lauantaina, elokuuta 23, 2008

Miksi rakkausrunot ovat aina huonoja

Runouteen yleensä pätee, että hyvien tekeminen on liian vaikeaa ja huonot kannattaa jättää tekemättä.

Vakava, oikea kirjoittaminen kysyy kylmää palkkatappajan mieltä eikä rakastunut ihminen ole missään kunnossa kirjoittamaan mitään merkittävää.

6 kommenttia:

Blogger kervå kirjoitti...

näin

1:37 ip.  
Blogger IDA kirjoitti...

Voi tuosta olla vähintäänkin kahta mieltä.

En muista teosten taustoja, mutta eikö Jumalainen näytelmäkin kirjoitettu vilpittömän rakastuneena? Sonetteja Lauralle nyt ainakin.

Nuo nyt tulivat suurteoksista ensimmäisenä mieleen. Tosin ennen oli kaikki muutenkin paremmin ;)

7:52 ip.  
Blogger Junakohtaus kirjoitti...

Ida, mitäs, jos sä oot Dante.

Mä en oo, aika harva on.

10:11 ip.  
Blogger IDA kirjoitti...

No ei nyt sentään

Tosin yhteistä
on meille se
että kovin etäinen
tuntuu olevan
se oikea Beatrice.

:)

Cola di Rienzo tässä pitäisi olla. Vallankumous koputtaa ovelle.

3:03 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ja olen rakastunut,
omaan itseeni, silloin,
kun olin nuori.
Ja olen rakastunut,
sinuun, koska,
olet niinkuin minä silloin.
Olen rakastunut,
vain siksi,
että olet kuin minä.

3:17 ap.  
Blogger dudivie kirjoitti...

mika siina ny niin vaikeaa on (yhtakkia/

1:45 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu