Toverit! Huomenna, mikäli ei sada, jaamme kiväärit

Muuan mies suunnittelee perustavansa "Suojeluskunnat" Suomeen.

Kun itsekin olen saanut olla pyssysillä ihan liian vähän eikä näytä lainkaan siltä, että pääsisin koskaan ampumaan ihmistä, olen tietysti aihepiiristä syvästi kiinnostunut.

Ensinnäkin on kaverilla otsaa. En jaa valkoisen suomen perikunnan (häveliäisyyssyistä en linkkaa tätä mihinkään, vaikka mieli tekisi kyllä; jos tunnet piston, tarkoitin juuri sinua) varauksetonta suojeluskuntakulttia, mutta joka tapauksessa varjeluskaarteilla on paikkansa tämän maan historiassa, hyvässä ja pahassa.

Ja nyt tulee joku heebo jostain, mikä lie heppuli, ja väittää että mun kertsi on sitten Suojeluskunta.

Toiseksi, ja varsinaisesti, jos tässä maassa ruvetaan kaarteja perustamaan niin osaa sitä muutkin. Mullakin on klassinen sissikoulutus (puretaan ja kootaan AK, ammutaan 20 laukausta, lähdetään vuorille liittymään sisseihin) ja paljon mielipiteitä siitä minkä pitäisi olla miten ja kenen missä ja missä ei varsinkaan eikä missään tapauksessa näin vaan noin.

Ns. kansallisissa piireissä eniten ihmetystä herättää julmettu halu kansallisen yhtenäisyyden nimissä lietsoa riitaa, vihaa, epäluuloa, katkeruutta ja suoranaista väkivaltaa.