tiistaina, helmikuuta 22, 2005

Hyppy henkilökohtaiseen

Niin pitkään kuin muistan, olen vaihtelevan usein (tai harvoin) nähnyt yhtä ja samaa painajaista. Siinä tilanne on ensi alkuun normaali sosiaalinen keskustelutilanne, mutta keskustelukumppanini osoittautuu pian jonkinlaiseksi hyytäväksi demoniksi. Perinteisesti olen ehtinyt tuntea syvän kauhun puraisun ja herännyt sitten.

Nykyisin kuvio on muuttunut.

Alkupuoli menee vanhojen nuottien mukaan, mutta enää se perkele ei saa minua kauhun valtaan. Vielä kertaakaan en ole ehtinyt listiä sitä ennen heräämistäni, mutta toivottoman, käpertyvän kauhun sijasta olen ryhtynyt pistämään vastaan vähän saatanan tavalla. Olen murjonut otusta nyrkein, jaloin, puunkarahkoin ja tuliaseella.

Kerron sitten, kun saan sen tapettua.

2 kommenttia:

Blogger Panu kirjoitti...

Niin pitkään kuin muistan, olen vaihtelevan usein (tai harvoin) nähnyt yhtä ja samaa painajaista. Siinä tilanne on ensi alkuun normaali sosiaalinen keskustelutilanne, mutta keskustelukumppanini osoittautuu pian jonkinlaiseksi hyytäväksi demoniksi.Minä olen kokenut tuon ihan IRL käytännöllisesti katsoen jokaisen varteenotettavan tyttöystäväehdokkaan kanssa, ennen kuin tapasin Maria Kristiinan.

1:35 ip.  
Blogger Junakohtaus kirjoitti...

Onnea siis vielä kerran.

Tiedän oikein hyvin tunteen, kun ensimmäistä kertaa huomaa heilastelevansa täysipäisen ihmisen kanssa. Kuten joskus olen maininnut, mullakin on ollut räjähtävän jännittävä sarja mitä hulluimpia tyyppejä ennen tätä nykyistä.

1:48 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu