Kolmatta odotellessa
Hiljan katsoin Mollbergin Tuntemattoman. Joissain piireissä on pyhäinhäväistys pitää sitä Laineen versiota parempana, mutta kyllähän se sen nyt hakkaa.
Millään lailla valmis tai lopullinen tulkinta se ei kuitenkaan ole.
Siinä missä Laineen versio oli ajalleen ominaisesti suoraan Kansallisen näyttämöltä repäisty ja muistuttaa elokuvaa vain hetkittäin, Mollberg yritti luoda sangen abstraktin härvelin siinä kuitenkaan onnistumatta. Parhaiten yritys ja sen epäonnistuminen näkyy Kariluodon hahmossa.
Oletan tämän johtuvan siitä, että Molle nyt vain ei ole Stanley Kubrick ja jos ei avaudu, katsokaa Full Metal Jacket ja tulkaa sitten kertomaan näittekö sotaelokuvan vai kenties jotain aivan muuta.
Millään lailla valmis tai lopullinen tulkinta se ei kuitenkaan ole.
Siinä missä Laineen versio oli ajalleen ominaisesti suoraan Kansallisen näyttämöltä repäisty ja muistuttaa elokuvaa vain hetkittäin, Mollberg yritti luoda sangen abstraktin härvelin siinä kuitenkaan onnistumatta. Parhaiten yritys ja sen epäonnistuminen näkyy Kariluodon hahmossa.
Oletan tämän johtuvan siitä, että Molle nyt vain ei ole Stanley Kubrick ja jos ei avaudu, katsokaa Full Metal Jacket ja tulkaa sitten kertomaan näittekö sotaelokuvan vai kenties jotain aivan muuta.
lähettänyt Junakohtaus
10:24 ap.
15 kommenttia:
Kerrankin joku on samaa mieltä kuin minä. En ole nähnyt sitä uudempaa versiota aikoihin, mutta olen aina pitänyt sitä selvästi mielenkiintoisempana ja parempana. Laineen versio on todellakin suoraan teatterin lavalta vedetty, eikä siinä ole oikein minkäänlaista elokuvafiilistä.
Talvisota muuten hakkaa molemmat.
Kolmas voisi sitten olla Hamlet-liikemaailmassa -tyylinen nykyaikaistus jossa tarina ja henkilöt on siirretty tämän päivän IT-firmaan. Johtamistyyleistä kun aina puhutaan tuntemattoman yhteydessä.
Aluksi edetään riskirahoituksen turvin uusille markkina-alueille, uusia tuotteita lanseerataan. Väkeä siirtyy muiden työantajien palvelukseen, välillä osa saa potkut yt-neuvottelujen jälkeen. Kolme hurjaa varastaa kopiopaperia toimistotarvikevarastosta eivätkä rangaistuksena pääse osallistumaan viikonlopun vapaamuotoiseen pleikkarisessioon (jossa pelataan jatkosotaan sijoittuvia strategiaräiskintäpelejä).
Alkaa näyttää siltä että pörssilistautumisesta ei tulekaan mitään. Leffa päättyy kun suurin osa koodaajista on vaihtanut työnantajaa ja pahin kilpailija ostaa firman liiketoiminnan.
Edsel,
tossa on järkensä. Sotaelokuvan kauneus tyylilajinahan piilee siinä, että se tarkastelee ihmisiä paineen alla ja hankalaksi käyneen henkilöhahmon voi aina deletoida tosta vaan. Sopii täydellisesti nykyiseen liike-elämään.
Minua häiritsee uudemmassa Tuntemattomassa lähinnä se, että näyttelijät ovat niin äärihuonoja. Toisaalta Molle oli mestari kaivamaan ankean amatöörin esiin kovimmastakin ammattilaisesta. On mielenkiintoista, että niin täydellisen kelvoton elokuvantekijä on saanut vilmata julkisella rahalla yhtään mitään.
Jussi,
mä mielestäni näin siitä elokuvasta, että Mollberg on yrittänyt omituisella näyttelijäntyöllä nostaa paketin abstraktiotasoa ja sillä vertasinkin Full Metal Jacketiin, jossa sama temppu on onnistuttu tekemään.
Onkohan Halla-Aho nähnyt sitten Mollbergilta muitakin elokuvia kuin tuntemattoman? Se on kuule Jussi sillä lailla, että räväköitä mielipiteitä saa esittää, mutta pitäisi niissä muutakin substanssia olla kuin triviaali yleisen mielipiteen kääntäminen päälaelleen. Taiteellisessa mielessä Maa on syntinen laulu on kuitenkin Mollbergin merkittävin elokuva, ja sattumoisin pääosien esittäjät olivat kaikkea muuta kuin ammattilaisia.
Sinänsä voin tietysti näyttää Halla-Aholle pers... kieltä, että kiistämättä Maa on syntinen laulu on edelleen yksi katsotuimmista, kansainvälisesti menestyneimmistä ja arvostetuimmista suomalaisista elokuvista. Halla-Aho voi sitten pyöritellä Helmikuun manifestia ja Kirkastettua sydäntä omassa nauhurissaan vaikka maailman tappiin asti.
Tuntemattoman sotilaan filmaaminen toki oli Mollbergilta lahjakkuuden haaskausta.
Elämätön.
Ehdottomasti paskin sotaleffa on Åken Etulinjan edessä. Mä koin Idolsin esikarsintoihin verrattavaa myötähäpeää sitä katsellessani. Jos Harlin olisi tehnyt sen Mannerheim-leffan, se olisi voinut kilpailla Åken tekeleen kanssa.
Vanha Tuntematon oli oman aikakautensa edustaja, kuten kai uusikin.
Minä olen sattuneesta syystä (isäni teki musiikin moniin Mollen leffoihin) joutunut Mollbergin tuotoksia tapittamaan ja yhdyn kyllä Jussin mielipiteeseen. Maa on syntinen laulu on kenties Mollen paras, mutta paljoa muuta katsottavaa se juoppo herravihaaja ei juuri tuottanutkaan.
Tuntemattomassa hyvää on sentään se, että näytteiljät ovat juuri sen ikäisiä kuin sotapojat tuolloin olivat. Miinuksena tarkoitushakuinen öyhötys ja kurjuuden maksimointi. Erityisen ällönä olen aina pitänyt sitä Äänislinna-episodia.
Ano,
tästä on nyt aikaa kun Maa on syntinen laulu tuli katsottua, mutta kyllä se aika göggenböögeliä sekin taisi olla.
Mielipiteeseen on oikeus itse kullakin, enkä sikäli pidä junakohtauksen tai lupus celestialisin mielipiteitä mitenkään paheksuttavina. Ei ole pakko innostua syntisestä laulusta. Kritiikkini kohdistin ja kohdistan edelleenkin siihen asenteeseen, joka Halla-Aho asiaan otti. Taiteilijan elämäntyön nollaaminen parilla sivulauseella on yksinkertaisesti halveksuttavaa asenteellisuutta, joka parhaimmillaankin osoittaa kriitikon sivistymättömyyttä ja älyllistä laiskuutta. Hyväksytn jyrkkiäkin mielipiteitä varsin vähäisin perustein, mutta jossain menee se rajakin, jonka toisella puolella on pelkkää aivotonta hyppyritukkien öyhötystä, erinäisiä tovereita lainaten.
Elämätön.
"Miinuksena tarkoitushakuinen öyhötys ja kurjuuden maksimointi. Erityisen ällönä olen aina pitänyt sitä Äänislinna-episodia."
Samaa mieltä tuosta.
Toisaalta minusta elokuva kokonaisuutena, varsinkin jos sitä yrittää tarkastella irtonaisena Suomen historiasta, oli hyvä. Tästä on kyllä kauan, kun sen näin, enkä nyt osaa selittää miksi.
Noin yleisesti: "realistinen" juopottelun ja örveltämisen kuvaaminen on rikos ihmisyyttä vastaan ;)
Jollakulla taitaa olla pieni ongelma jonkun toisen kanssa :=)
Halla-Aholla taitaa olla ongelmia yrityksessään saada tähän kommenttilootaan edes yksi perusteltu mielipide.
E.
Molle ei tosiaankaan ole Kubrick. Tämä ei tarkoita, että K. olisi mielestäni erityisen hyvä: pidän häntä yliarvostettuna, ja FMJ erityisesti on lapsellista rankistelua.
En tosin ole pätevä elokuva-arvostelija: käyn leffassa ehkä kerran vuodessa enkä omista televisiotakaan...
Urogallus,
FMJ on lapsellista rankistelua, jos sitä katsoo sotaelokuvana, mutta kun se ei ole sotaelokuva. Se on jotain ihan muuta.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu