Venäjä kivikaudella
Lienettekö koskaan käyneet oikeassa venäläisessä lähiössä?
Sellaisessa vallitsee viehättävän alkukantainen suhde koirien ja ihmisten välillä. Neli- ja kaksijalkaisilla on selkeästi omat bisnekset, mutta ne sivuavat toisiaan. Joka rappua asuttaa joku piski ja asukkaat ruokkivat sen, mutta se ei ole kenenkään. Eletään samoilla tulilla ja samoissa sapuskoissa, mutta eri porukoissa.
Kuten silloin joskus ennen kun minä ja belgianpaimenkoira J ajettiin riistaa ja maailma oli uusi. Me molemmat muistetaan se, kun vähän kaivellaan asioita.
Sellaisessa vallitsee viehättävän alkukantainen suhde koirien ja ihmisten välillä. Neli- ja kaksijalkaisilla on selkeästi omat bisnekset, mutta ne sivuavat toisiaan. Joka rappua asuttaa joku piski ja asukkaat ruokkivat sen, mutta se ei ole kenenkään. Eletään samoilla tulilla ja samoissa sapuskoissa, mutta eri porukoissa.
Kuten silloin joskus ennen kun minä ja belgianpaimenkoira J ajettiin riistaa ja maailma oli uusi. Me molemmat muistetaan se, kun vähän kaivellaan asioita.
lähettänyt Junakohtaus
12:06 ip.
2 kommenttia:
Olen käynyt ja asunutkin... vuosia sitten, taitaa olla yli 10 v. jo ja onkin. Aika kultaa muistot, nyt se tuntuu vain hauskalta, mutta silloin se oli välillä melkoista selviytymistaistelua mm. bussilinjat lakkasivat kulkemasta aikaisin, piti käyttää linjatakseja tai takseja jne. Naapurit olivat mukavia ja älden uteliaita! Ja niitä nelijalkaisia todella riitti, viereisessä puistossa oli varsinainen tappajalauma!
Venäläisessä pikkukaupungissa eivät koirat herättäneet erityistä huomiotani (vaikka niitäkin toki oli). Mieleeni jäi kuitenkin kolmijalkainen kissa joka kävi pikkuruisessa ruokapuodissa menestyksekkäästi kerjäämässä ruokaa.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu