Kauhee päivitystahti
Himassa sairaana makaaminen ei sovi mulle. Siinä menee vähän hysteeriseksi, alkaa päivittää blogia ihan vimmattuun tahtiin ja jää kiinni siitä, että oikeasti on no-life, kuten stereotypia blogaajista väittää.
Piti kuitenkin puhumani siitä, että olen hiffannut yhden jutun rahan säästämisestä. Sitä nimittäin ei pidä säästää siinä, että ei osta S-marketin palvelutiskiltä raastesalaattia, koska on paljon halvempaa ostaa raaka-aineet ja tehdä salaatti itse. Totuus kuitenkin on, että enhän mä todellakaan rupea jotain kaalia raastamaan itselleni ja jos mä en investoi sitä euroa siihen muovikipolliseen (niin juuri, se maksaa noin euron kippo, iso säästö sekin), niin jää salaatit syömättä ja tulee keripukki!
Keripukkia välttäkäämme!
Piti kuitenkin puhumani siitä, että olen hiffannut yhden jutun rahan säästämisestä. Sitä nimittäin ei pidä säästää siinä, että ei osta S-marketin palvelutiskiltä raastesalaattia, koska on paljon halvempaa ostaa raaka-aineet ja tehdä salaatti itse. Totuus kuitenkin on, että enhän mä todellakaan rupea jotain kaalia raastamaan itselleni ja jos mä en investoi sitä euroa siihen muovikipolliseen (niin juuri, se maksaa noin euron kippo, iso säästö sekin), niin jää salaatit syömättä ja tulee keripukki!
Keripukkia välttäkäämme!
6 kommenttia:
Minä en uskalla tilata tiskeiltä enkä jaksa väsätä salaattia. Keripukin vältän ostamalla monivitamiini-mineraali -poretabletteja. Yksi sellainen päivässä pitää keripukin loitolla.
Minä nolife olen taas ekana kommentoimassa. En jaksa luisevaa persettäni nostaa koneen ääreltä ylös.
Siinä muuten vois olla sulle hyvä harjoitus, kunhan tuntuu siltä, että voit kokeilla vieraille puhumista.
Kaupan tädit & sedät on kuitenkin ihan kivoja ja siellä sitä varten, että ne auttaa asiakasta.
Mutta siis tosiaan vasta sitten, kun siltä tuntuu, tietty.
Ja tiskiltä raastesalaatin tilaaminen on kyllä niitä helpoimpia sosiaalisia interaktioita, ei tarvi kun sormella osottaa ja sanoa että "tota rasiallinen". Siitä on hyvä alottaa, ja kaupantädit jos ketkä ovat tottuneet näkemään vähän erikoisempaakin asiakasta.
Tuli mieleen lisätä, että on tää netti siunattu asia. Brimkin kaikkine vaikeuksineen ei tapaisi ketään eikä puhuisi kenellekään, jos vielä oltaisiin lihakontaktien ja äänipuhelimen varassa.
Eikä me oltais ikinä tavattu Brimiä.
Mitenhän minä olisin selvinnyt vaikkapa 60 vuotta sitten?
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu