Tasa-arvosta taas
lähettänyt Junakohtaus
12:06 ip.
perjantaina, toukokuuta 04, 2007
Aiemmat tekstit
- Olen nähnyt älykkään painijan ja selvän näyttelijän
- Kyllä sen myöntää jo sosialistinenkin tiedemies
- Tekee mieli Pariisiin
- Teema ja muunnelmat
- Mitäs miehiä sitä ollaan?
- Eräänlaista söpöilyä tämäkin
- *panettaa*, *panettaa*, *panettaa*
- Sävel US Army Drill March
- Jäsentenväliset revisited
- Miksi naiset kuluttavat kulttuuria miehiä enemmän?
Tilaa
Blogitekstit [Atom]
16 kommenttia:
Mikäs tässä nyt sitten oli ongelma? Kylmää faktaahan se oli, paitsi että en ymmärtänyt kohtaa "esitetään naisille annettavan hoidon parantamista", jos kerta miehet alkoholisoituu.
Ja via on muuten ihan linkitön.
No joo, luin sen uudestaan ja luulen ymmärtäväni pointtisi.
Oli ihan hyvä mainita tuo "ajatuksella".
Vaikea ottaa sinällään kantaa, kun en ole lukenut tuota Tanen esitystä, tuo artikkelihan voi olla hyvinkin kärjistetty.
Toisaalta voihan se olla niinkin, että vaikka miesten ongelmat havaittaisiin paremmin kuin naisten, niin miehet eivät joko välitä tai suostu ottamaan hoitoa vastaan. Johan nyt Karalahdenkin mielestä suomalaisen miehen pitää saada vetää kännit, kun huvittaa.
Kyllähän tuo vähän hymyilytti. Minkäs teet.
Miten tulee kokoajan varmemmin sellainen olo että miehet ja naiset kykenevät paremmin empatiaan naisia kohtaan. Olen huomannut saman itsestäni aika ajoin, kuin myös ympäristöstäni.
Miestä on myös vaikeampi ajatella uhrina. Itseasiassa uhrina oleminenhan on noloa. Hän on aina syypää omaan pahoinvointiinsa. Naisilla taas on mies jota syyttää kaikesta vääryydestä.
Kärjistettynä voisi verrata asiaa seuraavasti:
Jos kaksi samaa työtä tekevää miestä vertailee palkkojaan ja toisella on pienemmät tulot, toinen saattaa naurahtaa tai ainakin ajatella että "Oletpas sinä nysvä kun et pyydä enempää liksaa.".
Jos taas nainen ja mies vertailevat palkkojaan ja miehellä on isommat tulot, se on selkeästi syrjintää.
Toisin päin se on vain positiivista, tai ainakin ihan ok.
Tiinalla kyllä on sinäänsä pointti tuossa alkoholijutussa. Suomalainen juomakulttuuri tuottaa moisia miehiä. Minulla on niitä suvussani ja kaveripiirissä paljon. Enkä itsekään kuppiin juuri syleskele. En edes näe sitä kovin pahana, vaikka alankin kyllästyä koko touhuun. Se vaan menee niin että jos olet selvinpäin, kysytään mikä on vikana, jos taas olet räkä poskella, kaikki on ihan normaalia, ei mitään ihmeellistä.
Onhan se valitettavaa että ihmisiä alkoholisoituu. Ei muuta.
"Miestä on myös vaikeampi ajatella uhrina. Itseasiassa uhrina oleminenhan on noloa."
Tulevan miesten asemaa tasa-arvokeskusteluissa käsittelevän väitöskirjani keskeisenä hypoteesina on juuri tuo miesten uhriposition mahdottomuus. Maskuliininen rooli vaatii, että mies ei saa tekeytyä uhriksi ja siten, olipa miesten asema yhteiskunnassa joillakin alueilla kuinka huono tahansa, ei löydy mitään laajoja miesryhmiä vaatimaan uhrin statusta, joka olisi edellytyksenä auttaville tukitoimille.
Siten, tasa-arvopolitiikka pyörii vain niiden ajatusten ympärillä, millä tavoin naiset ovat uhreja, koska naisten valta on juuri tuossa uhrin asemassa ja niissä vaatimuksissa yhteiskunnalle, joilla heitä tulee auttaa pois tuosta uhrin asemasta.
Lopputuloksena näyttää siltä, että miehet ovat omien valintojensa syypäitä ja naiset järjestelmän ja syrjinnän uhreja. Ja kun vallitseva diskurssi toistaa tuota samaa vuodesta toiseen, siitä tulee ihmisten mielissä totta, jota harva edes ymmärtää kyseealaistaa.
Tiina,
mielenkiintoista että jouduit oikein tosissaan käymään tekstiä läpi.
Henry,
jäämme odottamaan mielenkiinnolla. Ajatus ajatuksena on terve ja on korkea aika jonkun esittää se akateemisen painavasti.
Henry: "Maskuliininen rooli vaatii, että mies ei saa tekeytyä uhriksi ja siten, olipa miesten asema yhteiskunnassa joillakin alueilla kuinka huono tahansa, ei löydy mitään laajoja miesryhmiä vaatimaan uhrin statusta, joka olisi edellytyksenä auttaville tukitoimille."
Miksi sitten ei löydy laajoja miesryhmiä tekeytymään uhriksi? Ja olisin kiinnostunut nimenomaan oikeista selityksistä, en mistään rooleista ja diskursseista ja muista sosiologian höpökäsitteistä, jotka perustelevat itse itsensä ja joita naistutkimuskin niin kovasti rakastaa.
Tuo kuvaamasi ilmiö on satasen varmasti olemassa. Sen huomaa hyvin esimerkiksi armeija-asiassa. Intti on tervepäiselle enemmistölle erittäin epämiellyttävä ja jopa traumatisoiva kokemus, mutta sen jälkeen kun sieltä pääsee pois, siitä ei oikein sovi ainakaan ääneen valittaa. Jotenkin epämiehekästä semmoinen.
Mutta miksi?
Jaa, pidän itseäni melko tervepäisenä (Mr. Junakohtaus may disagree 8) ja mielestäni intissä oli mielekästä, opettavaista ja hauskaa. Ikävää siellä on nähdäkseni vain niillä, jotka eivät ole sisäistäneet touhun tarkoitusta.
No tuohan oli rakentavaa keskustelua.
"Miksi sitten ei löydy laajoja miesryhmiä tekeytymään uhriksi?"
Naiset eivät pidä miehistä, jotka ovat omasta mielestään uhreja. Susanna Huovisenkin mielestä pahin miestyyppi on ruikuttava mies. Ja sitähän uhrina oleminen on, ruikuttamista. Tosimies ei ruikuta, vaan muuttaa asiat mieleiseksekseen omilla toimilla, ja jos se ei onnistu, kärsii hiljaa valittamatta, kuten miehelle sopii.
"en mistään rooleista ja diskursseista ja muista sosiologian höpökäsitteistä"
Kyllä noitakin höpökäsitteitä on joskus käytettävä, nimittäin diskursiivinen valta on ihan relevantti käsite.
"Maskuliininen rooli vaatii, että mies ei saa tekeytyä uhriksi..."
Eikai kenenkään pidä tekeytyä uhriksi, sehän on valehtelua. Sitä joko on tai ei ole uhri? Yleensäkin yhteiskunnassa on liikaa näitä ryhmiä, jotka tekeytyvät uhreiksi ja käyttävät uhriasemaansa hyväksi.
Henry, tuo on ihan hyvä tutkimusaihe. Kannattaisi kuitenkin vielä viilata selitystä "naiset eivät pidä miehistä, jotka ovat omasta mielestään uhreja".
Olet varmaan siitä samaa mieltä kanssani, että naiset ylläpitävät ja tuottavat naiseusrooleja itsekin, roolimalleihin mukautuminen ei johdu vain siitä, millaista palautetta miehiltä tulee. Aivan samaan tapaan miehet ylläpitävät ja tuottavat mieheysrooleja. Liian naismaisen pojan kanssa ei leikitä vaan sitä vedetään turpaan.
"Aivan samaan tapaan miehet ylläpitävät ja tuottavat mieheysrooleja."
Kyllä, sen havainnollistamiseen tarkoitukseen olisi tarkoitus käyttää Bourdieun symbolisen väkivallan käsitettä. Eli seuraavasti...
"Symbolinen valta on valtaa saada aikaan asioita sanojen avulla, eli se on eräässä mielessä valtaa ´luoda maailma´. Valta tuottaa visioita maailmasta sanojen avulla on parhaimman laatuista poliittista valtaa. Se on valtaa luoda ryhmiä ja manipuloida sosiaalista todellisuutta. Valta tuottaa toisiin mieliin visio sosiaalisista jaoista riippuu siitä sosiaalisen auktoriteetin määrästä, joka on saatu haltuun aikaisemmissa taisteluissa. Kyetäkseen muuttamaan maailmaa, henkilön on kyettävä muuttamaan maailman muuttamisen tapoja, eli näkemyksiä maailmasta ja niitä käytännön operaatioita, joilla ryhmiä tuotetaan ja reprodusoidaan. Symbolinen valta, jolla ryhmiä tuotetaan, lepää kahden olosuhteen varassa. Ensiksi, kuten minkä tahansa diskurssin luomisen, symbolisen vallan tulee perustua symbolisen pääoman hallussapitoon. Symbolinen pääoma on varallisuutta: se on valtaa, jota on niillä, jotka ovat hankkineet riittävän huomion saadakseen aikaan huomiota. Tällä tavalla vallan perusta luodaan pitkän institutionalisoitumisen seurauksena. Toiseksi, symbolisen vallan voimakkuus on riippuvainen siitä asteesta, millä ehdotettu visio on sidottu todellisuuteen. On selvää, että ryhmiä ei voida luoda tyhjästä, vaan että ryhmien luominen onnistuu sitä paremmin, mitä tiukemmin visio on sidottu todellisuuteen.. Symbolinen valta ei ole muuta kuin taloudellista ja kulttuurista pääomaa kun se on tunnustettua, kun se on tiedostettua niiden havaitsemisen kategorioiden kautta, jotka se saa aikaan. Symbolisilla valtasuhteilla on taipumuksena uusintaa ja voimistaa niitä valtasuhteita, jotka rakentavat sosiaalisen tilan. Konkreettisemmin sanottuna, sosiaalisen maailman legitimointi ei ole seurausta tietoisesta ja tarkoituksellisesta propagandasta, vaan seurausta siitä, että toimijat sopeutuvat sosiaalisen maailman havaitsemisen rakenteisiin, jotka antavat maailmasta itsestään selvän kuvan. Vallan objektiivisilla suhteilla on taipumuksenaan tuottaa itsensä uudelleen symbolisen vallan suhteina. Symbolisessa taistelussa maalaisjärjen määrittelemiseksi toimijat laittavat peliin sen symbolisen pääoman, jonka he ovat saaneet haltuunsa aikaisemmissa taisteluissa ja jolla on lainvoimainen takuu. (Bourdieu 1989, 21 - 23.)
Symbolinen väkivalta on yksinkertaisesti sanottuna väkivaltaa, jossa sosiaalinen toimija on osallisena sekä uhrina että tekijänä. Se on sellaiselle väkivallalle alistumista, jota harjoitetaan juuri siksi, että sitä ei havaita väkivallaksi. Bourdieu kutsuu sitä misrekognitioksi. Rekognition käsitteen piiriin kuuluvat ne perustavaa laatua olevat yhteiskunnalliset reflektoimattomat oletukset, jotka yhteiskunnalliset toimijat tekevät ottamalla maailman yksinkertaisesti annettuna, sellaisena kuin se on ja pitämällä sitä luonnollisena. Misrekognitiolla ei ole mitään tekemistä vaikutusvallan kanssa. Kyse ei ole propagandasta, vaan jostakin paljon voimakkaammasta ja salakavalammasta. Sosiaaliseen maailmaan syntyneinä me hyväksymme joukon oletuksia ilman, että niitä koskaan lausutaan julki. Maailman dogmaattisuuden hyväksyminen on vallan todellinen perusta. Se, miten asiat ovat, on kaikista salaisen vaikuttamisen muodoista kavalin. (Bourdieu 1995, 203 - 204.) Ainoa tapa ymmärtää symbolista väkivallankäyttöä siirtyä ohi pakottamisen ja laskelmoidun alistumisen. Symbolisen väkivallankäytön vaikutus ei toimi puhtaan logiikan, vaan kognitiivisten rakenteiden kautta. Dominaatiota ja alistumista symboliselle vallankäytölle voidaan luonnehtia sekä spontaaniksi että pakotetuksi. Symbolinen väkivalta on sellainen vallan muoto, jota harjoitetaan suoraan ja kuin taikuuden kautta, ilman mitään fyysisiä rajoitteita, mutta tämä taikuus toimii vain niiden dispositioiden kautta, joita ihmisten mieliin on asetettu. Symbolista väkivaltaa ei ole mahdollista käyttää ilman niiden osanottoa, jotka ovat sille alisteisia. Symbolista väkivaltaa käytetään tiedon tiedostamattomalla alueella. Symbolinen vallankumous ei ole mahdollinen vain tietoisuutta ja tahtoa muuttamalla, koska symbolinen valta ei sijaitse vain mystifioidussa tietoisuudessa, joka kaipaisi valaistusta. Symbolisen väkivallan uhrien hallinta voidaan rikkoa vain radikaalilla sosiaalisten olosuhteiden muuttamisella, jotka tuottavat hallittujen dispositiot sekä hallitsijoille että hallituille itselleen. (Bourdieu 2001, 37 - 41.) Yhteiskunnallisten toimijoiden asema on eriarvoinen siten, että symbolista pääomaa omistavilla ryhmillä on enemmän valtaa. Sitä voidaan kutsua symboliseksi väkivallaksi. Koska tilannetta pidetään legitiiminä, tällaista väkivaltaa ei tunnisteta. (Mäkelä 1995, 246 - 247.)"
"Yleensäkin yhteiskunnassa on liikaa näitä ryhmiä, jotka tekeytyvät uhreiksi ja käyttävät uhriasemaansa hyväksi."
Se on kuintenkin toimiva strategia ja se periaate, jolla demokratia ohjaa avun eri ryhmille. Jotta voisit saada yhteiskunnan tukia tai työllistyä jonkin ryhmän auttamiseksi perustettuun organisatioon, sinun pitää saada virallinen uhrin asema.
Minulla on käynyt mielessä että ehkä ihmisillä on jokin sisäänrakennettu mekanismi syyttää jotain ongelmistaan, ja se kohde jota syytetään, on se jonka arvellaan todennäköisimmin selviävän syytöksistä ja ratkaisevan heidän ongelmansa.
Miehet sopivat molempiin, erityisesti valkoiset miehet. Eli miehiä syytetään ja pyydetään parannusta, oletetaan että koska mies on kaikkivoipa hän kestää kaiken paskan mitä saa niskaansa, mitä nyt vähän miehiä kuolee eikä heistä huolehdita siinä sivussa, mutta ainakin ruikuttajat saavat parannusta asemaansa.
Sukupuoliroolien ylläpitoon tarvitaan molemmat sukupuolet, tämä unohtuu usein feministeiltä, vaikka radikaalit jo sen tajuavatkin että nainen joka ei ole feministi on heille vihollinen. Miehillä ei ole varaa nöösäillä kun harvemmin edes se "sukupuoli on sosiaalinen konstruktio" feministi kelpuuttaa nöösämiehen itselleen.
Minä en odota mitään raivokkaita kampanjoita miesten aseman parantamiseksi, en jaksa uskoa että sellaista tulee. Sen sijaan uskon että tilanne paranee keskustelun myötä, mutta sitä parannusta ei käydä lehtien sivuilla ja naisasialiitossa. Se tehdään tutkan alla, ja siitä älähdetään vasta sitten jos naiset tekevät enemmän itsemurhia kuin miehet.
Uhriudesta on tehty normi. Jos ihminen ei suostu kokemaan itseään ulkopuolisten voimien uhriksi, hän elää väärässä tietoisuudessa, piiloutuu maskuliinisen roolin taakse tms. Ilmeisesti kaikki ovat uhreja lukuunottamatta niitä muutamia rikkaita valkoisia miehiä, jotka johtavat Systeemiä. Tai ehkä hekin ovat jollakin tavalla uhreja.
Kaikkialle tunkeutuva uhrittelu on alentavaa. Sen avulla ei pohjimiltaan pureta hierarkioita vaan rakennetaan uusia. Uhripuhe on vallankäyttöä, jolla ihmisiä lokeroidaan hoivakoneiston luokkaintressien hyväksi. Halutaan tehdä kaikki riippuvaisiksi ammattiauttajista, terapiasta ja lääkkeistä. Tarvitaan aina vain lisää todellisia ja kuviteltuja uhreja, jotta hoivaklusterille saadaan lisää markkinoita, määrärahoja ja virkoja.
Uhriutta ei pidä tukea, mutta ei sitä saa kieltääkään.
Se on naurettavaa silloin kun sitä käytetään lyömäaseena tai etsitään tekosyitä omalle kilpailukyvyttömyydelle, sen sijaan että koitettaisiin ymmärtää omaa uhriutta ja sitä kautta löytää jokin muu keino toimia, jokin tila jossa ei ole uhri. Se on kaikkien etu koska uhrit tuppaavat tuottamaan lisää uhreja.
Vaikka mies ei itse kokisi olevansa uhri, se ei tarkoita etteikö hän sellainen olisi. En ole enää varma onko uhrinasemaan pakottaminen hyvä vaihtoehto. Siitä taitaa olla melko vaikea päästä pois.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu