Sitten sitä varsinaisempaa
Kun ainoa mukana oleva tallentava vehje on kännykkä, katse kiinnittyy optiikan rajoitusten takia pieneen, eikä turhaan.
Riiassa näkyy vallitsevan hyvin suuresti suomalaisesta poikkeava graffitikulttuuri, ainakin kantakaupungin alueella. Toki suoranaisia töhryjäkin on, mutta niiden lisäksi löytyy ajateltua kuvaa.
Saalistani voi käydä katsomassa tuolla. Jos tiedätte tästä ilmiöstä jotain, kertokaa minullekin. Onko kyseessä vain taiteellinen innostus vai kätkeytyykö kuvien taakse jotain muuta?
Riiassa näkyy vallitsevan hyvin suuresti suomalaisesta poikkeava graffitikulttuuri, ainakin kantakaupungin alueella. Toki suoranaisia töhryjäkin on, mutta niiden lisäksi löytyy ajateltua kuvaa.
Saalistani voi käydä katsomassa tuolla. Jos tiedätte tästä ilmiöstä jotain, kertokaa minullekin. Onko kyseessä vain taiteellinen innostus vai kätkeytyykö kuvien taakse jotain muuta?
lähettänyt Junakohtaus
10:56 ap.
6 kommenttia:
Miltä vaikutti Latvia/Riika noiniinkuin muuten? Oliko ns. tasa-arvo siellä kenties paremmalla tolalla kuin täällä skandinaavisessa P-Euroopassa, jossa tasa-arvo feministien mielestä on vasta alkutekijöissään?
Entä nuo ahdistavat sukupuoliroolit? Oliko ne Baltiassa jo tyystin romutettu tarpeettomina?
Tasa-arvosta on paha sanoa muuta, kuin että Riiassa venäläiseen tapaan naiset ovat kauniita ja miehet rumia.
Sukupuoliroolit sen sijaan näyttivtä tuottavan naisväelle ahdistusta, koska vähän lyyli kuin lyyli katsoi tarpeelliseksi tarpoa katuja tavattoman rivakan äkäisesti ja naamallaan peffaan ammutun karhun ilme. Oletan tämän johtuvan siitä, että ne katsoivat myös asiakseen pitää vallan uskomatonta pyllynäyttelyä, Suomessa sillä lailla esittelevät ja keikuttavat vain pahimmat TeiNiPiZziGzetH. Luultavasti silloin on parasta näyttää koko ajan valmiiksi siltä, että älä tule mulle sanomaan sanaakaan.
Mutta eikö ollut komeita kuvia?
Yes, kuvat oli komeita.
Itse pari vuotta takaperin Rigassa käyneenä muistellessani; paha sanoa muuta kuin yhtyä lausuntoosi että naiset olivat todella kauniita ja miehet rumia.
Silloin käydessäni oli marraskuun alku (sesonkiaikaan siellähän on hirvee ryysis), mutta silti korviin kaikui alvariinsa tuo eräs maailman suloisin musiikki, eli kauniiden korkokenkien kopse kauniin vanhan kaupungin kivikaduilla.
Paluu arkeen alkoi tosin jo Rigan kentällä Ryanairin lähtöä odotellessa, kun lauma räkälaskukännissä olevia suomiteinibailabailapizziksiä odotteli samaa konetta.
Näistä silmistä käsin katsottuna ne hempukat kyllä ovat luultavimmin ja enemmistöltä etnisiä venäläisiä, mikä ikävä kyllä tuo soppaan kannaltani vähän ikävää makua. Sen kansakunnan keskuudessa markkina-arvoajattelu on kunniassaan, nimittäin.
Onhan se tietysti mukavaa kun korot kopisevat ja peput heiluvat, mutta suoraan sanottuna katselen mieluummin ihan oikeaa ja vilpitöntä hymyä (jäin kiinni, olen romanttikko).
Peffaan ammutun karhun ilme naisilla taitaa sitten olla nykyään valitettavan globaali jutska; sukupuoliroolien syyksi en sitä kuitenkaan Rigassa laskisi. Vai meinaatko, että siellä ne ahdistavat, ja täällä taas niiden puute tekee saman?
Korkokenkien kopseen pointti on puolestaan siinä, että visuaalista nautintoa ei välttämättä tarvitsekaan. Voi vaikka kesäisellä terassilla sulkea silmät, kuunnella tuota ääntä ja visioida.
Ok, myönnettäköön, että fetissinsä kullakin, mutta mielikuvat on muuten usein parempia kuin karu todellisuus.
Kyllä nää suomitytöt mun mielestä paljon rennompia ja ystävällisempiä on.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu