Lasten joulu, buu
Tulee joulukin taas.
Kumma juttu, mutta en oikein muista koskaan siitä juhlasta pitäneeni, paitsi ihan pikkupoikana.
Olenko ainoa?
Kumma juttu, mutta en oikein muista koskaan siitä juhlasta pitäneeni, paitsi ihan pikkupoikana.
Olenko ainoa?
lähettänyt Junakohtaus
10:39 ap.
9 kommenttia:
Minä vihaan joululauluja. Paitsi 1800-luvulla ja sitä ennen tehtyjä mahdollisimman alkuperäisinä sovituksina (kuten First noël). Mutta se, että nykyään jo marraskuussa ostoskeskuksissa alkaa soida kulkuset ja imelät sedät ja tädit leikkivät lapsia stereokaiuttimissa, saa minut välillä raivon partaalle.
Mutta sukujoulu on hyvä asia, ainakin jos on hyvä suku. Odotan jo portviiniä, pororullia ja veljien näkemistä.
Minä, kumma kyllä, tykkään kovastikin joulusta. Jouluaatto oli ainoa päivä vuodessa jolloin äijä käyttäytyi kohtuullisen siivosti, ja jokainen meistä sai hetken aikaa kuvitella, että olemmekin normaali, onnellinen perhe. Jokaisen kerran minä jaksoin kovasti toivoa, että jospa tämä tästä alkaisi mennä parempaan suuntaan (mikään ei ole niin suurta ja aitoa kuin lapsen toivo), mutta eipähän tuo koskaan mennyt.
Tästä syystä jouluaatto on säilynyt mielessäni vuoden parhaimpana päivänä. Joulupäivänä asiat ovat sitten aina palanneet ennalleen, joten sille en hurraata huuda. Tänä vuonna tuleekin sitten ensimmäinen erilainen joulu, saa nähdä miten se sujuu.
Minäkään en pidä siitä, että joulu alkaa loka-marraskuun taitteessa, nimeltämainitsemattoman tavaratalon mekaaninen joulupukki tuntuu suorastaan irvokkaalta tuulen ja sateen ja ruskeiksi mädäntyneiden lehtien keskellä. Kauppiaat voisivat siirtää koko hörhötyksen sovinnolla joulukuulle.
Se on kuspäissä kaikkein ikävintä, että ne halutessaan osaavat olla kivoja.
Niitä kestäisi paremmin, jos tietäisi, että toi ei mahda tolle mitään, mutta kun ne ihan itse demonstroivat pyytämättä kyllä osaavansa olla ihmisiäkin, niin siinä ei jää paljon muita johtopäätöksiä vedettäväksi kuin että toi ei vaan tahdo.
On se luojan lykky, että sä olet ainakin päässyt siitä äijästä eroon. Paljon se ehti sulle vahinkoa tehdä, mutta eipähän tee enempää.
Sylvian joululaulu on soma.
Lapsuuden joulut ovat unohtuneet, mutta teini-iän muistaa paremmin. Olin pukkipalvelussa viitenä jouluna, keskimäärin 10 keikkaa per aatto. Hienoja muistoja, pääsi näkemään monenlaisia joulujuhlia ja tienasi hyvin rahaa.
Parhaat joulut on viettty omien kaverien kanssa. Ilmeisesti ei tänä vuonna kumminkaan, joten vietän vuoden parhaan joulun kissumissujeni kanssa :)
Minä ainakin nautin suuresti joululauluista. Poikkeuksena ehkä kamoittava Kulkuset (josta onneksi saa revittyä päänsä sisällä hauskoja kaksimielisyyksiä). Ja tietysti kaikki sotien jälkeen tehty.
Tonttu ja Sylvian joululaulu panevat miehen herkäksi. Hyviä sovituksia tosin saa etsiä. Egohäiriöiset nykyartistit eivät ymmärrä, ettei joululauluja pidä ryhtyä "tulkitsemaan", vaan ne kuuluu veisata yksitotisella paatoksella ja syvällä rintaäänellä.
Minusta jouluna on mukavinta olla yksin, syödä herkkuja ja kuunnella joululauluja radiosta.
Joulu on sitten niin perkeleellisen härdellin aikaa, ettei mitään järkeä. Onnistuessaan se on kyllä loppua kohti ihan mukavaa, mutta usein jouluja vaivaa se "Joulumieltä vaikka vainaita tulis"-tyyppinen paine. Kyseessä on sama ilmiö, joka on helpommin aistittavissa kesäfestareilla. Siellä se ilmenee espoolaisen pakkaustyöntekijän, Keken, halvan kaljan hajuisen hengityksen kanssa hönkäistynä "hei kato relaa, ny on festarit, niinku"-sössötyksenä.
Aikaisemmassa elämässäni sain olla ihan tarpeeksi hommissa erilaisissa vähittäismyyntikioskeissa, joissa ihmiset ovat parhaimmillaankin aivan mulkkuja, ja joulun alla kukaan ei ollut parhaimmillaan. Siellä kun aikansa riehui ja kuunteli koko ajan jotain vitun petteri punakuonoa, joka taukoaa vain siksi aikaa että joku veeärrän kuuluttajaa imitoiva eukko sai selittää, että kosmetiikkaosastolla on kuulkaas nyt jotain helvetin naamarasvaa halvalla, niin kyllä oli kuulkaa joulumielessä hakemista.
Ei minulla muuta.
Maailmantäydellisimmät
absoluuttisenparhaat joululaulut ovat "Kun joulu on", "On hanget korkeat nietokset" ja "En etsi valtaa loistoa". Sylviakin menee ja varpunen.
Kulkuset on tosiaan heryttänyt uudelleensanoituksia jo ala-asteelta lähtien. Joskus lukioaikoina tuli rävellettyä tällainen, nyt jo kovin rasistisen oloinen rallatus:
Nekruu tulvillaan on rakas Dixieland,
ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jäänt'.
Sen heti valjastin duuniin tärkeeseen,
ja sitten joutuin matkahan me käimme riemuiten.
Klukluxet, klukluxet riemuin polttelee.
Etelän valkonaamat ne kilvan lynkkailee.
Ratsaille, ratsaille nouse matkaamaan!
Nekrut alla hevosten ne laulaa laulujaan.
On ristin vierel lämmin, kun liekki loimottaa.
Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.
Klukluxet, klukluxet riemuin polttelee.
Etelän valkonaamat ne kilvan lynkkailee.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu