keskiviikkona, elokuuta 31, 2005

Kysymys ja vastaus

- Miltä haisee tuore fuksi?

Vanhalta viinalta.

maanantaina, elokuuta 29, 2005

Muu, muu

sunnuntaina, elokuuta 28, 2005

Last night a DJ saved my life

Rouvani kävi Madridissa.

Madridissa rouvani kävi katsomassa kuuluisaa katedraalia.

Kuuluisassa katedraalissa oli papeilla kioskintyyppisiä työpisteitä.

Jokaisen työpisteen vieressä oli kyltti, jossa ilmoitettiin pisteen hoitaja.

Kaikkien pastorien nimet olivat Don sitä ja Don tätä, lyhyemmin D.

Ja koska Juan on niin kovin yleinen etunimi siellä, sekin lyhennetään.

Ja niinpä katedraalissa päivystystä piti DJ Pablo.

lauantaina, elokuuta 27, 2005

Tullaan tahoni toimesta suorittamaan

Mulla on oikea opiskelijakortti ja mä syön sillä opiskelijalounaita opiskelijaruokalassa.

Kerkesin tossa jo suorittamaan yhden kurssinkin, kun löysin kesäyliopistosta semmosen tutkintoon kivasti istuvan. Tosta vaan vanha mies rempaisi suit sait sukkelaan kolme ovaria plakkariin.

Tänään menen Suomenlinnaan muiden reippaiden opiskelijoiden kanssa tekemään reippaita opiskelija-asioita. Sitten menemme opiskelijoiden kerhotilaan juomaan opiskelijaolutta ja lopuksi olemme opiskelijoita hönössä. (Mielenkiintoinen juttu muuten: nyrjähtääkö niskat vai nyrjähtääkö niskat kun joka paikka on pimuja täynnä.)

Ja, ennen kaikkea, yhtä ainutta kertaa ei enää tarvitse (pariin vuoteen kumminkaan) tehdä huonompaa reklaamia kuin osaisi, vain koska asiakas ei tajua mitään siitä, mistä maksaa.

Tää on kuulkaa hianoo olla akateeminen. Mä aion opiskella niin saatanan tavalla.

lauantaina, elokuuta 13, 2005

Aina sitä samaa

Sanon pääsykokeista ja niissä onnistumisesta vielä yhden asian. Yrittäkää kestää, pian ehkä keksin taas muuta puhumista, kunhan olen saanut tämän asian pumpattua itsestäni pihalle.

Hyvin monet onnittelijat ovat uumoilleet, että aikuisena ja alasta ymmärtävänä kokeista olisi helpompi suoriutua. Ehkä onkin, mutta ehkä ei. Toisaalta olen ammattikirjoittaja, mikä aina auttaa, kun ruvetaan kirjoittamaan, mutta toisaalta kevään stuidulla on lukurutiini ihan toisenlainen.

Toisaalta tietysti ymmärrän viestinnästä yhtä ja toista, mutta toisaalta Nieminen & Pantti ovat kirjoittaneet hyvin typerän kirjan ja mulla meni pelkän oman vastarinnan murtamiseen joku neljä-viisi lukukertaa.

Konkluusio: ainoa, mikä painaa, on montako tuntia työaikaa pystyy irroittamaan. Tietysti fundamenttien pitää olla kunnossa, eli ei saa kuvitella menevänsä sisään tosta vaan eikä saa valita itselleen täysin väärää paikkaa, mutta sen jälkeen henkilökohtaiset ominaisuudet ovat aika yhdentekeviä. Sitten vain luetaan ja kirjoitetaan, luetaan ja kirjoitetaan. Jos sitä ehtii ja jaksaa tehdä tarpeeksi, on sisällä.

Jatkossa sitten muusta. Oli pakko avautua vielä kerran.