en tiedä tarpeeksi. Joku fiksumpi olisi tyytynyt toteamaan, että frendini tulee saamaan erittäin, erittäin hyvää palvelua ja hyvän lukulistan.
Näin ohimennen sanottuna, sivupalkissa oleva linkkiteksti "Miehemme Oulussa" ei enää pidä paikkaansa.
Uskon, että täti tykkää ;D Minusta ne ei tykkää, kun käyn liian usein ja vien liikaa heidän kirjojaan vaikka palautankin ne nopeasti! Oikeasti, viimeksi neiti-kirjastohenkilö oli naama n...v...lla kun latoi 12 tullutta varausta kehiin ja kysyi haluanko ne kaikki =O No, en kai minä niitä tilannut jättääkseni ne kirjastoon, täh? Pieni järjenkäyttö on sielläkin sallittua. Mutta vielä aiheeseen: varmasti saaa hyviä, jopa loistavia vinkkejä, kädestä pitäen, suosituksia, viitteitä, lukulistoja, tilastoja jne.
Vahvistan ja jatkan ylistystä: kirjastotädit ja -sedät edustavat viimeisiä idealismin linnakkeita minun kokemusmaailmassani. Heistä näkee, että he ovat oikeasti iloisia, kun kävijä lainaa muutakin kuin Ilkka Remestä ja kokkauskirjoja. Hehän suorastaan piristyvät, kun kysyy jotain hankalaa kirjaa, varastokirjaa tai kaukolainaa!
Sanoisivat kaverillesi "You made my day!" -toki sivistyneellä suomenkielisellä ilmauksella :-)
Koetuksen hetki molemmille.
Kuka rakastaa DI:n kuolematonta sielua, mikä täyttäisi hänen kaipuunsa?
Uskon, että jos kirjastoammattilainen on sydämen sivistystä omaava ,ihmiseen suntautunut persoona ,niin hän hyvinkin voi Herramme hyvän tahdon mukaan johdattaarq DI:n elämän veden lähteille.
Mutta nyt on heilahdettava pian kentälle. Israel odottaa poikaansa.
Virkeää syksyä Jk.
Olen kerran lukenut ns. korkeakulttuurisen kirjan.
Ylimainostettu kokemus.
Kannattaa mieluummin opiskella ammattiaineita ja taloutta, ja investoida kirjojen sijaan pörssiosakkeisiin.
"Olen kerran lukenut ns. korkeakulttuurisen kirjan. Ylimainostettu kokemus. Kannattaa mieluummin opiskella ammattiaineita ja taloutta, ja investoida kirjojen sijaan pörssiosakkeisiin."
Voi ***tu, onko tämä maanvaiva löytänyt jo tännekin todistelemaan omaa erinomaisuuttaan.
"Olen kerran lukenut ns. korkeakulttuurisen kirjan."
Mikä kirja mahtoi olla kyseessä?
Adelphi, Leo Tolstoin "Anna Karenina".
Suoraan sanoen Stephen Hawkingin "Ajan lyhyt historia" oli huomattavasti mielenkiintoisempaa luettavaa.
Niin minustakin, mutta eikös sekin (Hawking siis) ole korkeakulttuuria?
Anna Karenina taas on yksi maailmankirjallisuuden parhaita romaaneja. Vähän vaikea mennä vertailemaan romaania ja tietokirjaa.
ironmistress,
kuvittelin selittäväni riittävän tarkasti, että kaverini nimenomaan tahtoi laajentaa sivistyksensä alaa, ei suinkaan oppia lisää markkinatemppuja tienatakseen niillä lisää rahaa.
ano,
täällä on sana vapaa.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu