Parempi varsta häärää kuin vaaksa viiraa

Kunnon sotamies Shveikin seikkailuissa on kohta, jossa Shveik kertoo ajastaan hullujenhuoneella. Se oli ollut Shveikin elämän kauneinta aikaa, koska siellä sai tehdä kertakaikkiaan ihan mitä halusi ja kaikesta pidettiin huolta. Sai kiivetä pöydille alasti ja puhua täsmälleen mitä tahtoi, sai jättää pyllynsä pyyhkimättä jos huvitti ja hoitajat tulivat tekemään sen jne jne.

Tämä tuli mieleeni, kun luin tenttikirjastani, että meikkimainoksia katsova nainen omaksuu lesbisen vampyyriposition. Voitte lukea sen uudestaankin: meikkimainoksia katsova nainen omaksuu lesbisen vampyyriposition ja tämä on tiedettä eikä mitään paskanjauhantaa.

Tuon luettuani ymmärsin, että väikkärin väsättyään saa sanoa ihan mitä saatanan tahansa tahtoo ja koko ympäröivä maailma kokee velvollisuudekseen ottaa sen tosissaan. Mitään niin hullua ei voi murjaista etteikö muutama sata opiskelijaa vuodessa joutuisi sitä opettelemaan. Täydellinen vapaus!

Minä esimerkiksi olen sitä mieltä, että bloggaamisessa intersubjektiivinen diskurssi monistuu foucaultilaisittain määritellyn Toisen ja saussurelaisen metadiskurssin differentaatioksi sillä samalla vitun hetkellä, kun painan entteriä, ettekä te apinat mahda sille yhtään mitään!

------------

Otsikko on aito sitaatti dorkalan tupakkahuoneesta. Muuan tuttava kävi vähän lepäämässä pöpilässä vaivoistaan (jotka olivat lukuisat) ja siellä oli mies, joka ei koskaan puhunut mitään, paitsi yhden ainoan kerran tämän lauseen. Amen.