Nopeasti sotahistoriasta
Mitä olen aikalaistodistusta lukenut, sotimisen suuri kuva ei oikeastaan määrity tappohommien mukaan.
Sodassa kuin sodassa taistelu vie ajasta aika vähän ja kun keikka on ohi, sitä ei mielellään muistele, eikä seuraavaa keikkaa mielellään ajattele ennen kuin on ihan pakko.
Merkittävämpi tekijä yksittäisen sotilaan kannalta taitaakin olla, että sotaa käydään poikaporukassa. Ei naisia mailla, ei halmeilla. Epäilen, että kuuluisa sodan mielettömyyden kokemus johtuukin tästä.
Sodassa kuin sodassa taistelu vie ajasta aika vähän ja kun keikka on ohi, sitä ei mielellään muistele, eikä seuraavaa keikkaa mielellään ajattele ennen kuin on ihan pakko.
Merkittävämpi tekijä yksittäisen sotilaan kannalta taitaakin olla, että sotaa käydään poikaporukassa. Ei naisia mailla, ei halmeilla. Epäilen, että kuuluisa sodan mielettömyyden kokemus johtuukin tästä.
lähettänyt Junakohtaus
5:45 ip.
5 kommenttia:
sodissa on aina ollut naisia mailla ja halmeilla. ennen muinoin armeijan mukana kulki oma naislajinsa, jotka huolsivat sotilaitten muonituksen ja joilta sotilailla oli mahdollista saada muunlaisiakin palveluja. maailmansotien aikaan naisia oli erilaisissa tehtävissä, ja nykyään armeijoihin otetaan käsittääkseni molempia sukupuolia muuallakin kuin suomessa (esim. israel ja usa...)
Toki olen tietoinen kuormastonaisista, eipä siinä mitään. Ajattelin tätä modernimpaa sorttia sodankäyntiä tai oikeastaan sitä edellistä sotaa, huomaan.
Tätä sietäisi kehitellä pidemmälle. Esitän hypoteesin, että milloin sotajoukkojen mukana kulkee myös naisia, olkoon sitten huollossa tai taistelujoukkoina, sodankäynti on sovellettavat soveltaen elinkeino ja ammatti elinkeinojen ja ammattien joukossa (30-vuotinen sota, nykyinen USA:n imperiumi), mutta milloin sotaa soditaan puhtaasti tai suhteellisen puhtaasti poikaporukassa (maailmansodat 1-2), sota on osallisten mielestä mieletöntä ja tuskallista.
Tiedän, että näin vakavia asioita ei oikeastaan saisi rääppiä näin puolivillaisella otteella, mutta herättääkö ylläoleva kenessäkään ajatuksia?
Nykyajan puhe sodan mielettömyydestä on kai alkujaan ensimmäisestä maailmansodasta, jossa rynnitettiin miehiä taisteluhaudoista konekiväärin ruuaksi eestaas jonkun kukkulan takia, joka vaihtoi omistajaa monta kertaa viikossa.
Sotaa ehkä soditaan poikaporukoissa, mutta siinä on se ongelma, että nämä pojat yleensä rellestävät alueilla, joilla on tosiaan naisia "mailla halmeilla" - ja kuten on nähty, jälki on usein rumaa. Euroopassakaan ei enää oikein ole laajoja, asuttamattomia seutuja, jonne nämä poikaporukat voisi lähettää sotimaan keskenään vaan siviilit jäävät alle ja väliin, koska kaikki eivät vain ehdi tai pääse alta pois.
Arawn,
juttu ei millään muotoa ollut kommentti sodan inhimilliseen hintaan, pikemminkin päinvastoin.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu