Ei pitäisi aina yrittää olla niin jumalattoman näppärä
Olen ollut väärässä. Tämän myöntämisestä on hyvä aloittaa tämä postaus.
On aina helpompaa louskuttaa leukojaan kuin todella kuunnella ja yrittää ymmärtää. Sitä helpompaa se on, jos maali on käytännössä ilmainen ja homma helppoa kuin lapsen lyöminen lapiolla.
Puhun tietysti Käsikirjan viikkokirjeistä ja siitä, mitä niistä olen kirjoitellut. Tajusin tänään niistä jotain, mikä olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten: samoin kuin saatananpalvojat ovat kristillinen lahko, Käsikirjan posse on feminismin haarauma kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
Tarkemmin: Käsikirja on muutettavat muuttaen äkäistä vastaherännyttä protofeminismiä, joka vastaa todelliseen sortoon nostamalla päänsä uhmakkaasti pystyyn ja vaatimalla omaa tilaa, omaa oikeutta, omaa ääntä.
Sen setin lukeminen on varmasti kohderyhmälleen samalla tavalla valtauttava ja voimauttava kokemus kuin löyhäpäisille pimu-ihmisille Cosmon: minulla on oikeus, minun ei tarvitse, minä saan, minun ei ole pakko. Olen olemassa enkä muiden jatke.
Tänään tullut viikkokirje on kaunis pieni faabeli miehestä, jolla ensin meni huonosti, mutta sitten alkoi mennä hyvin. Pilkattavaa siitäkin riittäisi, mutta tänään en viitsi. Muutama pätkä sanojen tueksi:
Kun mies alkaa lukemaan Miehen käsikirjaa™, joka ei ole sitä ennen lukenut, alkaa hän miettimään lukemaansa. Hän ajattelee, ettei noin voi puhua naisille. Hän ajattelee, ettei näin tai noin voi toimia naisten kanssa. Kaikki, mitä hän lukee on ihan päinvastoin, mitä hänelle lapsena on opetettu naisista.
Syy tämäntyyppiseen ajatteluun tulee siis kotikasvatuksesta. Hänen vanhempansa ajattelivat miesten ja naisten välisistä suhteista ja kommunikaatiosta tietyllä tavalla ja se sama ajattelumalli siirtyi luonnollisesti hänelle.
Hänen vanhempansa ajattelivat samalla tavalla ja heidän vanhempansa. Naisten harvoin tarvitsee kyseenalaistaa uskomuksiaan eli käsityksiään, joita he pitävät totena näiden asioiden suhteen.
(...)
Mies huomaa, ettei tästä tule nyt yhtään mitään. Hän päättää kysyä samaa kysymystä kaveriltaan, joka on käynyt lukemassa Miehen käsikirjaa™ ja joka on muutenkin hyvä naisten kanssa. Hänen kaverinsa kieltää välittömästi jatkossa drinkkien tarjoamisen naisille.
Syyksi hän ilmoittaa sen, ettei naisten huomiota tule ostaa. Mies alkaa hiljalleen ymmärtää. Onhan hän todistanut kaverinsa onnea naisten kanssa jo usean vuoden ajan.
Hän haluaa tietää lisää. Mies kysyy sitten vielä kaveriltaa, mistä tietää onko nainen kiinnostunut minusta. Hänen kaverinsa vastaa, että siitä, jos hän haluaa olla vierelläsi. Hän ei esim. baarissa lähde puuteroimaan nenäänsä vessaan, vaan nainen on siinä miehen vierellä ja juttelee miehen kanssa. Ei se sen kummempaa ole, kaveri selitää miehelle.
(...)
Hän tekee päätöksen, että hän haluaa menestyä naisten kanssa eikä olla naisten ovimattona. Hän alkaa käymään salilla. Hän käy pukeutumisneuvojan luona. Nyt hänellä alkaa olemaan vartalo fyysisesti kunnossa ja se näyttää jo pirun hyvältä.
(...)
Hänestä alkaa kehittymään jokaisen naisen haluama mies. Hän käy salilla monta kertaa viikossa, hän pukeutuu tyylikkäästi, hän on kontrollissa itsestään jokaisessa tilanteessa, hän tulee helposti ihmisten kanssa toimeen, hän on ulospäinsuuntautunut ja ihmisillä tulee älyttömän hyvä olla olla hänen lähellään. Hänellä on työpaikka ja päämääriä elämässä.
Kaunis tarina, vai mitä? Siteeraukseni viimeinen kappale on myös viikkokirjeen viimeinen kappale ja riippumatta siitä, oliko kirjoittaja harkinnut asiansa, annan vanhana ammattireiskana täyden tunnustuksen lopetuksen teholle ja rohkeudelle.
On aina helpompaa louskuttaa leukojaan kuin todella kuunnella ja yrittää ymmärtää. Sitä helpompaa se on, jos maali on käytännössä ilmainen ja homma helppoa kuin lapsen lyöminen lapiolla.
Puhun tietysti Käsikirjan viikkokirjeistä ja siitä, mitä niistä olen kirjoitellut. Tajusin tänään niistä jotain, mikä olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten: samoin kuin saatananpalvojat ovat kristillinen lahko, Käsikirjan posse on feminismin haarauma kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
Tarkemmin: Käsikirja on muutettavat muuttaen äkäistä vastaherännyttä protofeminismiä, joka vastaa todelliseen sortoon nostamalla päänsä uhmakkaasti pystyyn ja vaatimalla omaa tilaa, omaa oikeutta, omaa ääntä.
Sen setin lukeminen on varmasti kohderyhmälleen samalla tavalla valtauttava ja voimauttava kokemus kuin löyhäpäisille pimu-ihmisille Cosmon: minulla on oikeus, minun ei tarvitse, minä saan, minun ei ole pakko. Olen olemassa enkä muiden jatke.
Tänään tullut viikkokirje on kaunis pieni faabeli miehestä, jolla ensin meni huonosti, mutta sitten alkoi mennä hyvin. Pilkattavaa siitäkin riittäisi, mutta tänään en viitsi. Muutama pätkä sanojen tueksi:
Kun mies alkaa lukemaan Miehen käsikirjaa™, joka ei ole sitä ennen lukenut, alkaa hän miettimään lukemaansa. Hän ajattelee, ettei noin voi puhua naisille. Hän ajattelee, ettei näin tai noin voi toimia naisten kanssa. Kaikki, mitä hän lukee on ihan päinvastoin, mitä hänelle lapsena on opetettu naisista.
Syy tämäntyyppiseen ajatteluun tulee siis kotikasvatuksesta. Hänen vanhempansa ajattelivat miesten ja naisten välisistä suhteista ja kommunikaatiosta tietyllä tavalla ja se sama ajattelumalli siirtyi luonnollisesti hänelle.
Hänen vanhempansa ajattelivat samalla tavalla ja heidän vanhempansa. Naisten harvoin tarvitsee kyseenalaistaa uskomuksiaan eli käsityksiään, joita he pitävät totena näiden asioiden suhteen.
(...)
Mies huomaa, ettei tästä tule nyt yhtään mitään. Hän päättää kysyä samaa kysymystä kaveriltaan, joka on käynyt lukemassa Miehen käsikirjaa™ ja joka on muutenkin hyvä naisten kanssa. Hänen kaverinsa kieltää välittömästi jatkossa drinkkien tarjoamisen naisille.
Syyksi hän ilmoittaa sen, ettei naisten huomiota tule ostaa. Mies alkaa hiljalleen ymmärtää. Onhan hän todistanut kaverinsa onnea naisten kanssa jo usean vuoden ajan.
Hän haluaa tietää lisää. Mies kysyy sitten vielä kaveriltaa, mistä tietää onko nainen kiinnostunut minusta. Hänen kaverinsa vastaa, että siitä, jos hän haluaa olla vierelläsi. Hän ei esim. baarissa lähde puuteroimaan nenäänsä vessaan, vaan nainen on siinä miehen vierellä ja juttelee miehen kanssa. Ei se sen kummempaa ole, kaveri selitää miehelle.
(...)
Hän tekee päätöksen, että hän haluaa menestyä naisten kanssa eikä olla naisten ovimattona. Hän alkaa käymään salilla. Hän käy pukeutumisneuvojan luona. Nyt hänellä alkaa olemaan vartalo fyysisesti kunnossa ja se näyttää jo pirun hyvältä.
(...)
Hänestä alkaa kehittymään jokaisen naisen haluama mies. Hän käy salilla monta kertaa viikossa, hän pukeutuu tyylikkäästi, hän on kontrollissa itsestään jokaisessa tilanteessa, hän tulee helposti ihmisten kanssa toimeen, hän on ulospäinsuuntautunut ja ihmisillä tulee älyttömän hyvä olla olla hänen lähellään. Hänellä on työpaikka ja päämääriä elämässä.
Kaunis tarina, vai mitä? Siteeraukseni viimeinen kappale on myös viikkokirjeen viimeinen kappale ja riippumatta siitä, oliko kirjoittaja harkinnut asiansa, annan vanhana ammattireiskana täyden tunnustuksen lopetuksen teholle ja rohkeudelle.
lähettänyt Junakohtaus
5:52 ip.
16 kommenttia:
Käsikirja on muutettavat muuttaen äkäistä vastaherännyttä protofeminismiä, joka vastaa todelliseen sortoon nostamalla päänsä uhmakkaasti pystyyn ja vaatimalla omaa tilaa, omaa oikeutta, omaa ääntä.
Niinhän se tuntuu olevan. Mutta tarvitaanko emansipaatio-oivallukseen aina hyvin kummallinen viholliskuvitelma? Miksi?
Luultavasti ihmisen motivointi (passiivisena subjektina) yhteiskunnalliseen muutokseen vaatii, että kunnia on uhattuna.
Motivointiin vaadittaisiin siis kaksi kehystä, nykytila ja tavoitetila.
Nykytilaan on assosioitava stereotypia, joka osoittaa kunnianloukkauksen: tiukka isä. On tehtävä näkyväksi hierarkia ja ihmisen alisteinen asema siinä.
Tavoitetilaan on assosioitava stereotypia, jossa kunniaa ei enää loukata: ymmärtävä vanhempi. On osoitettava visio maailmasta, jossa alisteista asemaa ei enää ole.
Tällöin emansipoitava joukko ymmärtää, kuka on ulkojoukkoa ja osaa vaihtaa rakkauden kostoon.
Periaatteessa emansipaatio voisi tapahtua myös älyllistä reittiä, mutta ihmiset eivät oikein toimi niin.
Mutta kun se viholliskuvitelma on lähes järjestään sillä tapaa tolkuton, että kuvitellaan muiden, siis vihollisten, keskittyvän oman napansa sijasta kuvittelijan napaan.
Tämä ei tietenkään aina tapahdu täysin yksioikoisesti. Silti kuvioon sisältyy lähes järjestään moraalista närkästystä, joka todistaa vähintäänkin taustaoletuksesta, että "ne" tekevät sen ihan tahallaan juuri "meitä" kiusatakseen - tai ovat muuten vain vastuussa. Se on kummallista.
Statushierarkiassa kaikki ovat kaikkia "vastaan". Konfliktilta vältytään vain jos toinen alistuu eli ottaa alemman paikan hierarkiassa.
Tasa-arvossa kukaan ei ole ketään vastaan. Konflikti voi syntyä vain jos joku joutuu olosuhteiden uhriksi.
"Ne ovat meitä vastaan" kumpuaa statushierarkiaan kohdistuvasta kapinasta.
Mielestäni puhumanne jutut eivät oikein päde Käsikirja-osastoon. Yleisesti ottaen ne kyllä sopiva Inter Netin Vali Vali Miehiin, mutta käsikirjan pojilla on yllättävän viholliskuvaton agenda. Kantsii lukea tarkemmin.
Joo, mietinkin, ettei tämä välttämättä sovi käsikirjaan yhtä hyvin kuin eräisiin, jotka lienevät lukeneet sitä. Käsikirjassa lähdetään käsittääkseni suunnilleen siitä, että naiset ovat automaatteja, jotka reagoivat pavlovinkoiramaisesti samoihin ärsykkeisiin aina samalla tavalla ja miesten pitää valaistua tajuamaan tämä.
Oivaltavaa on sen tajuaminen, että ihmiset keskittyvät aika pitkälti pohtimaan sitä, mitä muut heistä ajattelevat. Oivaltavaa on myös se, ettei tästä suuremmin närkästytä. Hönttiä sen sijaan on yliyksinkertaistaminen sekä kuvitelma, että näiden havaintojen voimalla pääsee hallitsemaan maailmaa.
Seuraavan voisi tietysti, jos osaisi, sanoa fiinimmin ja asiaankuuluvalla akateemisella jargonilla. Puheenvuoroni nimittäin ponnistaa emansipatorisesta ja kriittisestä (mikä on hassu sana, koska kriittinen tutkimus ei ole ollenkaan kriittistä vaan jauhaa tolloja itsestäänselvyyksiä)perinteestä.
Tarkoitan sanoa, että hyvä kun nyt edes jotain tekevät. Kyllä ne siitä sitten hiffaavat, että ei se ihan noin helppoa ole ja jos eivät, peli oli oikeastaan jo valmiiksi menetetty.
On myös niin, että verrattuna lähtötasoon elämänhallinta kohoaa ihan uusiin sfääreihin, kun lakkaa koko ajan ja joka käänteessä pohtimasta, että mitähän toi musta ajattelee.
Hmm. Jos käsikirjan lukeminen oikeasti saa jonkun emansipoitumaan kuvaamallasi tavalla, niin hyvä - vaikka aika hämmentävää.
Sitähän on kai tutkittukin, että ensivaikutelma vaikuttaa rankasti ihmisten suhtautumiseen. Sanoohan sen arkijärkikin, on vain yksi mahdollisuus luoda ensivaikutelma.
Toisaalta ensivaikutelma luodaan jo muutamien kymmenien sekuntien kuluessa. Ei ihmisestä kerkeä oppia siinä ajassa mitään muuta kuin mitä ulkokuori ja käytös kertoo. Ellei ole ajatustenlukija.
Että sikäli olen junakohtauksen kanssa samoilla linjoilla. Oikeilla raiteillahan noissa jutuissa ollaan. Vaikka maailma onkin merkittävästi monimutkaisempi. Ja vaikka ensivaikutelmaa käytetäänkin tässä ehkä moraalittomasti ihmisten manipulointiin.
Eufemia,
niinpä. En mä varsinaisesti olettanut, että tätä juttua yksikään nainen ymmärtämällä ymmärtäisi.
Tietyissä asioissa nykyinen yhteiskunta vain on naisille niin tavattoman paljon leppoisampi ja ystävällisempi paikka. Yritä simuloida tilanne, jossa sinua ympäröivät miehet kautta linjan mitätöisivät tunteesi ja joka kerta kun suusi avaat, saisit kuulla olevasi väärässä, niin alat päästä samalle kartalle nuorten miesten kanssa.
Eikä se siitä vanhemmitenkaan ihan kauheasti helpotu. Jos jokin on paskapuhetta niin se läppä, että naisten pitää hoitaa asioiden tunnetalous. Miehet sitä hoitavat ja pääasiassa pitämällä turpansa kiinni omista tunteistaan, koska tietävät kokemuksesta paljonko niistä kannattaa puhua. Vähän nainen kuin nainen taas katsoo oikeudekseen kaataa kulloisetkin tunteensa ympäristönsä niskaan halusi se ympäristö sitä tai ei.
Junakohtaus, olen kai jotenkin tajunnut tuon dynamiikan. Luultavasti tajuaminen johtuu vain siitä, että olen kohdannut miehen, jonka mielestä maailma ja muut ovat vastuussa hänen tunnekokemuksistaan ja muutenkin syyllisiä. Minä sain sitten olla se tuppisuu, muuten ei olisi mistään tullut mitään.
Hämmentävää on se, että ihmiset sisäistävät tiettyjä käyttäytymismalleja niin täysin, että käsikirjan kaltainen hassu kama voi olla jollekin silmiäavaavaa.
Iskeekö teihin koskaan sellainen tunne, esimerkiksi jossakin lounasruokalan jonossa seisoskellessanne tai tuollaisia käsikirjoja lukiessanne, että voi saatana sentään kuinka ihmiset osaavatkin olla tyhmiä.
Tai olin liian tyly ja kyyninen: pikemminkin ymmärtämättömiä hölmöjä. Ihmiset poukkoilevat täällä kuin teräskuulat flipperissä, yrittävät osua kaikkeen mikä vilkkuu ja kiiltää. Kaikkia kuitenkin yhdistää se, että he haluaisivat vain olla onnellisia, mutta he ovat hukassa kuin kastemadot ämpärissä.
On tärkeää ymmärtää olevansa itsekin ihminen. Tästä ymmärryksen jyväsestä ei sitten saisi masentua. Se ottaa lujille, joka päivä yhä uudestaan.
Eufemia,
laske kokemuksen intensiteetti johonkin 70-80% tasolle ja kerro sen laajuus sadalla tuhannella niin alat olla miesten maailmassa.
Ja ettei nyt tulisi väärinkäsityksiä, niin en yhtään epäile tarinaasi siitä, että osaa ne miehetkin.
Voinen näin radikaalirehellisyyspäissäni sanoa myös, että enhän minä sitä mistään voi tietää, josko käsikirjan lukeminen oikeasti on voimauttava kokemus kenellekään vai pelkästään huvittava kaikille, mutta semmoinen hytinä nyt kuitenkin on.
"Jos näytät keskinkertaiselta, saat vain keskinkertaisia tyttöjä."
Onpas tosi fiksua tekstiä tässä "käsikirjassa".
mjah,
arvoisa anonyymi on hyvä ja avaa mielensä piteet: mikä tuossa varsinaisesti meni pieleen?
Lähtöoletukset tietysti ovat mitä ovat, mutta kuka tahansa näkee, että siinä skenessä on kyse yökerhobimboilusta sukupuoleen katsomatta, joten siitä osastosta ei ole kritiikiksi.
Tässä sama anonyymi. Olen 27-vuotias keskinkertaisesti pukeutuva nainen - ja muutenkin kovin keskinkertainen tapaus.
Ja tämä ihan huumorilla.
Käsikirja sitten ehkä auttaa miehiä saamaan kauniita naisia.
Missä olisi sellainen käsikirja, joka auttaisi keskinkertaista naista "saamaan" kauniin miehen?
Tähän sopii silmänisku - minä en sellaista ole etsimässä. Tiedän, mistä minulla itselläni viiraa.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu