Mitäs miehiä sitä ollaan?

Alempana on virinnyt elävä ja aihepiiri huomioiden tasokas keskustelu feminismistä. Patologisena kommenttinarkkarina tahdon jatkaa aiheesta.

Nimittäin nykyaikaiseen feministiseen diskurssiin kuuluu oleellisesti ajatus feminismien moneudesta ja tämä sai minut pohtimaan millainen feministi itse olisin, mikäli määrittelisin itseni feministiksi. Listaa:

- uskon, että sukupuolesta ei tulisi saada ansiotonta etua
- uskon, että tasa-arvo on hyvä tavoite, vaikka sen määrittely ei helppoa olekaan; ja että taistelu tasa-arvon käsitteen määrittelystä on tärkeä ja iso asia
- uskon, että ongelmien sukupuolittunut luonne pitää tunnistaa ja tunnustaa, milloin niillä sellainen on, vaikka tiedänkin rajanvedon olevan ongelmallinen
- uskon, että sukupuolta ei pidä vedellä joka paikkaan, jos asiat selittyvät paremmin ihan vain yksilöiden eroilla
- uskon, että jokaisella yksilöllä on oikeus määritellä itse tavat, joilla manifestoi sukupuoltaan, kunhan pysytään lakien, kohtuuden ja yleisesti ottaen hyvien tapojen rajoissa
- uskon, että jokaisella on oikeus järjestäytyä poliittiseen toimintaan, milloin kokee jonkin ongelman sitä vaativan.

Melko hyvä femmari siis mustakin tulisi, eikö vain?

Ilmoitan jo nyt, että vedän herneen nenään big time, jos kukaan tulee listan perusteella väittämään, että hei sähän siis oikeasti olet feministi.