Vaihteeksi taas monikulturismista
V-lehden toimittaja plankkasi naamansa ja lähti kaupungille. Kokemus oli vittumainen.
En oikeastaan ollenkaan kuvittele, että Stadi olisi mustalle miehelle mitenkään kovin kiva paikka. Luultavasti tässä maassa afron elämä on ihan oikeasti aika inhottavaa. Siitä siis ei sen enempää, lukekaa itse jos kiinnostaa.
Jatketaan asian muista puolista.
Jutun kainalossa Ihmisoikeusliiton tutkija Mikko Joronen sanoo näin:
– Vähemmistöjä tulisi saada osaksi koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi YLE: llä voisi olla tummaihoinen uutistenlukija, jotta ulkomaalaisten näkeminen tulisi jokapäiväiseksi. Se olisi toimiva keino.
Mietitään hetki, mitä tuossa oikeastaan vaaditaan. Ensinnäkin tutkija vaatii uutisvälityksen valjastamista tukemaan poliittista agendaansa. Tässä ei tietenkään ole mitään uutta eikä edes kovin ihmeellistä, mutta asia kannattaa silti pistää merkille. Mielenkiintoisempaa on, että kaikesta päätellen Ylen tulisi ryhtyä jakamaan rekrytoinneissaan pigmenttipisteitä, koska ankkuriksi kelpaavia uutistoimittajia ei todellakaan kasva puussa ja parhaan ymmärrykseni mukaan tummaihoisen uutisankkurin saa tässä maassa ruutuun vain, jos sellainen päätetään tekemällä tehdä ja siinä tehdessä ohitetaan pätevämpiä (arvatkaa minkä värisiä) melkoinen määrä.
En voi sanoa kannattavani ajatusta. Kaikenlainen pigmenttipisteiden jakaminen on perseestä eikä siihen pitäisi ryhtyä vain siksi, että sillä edistetään päivän Hyvää Asiaa.
(Ettei nyt tulisi väärinkäsityksiä: tummaihoinen uutistoimittaja on sinänsä mielestäni neutraali asia eikä oikeastaan asia ollenkaan. Jos tummanaamainen heebo tai chiksi hakeutuu journalistiksi ja päätyy telkkariin, en ole koko asiasta yhtään mitään mieltä. Vastustan vain sitä, että ihminen typistetään pintanahkansa väriin eikä muuta jää jäljelle.)
En oikeastaan ollenkaan kuvittele, että Stadi olisi mustalle miehelle mitenkään kovin kiva paikka. Luultavasti tässä maassa afron elämä on ihan oikeasti aika inhottavaa. Siitä siis ei sen enempää, lukekaa itse jos kiinnostaa.
Jatketaan asian muista puolista.
Jutun kainalossa Ihmisoikeusliiton tutkija Mikko Joronen sanoo näin:
– Vähemmistöjä tulisi saada osaksi koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi YLE: llä voisi olla tummaihoinen uutistenlukija, jotta ulkomaalaisten näkeminen tulisi jokapäiväiseksi. Se olisi toimiva keino.
Mietitään hetki, mitä tuossa oikeastaan vaaditaan. Ensinnäkin tutkija vaatii uutisvälityksen valjastamista tukemaan poliittista agendaansa. Tässä ei tietenkään ole mitään uutta eikä edes kovin ihmeellistä, mutta asia kannattaa silti pistää merkille. Mielenkiintoisempaa on, että kaikesta päätellen Ylen tulisi ryhtyä jakamaan rekrytoinneissaan pigmenttipisteitä, koska ankkuriksi kelpaavia uutistoimittajia ei todellakaan kasva puussa ja parhaan ymmärrykseni mukaan tummaihoisen uutisankkurin saa tässä maassa ruutuun vain, jos sellainen päätetään tekemällä tehdä ja siinä tehdessä ohitetaan pätevämpiä (arvatkaa minkä värisiä) melkoinen määrä.
En voi sanoa kannattavani ajatusta. Kaikenlainen pigmenttipisteiden jakaminen on perseestä eikä siihen pitäisi ryhtyä vain siksi, että sillä edistetään päivän Hyvää Asiaa.
(Ettei nyt tulisi väärinkäsityksiä: tummaihoinen uutistoimittaja on sinänsä mielestäni neutraali asia eikä oikeastaan asia ollenkaan. Jos tummanaamainen heebo tai chiksi hakeutuu journalistiksi ja päätyy telkkariin, en ole koko asiasta yhtään mitään mieltä. Vastustan vain sitä, että ihminen typistetään pintanahkansa väriin eikä muuta jää jäljelle.)
lähettänyt Junakohtaus
9:53 ip.
6 kommenttia:
Täsmälleen samasta syystä itseäni häiritsee sukupuolikiintiöt, jotka olemassaolollaan viestivät sitä, että kiintiöitettävä osapuoli on jotenkin heikompi ja tarvitsee väkinäistä tukea muiden kustannuksella. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, varsinkaan silloin kun tarkoituksen pyhyyskin on varsin kyseenalaista.
Aika nappiin.
En vielä ehtinytkään blogittaa tuosta "Kuka pelkää mustaa miestä" -jutusta. Närkästyttiin sille vaimokkeen kanssa aika totaalisesti. Käsittämättömän tarkoitushakuista "tutkivaa journalismia", mutta mitäpä joltain V-lehdeltä voi odottaakaan. Tyyppi lankkaa naamansa mustaksi, vetää tyhmän peruukin päähänsä ja kauhistelee, että kylläpä häntä nyt tuijotetaan. Ja vanhat naisetkin katsovat himokkaasti (sic!). Lopuksi pitää väen väkisin yrittää saada turpaansa baarissa. Tässä maassa saa helpommallakin köniinsä snägärijonossa.
Ei voi mitään, mutta tuosta lehtijutusta tulee mieleen tämä:
http://tinyurl.com/pe26e
Naamioituminen ei kuvien perusteella ole todellakaan onnistunutta eikä tyyppiä varmaan ole luultu oikeaksi neekeriksi kuin niin kaukaa, että hän ei itse ole sitä vähäisillä tarkkailijan lahjoillaan edes havainnut.
Juttua voisi pitää melkein esimerkkinä siitä, kuinka subjektiivinen halu tehdä jo etukäteen itse päätetty juttu ylittää kaiken objektiivisen näkemyksen siitä, onko mukana enää mitään järkeä.
Sen verran jutun kirjoittajalle pointseja, että hän selvästi jutun alussa ymmärtääkin olevansa väärässä ja joutuu sitten todistelemaan jutun toimivuutta saadakseen lehdeltä sovitun kirjoituspalkkion. Todellinen supertoimittaja olisi jättänyt omat epäilyt js varsinkin kuvat, jotka kiistatta todistavat ne oikeiksi, julkaisematta ja vain väittänyt olleensa neekeriksi maskeerattuna Helsingin yössä.
Ylellä on ollut jo pitkään tummaihoinen ohjelmajuontaja. Onkohan tämä jollakin tavalla vähentänyt rasismia?
Mene-tiedä on vaikka saattanut vähentääkin. En sinänsä kyseenalaista ajatusta, että positiiviset kontaktit ovat omiaan vähentämään rasismia siinä missä negatiiviset lisäämään. Ainakin tämä ajatus on arkijärjellä ajateltuna toimiva.
Tämä kyseinen dude on kuitenkin päältä katsottuna oikein pätevä taukojuttelija ja paremman tiedon puutteessa oletan hänen saaneen duuninsa normaalilla hakumenettelyllä.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu