Jätkäpoika kysy sitä lapikasten hintaa

Jokainen lienee joskus kuullut, kenties jopa itsekin hoilotellut, ns. isojen poikien lauluja.

Ilmiö on mielenkiintoinen. Otetaan viisuista kenties tunnetuin "Levanterin kulli" ja katsotaan mitä siinä sanotaan.

"Levanteri kysy sitä lapikasten hintaa
emäntä se silitteli pimppinsä pintaa
hura huhhahhei eipä nähty näillä mailla
ole Levanterin kullia komiampaa".

(Vaihtoehtoinen alku otsikossa)

Ensimmäinen mielenkiintoinen piirre on, että biisissä vehtaavat kulkulainen (jos nyt joku ei sattumalta tiennyt, myöhempi Liikenneministeriö oli alkujaan nimeltään Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, joka kansan suussa välittömästi muuntui muotoon Kulkulaisten ja yleisten naisten ministeriö. Minkä tietysti halusitte tietää.) ja talon emäntä, mikä on jo raivoisan hauskaa ja tavattoman koominen ajatus. Aina parempi että kulkumies on normaalilla nöyrällä kulkumiehen asialla ostamassa jalkineita talosta, mutta emäntä käykin räpläämään pissavehkeitään.

Levanteri kysy mitä naiminen maksaa
emäntä se sano että kymppi on taksa

(kerto)

Ikävä kyllä en osaa sanoa laulunaikaisesta rahanarvosta, mutta ei kymppi kovin isolta tunnu. Kalibrointia voi yrittää esim. Pentti Haanpään (siinä muuten mies sanoineen, harvalla soljuu suomi yhtä kauniisti) novellista "Karavaani", jossa pirtukeisarit maksavat lentojätkille 500 markkaa per neekeripoika eli kymppilitrainen (?) pirtukanisteri, kun nämä kantavat aineen metsien läpi markkinoille. Isosta rahasta ei siis ole kyse ja kaikki huomioitava huomioiden meidän lienee pääteltävä, että emäntä oli enemmänkin vailla Levanterin mahtivehjettä kuin rahaa, jota talollisella kyllä muutenkin oli.

Levanteri sano että kymppi on liikaa
käytetystä tavarasta vitonenkin piisaa

(kerto)

Emäntä se sano jos kymppi on liikaa
mene sitten navettaan ja pane karjapiikaa

(kerto)

Näin olemme päässeet tämän epäromanttisen kansantarinan loppuun ja toteamme, että Levanteri se vasta oli muuten ukko, koska sillä oli maakunnan komein kyrpä ja se kehtasi sanoa emäntäihmiselle että ei tolla hinnalla.

Ja nyt pääsemme bloggauksen varsinaiseen aiheeseen. Isojen poikien laulut eivät olleet keskenkasvuisten nulikoiden pilkkaviisuja vaan aikuisten miesten työmaakulttuuria. On tää maailma kuulkaa muuttunut.

Toivon kansatieteellisesti sivistyneiltä lukijoilta panosta asiaan ja pyydän anteeksi virheitä, joita mainospellen sivistyksellä tällaisessa aiheessa varmasti tulee. Amen. Päivän sana, dagens ord.