lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Eräänmoinen oivallus

Ainoa ikä, jolloin ihminen varsinaisesti tuntee itsensä vanhaksi on 24 plus miinus 2.

Se on myös ainoa ikä, jolloin kukaan varsinaisesti jaksaa muistella nuoruuttaan.

8 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tämä kyllä oli tarkkaan ajateltu. Filosofinen helmi!

3:06 ip.  
Blogger Eufemia kirjoitti...

Keskustelin pari päivää sitten erään 24-vuotiaan ystäväni kanssa. Hän kyseli onko minulla kolmenkympin kriisi, ja kerroin, ettei: ainoa ikäkriisini oli kun täytin 24. Siihen hän vastasi, että hänellekin tuo ikä on ollut vaikea nieltävä, sillä hän ei voi enää kuvitella olevansa poikkeuksellisen nuori nero.

3:09 ip.  
Blogger Pekka Eskimo kirjoitti...

Tuntuu siksi vanhalta, kun tietää olevansa vielä lapsi, mutta iältään liian vanha sellaiseksi.
Jos olisi tutkinto, vaimo, lapsia ja asuntolaina niin ei olisi aikaa tuntea itseään miksikään muuksi kuin väsyneeksi.

5:04 ip.  
Anonymous aikuinenlapsi kirjoitti...

Minäkin tunsin itseni 24-vuotiaana ahdistuneeksi, kun en oikein tiennyt ollako vielä nuori vai jo aikuinen.

Nyt, 25-vuotiaana en oikeastaan ajattele ikinä ikää (lukuun ottamatta tätä hetkeä).
Jotain on siis tapahtunut..

Joka kerta yllätyn kuullessani oman ääneni kertovan ikäni 20-vuotiaalle opiskelutoverille..
Sen jälkeen tunnen itseni yleensä tyyneksi, älykkääksi ja sangen vakavasti otettavaksi henkilöksi. ;)

8:20 ip.  
Blogger Kriisi kirjoitti...

Mjoojaa. Itse olen alkanut muistella nuoruutta vasta näin 34-vuotiaana. Tai ehkä onkin vain hehkuttelua enenmmän kuin oikeaa muistamista.

24-vuotiaana tuli lähinnä kirottua sitä, että on aivan liian nuori, että kukaan ottaisi vakavasti, mutta liian vanha, jotta voisi käyttäytyä lapsellisesti. Aikaisempaa elämää ei siis juuri ajatellut, koska oli liian kiire vanheta hyväksyttävän ikäiseksi.

8:41 ip.  
Anonymous Antti kirjoitti...

Kun täyttää 25, on lähempänä viittäkymppiä kuin syntymää. Miettikääpä sitä

9:57 ap.  
Blogger Lupus Celestialis kirjoitti...

Ja kun täyttää 35, alkaa olla lähempänä kuolemaa kuin syntymää.

10:04 ap.  
Anonymous Jussi Halla-aho kirjoitti...

Minulla 24 v. (tai ehkä 25) oli rajapyykki, jota ennen toivoi vanhenevansa, ja jonka jälkeen ymmärsi vanhenevansa peruuttamattomasti.

24 oli viimeinen ikävuosi, joka toi mukanaan jotain tavoiteltavaa, ts. pääsyn kaupungin ikärasistisimpaan ravintolaan.

10:38 ap.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu