Siperia on meissä kaikissa
Kun palaa kotiin syvävenäjältä, Vainikkalaan asti sitä nauttii ajatuksesta, että pääsee puhtaaseen, ehjään ja hyvänhajuiseen sulo-Suomeen.
Ikävä kyllä siinä ei käy niin. Sen sijaan, että osaisi iloita ehjästä isänmaasta (olenko jo kertonut teille sen vitsin, että hajoaako Venäjä ja vastaus että totta vitussa, mistä ikinä otat kiinni se jää käteen), silmä poimii vaivoin kurissa pidetyn rappion ja kaaoksen merkkejä myös Suomesta.
Katsokaa itse. Ja ennen kaikkea katsokaa kaupunkia sillä silmällä. Saumat retkottavat.
(Ei, en ole vähään aikaan käynyt Itä-Suomessa, galleria herätti muistot)
Ikävä kyllä siinä ei käy niin. Sen sijaan, että osaisi iloita ehjästä isänmaasta (olenko jo kertonut teille sen vitsin, että hajoaako Venäjä ja vastaus että totta vitussa, mistä ikinä otat kiinni se jää käteen), silmä poimii vaivoin kurissa pidetyn rappion ja kaaoksen merkkejä myös Suomesta.
Katsokaa itse. Ja ennen kaikkea katsokaa kaupunkia sillä silmällä. Saumat retkottavat.
(Ei, en ole vähään aikaan käynyt Itä-Suomessa, galleria herätti muistot)
2 kommenttia:
Pah. Mustavalkoisena kaikki näyttää romanttisemmalta - ja ränsistyneemmältä. :)
Mutta onpa vaan yksi maailman hienoimmista kuvakokoelmista. +ahdistava.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu