Homostelkaamme

Näin heterona sitä on vaikea tajuta homoseksuaalin mielenmaisemaa.

Tiedän pönkittäväni stereotypioita, mutta pirunko sille mahtaa, että niin näyttää myös ympäröivä todellisuus tekevän.

Nimittäin pystyn nippa nappa vaihtamaan päittäin miehet naisiksi ja kuvittelemaan, että tykkäisinkin näistä vaan en noista, mutta yleistä homostelumeininkiä en ymmärrä lainkaan. Mikä idis on siinä kaikessa hienostelussa ja neiteilyssä? Helvettiäkö sitä äijäporukassa keikistelemään pikkurilli ojossa ja huolellisin sanankääntein?

Jos minä olisin homo, asuisin toisen samanlaisen retaleen kanssa. Iltaisin istuisimme kalsarit jalassa katsomassa toimintaleffoja ja ryyppäisimme kaljaa pullonsuusta ynnä söisimme kylmiä eineslihapullia suoraan paketista, joka tyhjennyttyään lentäisi huoneen nurkkaan pitämään seuraa sukulaisilleen. Tasaisin välein jompi kumpi päästäisi römäkän pierun ja toinen läimäyttäisi hartioille ja sanoisi

- Vittu jätkä mä pidän susta

Sellainen homo minusta tulisi.

Edit: ja kuuntelisimme AC/DC:tä.