Elämä ei ole

Vanhemmat basistit väittävät, että joskus 90-luvun alkuvuosina muuan laulava talonmies sai keikkapalkakseen 150 markkaa ja kuusi eriväristä xylitol-jenkkiä.

Tämä faktake toimikoon johdantona seuraavaan: on jälleen koittamassa se aika vuodesta, jolloin todistamme rakastavamme toisiamme ryysäämällä talvipalttoot ja vitutus päällä pitkin stadia tsöpaamassa lahjuksia toinen toisillemme.

Mutta itse ajattelin ilahduttaa rouvaani lahjalla, jossa näkyy ajatus. Joka itse asiassa ei ole mitään muuta kuin ajatusta, eikä koskaan ollutkaan.

Mitähän mahtaisi maksaa saksalainen UMTS-lisenssi nykyään?