Hei heinähatut hyppikää
Tänään härnäämme juntteja, eikä se ole vaikeaa.
Öndebönderetoriikan mukaan ihmiset "ajetaan" kaupunkeihin ja elämä maalla "tehdään" mahdottomaksi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Tässäkin maassa on jotain satakunta vuotta yritetty hyvällä ja pahalla pitää juntit kiinni turpeessa, mutta minkäs teet kun jokainen kynnelle kykenevä lähtee kaupunkiin ihan itse heti, kun irti pääsee. On ollut kuppafilmiä ja työllisyystöitä, on ollut holtittoman roisi maataloustuki, on ollut velvoitetyöllistämistä ja EU-projektia, mutta mikään ei auta. Kaupungissa vaan on kivempaa.
Varmemmaksi vakuudeksi voin kertoa, mitä maalta tulleet puhuvat kotiseudustaan kaupunkilaisessa seurassa. He nimittäin eivät sano, että voi kamala kun piti lähteä tänne kylmään kovaan kaupunkiin, eivät kiroa kun helsingin herrat autioittavat maaseudun, eivät kaipaa luontoa eivätkä mansikin tuttua kieltä lipaisemaan naamaansa krapulapäivänä. He ovat yksinkertaisesti onnellisia päästyään pois kyttäävän yhteisön silmien alta, vapaalle maaperälle elämään vapaina ihmisinä.
Niin että kalibroikaa tosta mittarinne. Mä en jaksa enää maksaa niitä siltarumpuja.
Öndebönderetoriikan mukaan ihmiset "ajetaan" kaupunkeihin ja elämä maalla "tehdään" mahdottomaksi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Tässäkin maassa on jotain satakunta vuotta yritetty hyvällä ja pahalla pitää juntit kiinni turpeessa, mutta minkäs teet kun jokainen kynnelle kykenevä lähtee kaupunkiin ihan itse heti, kun irti pääsee. On ollut kuppafilmiä ja työllisyystöitä, on ollut holtittoman roisi maataloustuki, on ollut velvoitetyöllistämistä ja EU-projektia, mutta mikään ei auta. Kaupungissa vaan on kivempaa.
Varmemmaksi vakuudeksi voin kertoa, mitä maalta tulleet puhuvat kotiseudustaan kaupunkilaisessa seurassa. He nimittäin eivät sano, että voi kamala kun piti lähteä tänne kylmään kovaan kaupunkiin, eivät kiroa kun helsingin herrat autioittavat maaseudun, eivät kaipaa luontoa eivätkä mansikin tuttua kieltä lipaisemaan naamaansa krapulapäivänä. He ovat yksinkertaisesti onnellisia päästyään pois kyttäävän yhteisön silmien alta, vapaalle maaperälle elämään vapaina ihmisinä.
Niin että kalibroikaa tosta mittarinne. Mä en jaksa enää maksaa niitä siltarumpuja.
lähettänyt Junakohtaus
5:16 ip.
2 kommenttia:
Tuskin ne betonilähiöt, minne 70-luvulta maalta lähinnä muutettiin, mitään varsinaisia onnen tyyssijoja olivat. Kysymys oli enemmänkin siitä, että maalta loppuivat toimeentulomahdollisuudet ja muutto oli pikkuinen pakko. Mitä tulee valtion tukiaisiin, myös Helsinkiä on tuettu aika kovalla kädellä, esim. perustettu korkeakouluja ja ties mitä valtion laitoksia. Tämä on asia, joka ihmeen usein sivuutetaan.
Ano hyvä,
valtiolla ei ole omia rahoja ollenkaan. Valtion rahat ovat kansalaisten ja yritysten tienaamia. Jos valtio rakentaa korkeakoulun alueelle alueen omilla rahoilla kyseessä on totaalisen eri asia kuin jos valtio kylvää kaupungeissa tienattua rahaa maaseudun pellonpientareille ilman, että kukaan saa vastineeksi muuta kuin vikinää ja käninää.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu