Irtsikka monesko tää olikaan: tieteenfilosofiaa
Historiankirjoituksessa haetaan jälkikäteen tapahtumiin järkeä sillä oletuksella, että niissä sitä aikanaan oli.
Kulkulaisten ja yleisten naisten ministeriö
junakohtaus niinkuvittusiellä gmail piste com
4 kommenttia:
Kyllä tapahtumiin aina on (ja on aina ollutkin) olemassa järkevät syyt.
Eri asia on, onko ajassa toimineilla henkilöillä ollut järkeä...
Useasti on ollut, joskus ei.
Jälkiviisaus se on hienoin ja imelin viisauden laji...
Ei nyt sentään kaikkiin tapahtumiin. Esimerkiksi luonnonmullistuksiin ei haeta järkeviä syitä. Niihin suhtautumiseen sen sijaan kyllä.
Mutta jos ja kun ihmiset ovat pelissä, erinäisiä järkevyyksiä on syytä käyttää historiaa kirjoitettaessa. Kyse on selityksen tai tulkinnan uskottavuudesta.
Silti historiankirjoittajat eivät useinkaan väitä kykenevänsä tunkeutumaan inhimillisten kohteidensa päähän.
Mutta tämähän on loppujen lopuksi enemmän teon ja toiminnan filosofian ongelma-alaa: siitä on taitettu peistä 1950-luvulta saakka.
Uskottavuudesta?
Onko uskottavampaa ajatella, että Aleksanterilla oli omasta mielestää jotain järjellistä asiaa Intiaan vai että se ihan vain meni, kun kerran liikkeellä oltiin?
Järki ja järki. Kannattaa varmasti miettiä historiallisten toimijoiden motiiveita ja uskomuksia, ja sitä kautta heidän toimintansa sisäistä "järkeä". Mutta tästä ei seuraa, että historian kulkujen väitettäisiin olevan jotenkin rationaalisia.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu