Minä ja setä Misha, eli tapahtuipa eräänä venäläisenä kevätalven yönä

Viitisen vuotta sitten minä ja muuan Launiala olimme tulossa riiuulta tuolta Uralin suunnalta, Izhevskistä tarkalleen. Misha-setä täytti silloin vuosia ja koko kaupunki oli koristettu oman kylän suuren pojan kuvilla. Romanin isoisä pelaa vanhan herran kanssa shakkia viikoittain, joten jonkinlaisen audienssin olisi varmaan saanut, mutta ei tullut ryhdyttyä. Kunnioitimme sentään herran elämäntyötä nauttimalla asiallisin määrin Kalashnikov-votkaa, jota parempaa en ihan äkkiä muista saaneeni (tosin Euroopan Unioni, joka katsoo hyväksi opettaa isäänsä naimaan, väittää että se ei muutaman lisätyn sokerigramman takia olisi votkaa ollenkaan, mutta mitä ne pellet siitä asiasta ymmärtää, kysyn vaan).

Olimme siis palaamassa riiuureissulta, minä ja mainittu Launiala. Ja mitä sitä pojat muutakaan, kun pikajuna Italmas lähtee liikkeelle kohti Moskovaa, kuin istumaan ravintolavaunuun. Siihen aikaan hinnat ravintolavaunuissa olivat vielä hyvin kohtuulliset, joten söimme ja joimme kaikessa rauhassa, pidemmän mukaan. Ja koska venäläisen täti-ihmisen maailmassa ei ole kauniimpaa harmonian hetkeä kuin katsella syöviä, juovia ja nauravia nuoria miehiä, saimme loistavan kohtelun emmekä pihistelleet tipissä kun lasku lopulta tuli.

Vetäydyimme levolle, mutta muutaman tunnin unen jälkeen alkoi nälkä taas kummasti kaihertaa ja päätimme uudemman kerran poiketa ravintolavaunuun nauttimaan iltapalaa. Tilasimme mitä tilasimme ja ruokia pöytään kantaessaan täti tarjoilija paljasti meille jotain: samassa junassa on itse Mihail Kalashnikov!

Pakko myöntää, että innostuin uutisesta aika lailla. Kun tarjoilija vielä kertoi vaunun ja osaston, totesin että pakkohan sinne on mennä koputtelemaan oven taakse ja kysyä saako herralle tarjota konjakit ravintolavaunussa. Menimme siis, koputimme ja odotimme. Ovi ei auennut. Ehkä vanha herra nukkui, ehkä ei vain viitsinyt avata ovea.

Mutta näin lähelle Mihail Kalashnikovia olen päässyt.

Tällaista voi sattua pikajuna Italmasissa venäläisinä öinä, kun keskisen Venäjän hyvin alkanut kevät on saanut hetkeksi väistyä jostain Kamshatkalta puhaltavan hyytävän tuulen alta.

Aion muuten ostaa itselleni pienen söpöläisen, sieltä se sivun ylin.