Terveisiä tyttölyseosta

Elämä opiskelijana on soitellut viime aikoina hassuja kelloja.

Kaikuja 50-luvulta, tarkemmin.

Vielä tarkemmin: muistumia varhaisesta feministikirjallisuudesta.

Yli-lipastohan on nykyisin hyvin naisistunut ja se näkyy aika jännissä paikoissa. Siellä-täällä ihan vain huomaa, että oletusarvo on nainen, nuori nainen, ja poikkeamat ovat - no niin, poikkeamia. Toiseuden kokemukseksi tätä piireissä kutsuttaneen. Hyvin samanoloisia tuntemuksia kuin mistä lyylit kirjoittivat silloin, kun feminismi ei vielä ollut saavuttanut tavoitteitaan ja ryhtynyt keksimään niiden tilalle uusia.

Esimerkiksi olen parhaillaan kurssilla, jolla analysoidaan Big Brother -ohjelmasta sitä, tätä ja tota. Selittäessään konseptin koukkuja tutkija kertoi miten hassusti ihmiset sisällä talossa unohtavat olevansa koko ajan kuvassa ja että kun tulee haastatteluhetki, kaikki meikkaavat.

Siis että kaikki meikkaavat.

Ongelmahan tämä ei ole, ellei siitä maailmankatsomuksellisista syistä sellaista tahdo tehdä.