Aina sitä samaa

Sanon pääsykokeista ja niissä onnistumisesta vielä yhden asian. Yrittäkää kestää, pian ehkä keksin taas muuta puhumista, kunhan olen saanut tämän asian pumpattua itsestäni pihalle.

Hyvin monet onnittelijat ovat uumoilleet, että aikuisena ja alasta ymmärtävänä kokeista olisi helpompi suoriutua. Ehkä onkin, mutta ehkä ei. Toisaalta olen ammattikirjoittaja, mikä aina auttaa, kun ruvetaan kirjoittamaan, mutta toisaalta kevään stuidulla on lukurutiini ihan toisenlainen.

Toisaalta tietysti ymmärrän viestinnästä yhtä ja toista, mutta toisaalta Nieminen & Pantti ovat kirjoittaneet hyvin typerän kirjan ja mulla meni pelkän oman vastarinnan murtamiseen joku neljä-viisi lukukertaa.

Konkluusio: ainoa, mikä painaa, on montako tuntia työaikaa pystyy irroittamaan. Tietysti fundamenttien pitää olla kunnossa, eli ei saa kuvitella menevänsä sisään tosta vaan eikä saa valita itselleen täysin väärää paikkaa, mutta sen jälkeen henkilökohtaiset ominaisuudet ovat aika yhdentekeviä. Sitten vain luetaan ja kirjoitetaan, luetaan ja kirjoitetaan. Jos sitä ehtii ja jaksaa tehdä tarpeeksi, on sisällä.

Jatkossa sitten muusta. Oli pakko avautua vielä kerran.