lauantaina, huhtikuuta 30, 2005

Politiikkaa, vaihteeksi

Piti kertomani muusta, mutta puhutaankin kulttuurien sodasta vähäsen.

Herrasväki on hyvä.

Siitä en osaa sanoa juuta enkä jaata oliko Muhammed, Jumalan lähettilääksi väitetty, sekaisin päästään. Yleisellä tasolla sanoisin, että Jumalan lähettiläällä on oikeuskin olla vähän pimpeli pompeli.

Mutta onhan se nyt perkele pedofiliaa panna yhdeksänvuotiasta. Ihan riippumatta ajankohdasta tai kulttuurista. 9-vuotias tyttö on lapsi eikä lapsia panna. Niin että hullu tai ei, Muhammed - Jumalan lähettilääksi väitetty - oli lapseensekaantuja. Saas nähdä mikä pommiuhka minua odottaa.

Ja niille, jotka mieluummin olisivat ajattelematta koko asiaa ja implementoivat haluaan mussuttamalla jotain ympäripyöreää jollain tyyliin "islam on rauhan uskonto" (onhan se, ja sodan myös; kaikki uskonnot ovat), esitän kysymyksen: onko ruotsalaisella saarnamiehellä Ruotsissa sananvapaus vai tuleeko meidän hyväksyä, että muun uskonnon edustajat saattavat vetää kranaatin nenään hänen puheistaan ja ryhtyä uhkaamaan koko Ruotsia kollektiivisella kostolla? Onko pomminheittäjän närkästys niin legitiimi juttu, että meidän pitää taipua sen edessä ja jättää häveliäästi sanomatta ääneen asia, joka on dokumentoitu kirjoihin ja kansiin ja jonka pomminheittäjä itsekin myöntää todeksi?

Mulla jos olisi Gatesin rahat, lahjoittaisin Sorbonnelle islamilaisen feministisen teologian professuurin. Sitä odotellessa joku paremmin tietävä voisi kertoa näkyykö jossain päin islamilaista maailmaa valoa tunnelin päässä, so. onko kehitteillä teologisia konstruktioita jotka uskottavasti perustelisivat, että lapsia ei saa panna vaikka profeettakin pani.

tiistaina, huhtikuuta 26, 2005

Jaarittelua ja päivittelyä

Tämän kirjoituksen ainoa varsinainen tarkoitus on päivittää välillä vähän, jotta ette vallan unohtaisi.

Samaan syssyyn voin tietysti puhua itsestäni hieman.

Mitä sitä muutakaan, ja sehän se mielenkiintoisin aihe on.

Tähän polkkaushommaan ei nimittäin ole oikein riittänyt aikaa, koska aion pyrkiä yliopistoon. Aikoinaan jäi Treen tiedotusoppi hiukan vaiheeseen, koska se on paska koulutusohjelma paskassa kaupungissa, joten ajattelin pyrkiä Stadin viestintään. Ei se välttämättä sen fiksumpaa ole (viestinnän tutkimus on oletusarvoisesti turhaa ja tyhmää ja mulla on oikeasti kompetenssia sanoa tämä), mutta ainakaan se ei ole kovin vaikeaa (paitsi päästä lukemaan) ja ainakaan sitä lukemaan ei tarvitse mennä Tampereelle.

Ja tästä pyrkyhommasta johtuen ei oikein ole riittänyt aikaa teidän viihdyttämiseenne. Näytte kyllä pärjäävän ilmankin, joten sikäli en tunne huonoa omaatuntoa.

Menin ihan valmennuskurssillekin, koska alkoi tuntua siltä että jos meinaa tehdä täyttä ja yli työpäivää ja päästä samalla vitun suosittuun koulutusohjelmaa, sitä saattaa kaivata apuja.

Viestinnän tutkimuksesta sinänsä en oppiaineena paljon odota, lähinnä yksinkertaisia itsestäänselvyyksiä ja mahdollisimman iisejä ovareita, mutta yliopistossa toki on paljon kaikenlaista oikeastikin mielenkiintoista tarjolla. Ensimmäisessä vaiheessa en aio jättää duunia, koska uskon pystyväni heittämään vaaditut 20 ov vuodessa myös hommien ohella, mutta jossain vaiheessa opintoja on tietysti irrotettava joku puolen vuoden - vuoden pätkä täysipäiväiseen työhön.

Ja ihan erikseen fanitusta ja pusuja Turistille, joka tiettävästi ensimmäisenä koko hemmetin blogilandiassa lisäsi mut ihan oikeisiin linkkeihinsä. Mäkin laittaisin Turistin omiini ja monta muutakin, mutta en ole jaksanut perehtyä templaten sielunelämään sen vertaa että osaisin arpoa linkit tohon viereen.

Ehkä sitten kokeiden jälkeen.

Ensi kerralla juttua siitä, miten työntekijöitä pitää johtaa sodan aikana.

Edit: piti vielä sanomani, että viihtykäähän gaalassa. Mäkin tulisin muuten, mutta parhaat kaverit Nieminen & Pantti ovat luvanneet kertoa Mediasta markkinoilla eli suomeksi sanottuna pitää lukea niihin halvatun pääsäreihin. Ei auta itku markkinoilla, vaikka kuinka olisi kiva tavata. Ensi vuonna sitten.

lauantaina, huhtikuuta 16, 2005

Esineitä, omaisuutta

Totesin taannoin seuraavaa: melkein kaikki roina, jota omistan, on korkeintaan sinne päin. Huonekaluni ovat ihan mitä sattuu, televisio on erään mainostoimiston neuvotteluhuoneen poisto, tietokone on oravannahoilla diilattu jostain ja kuteetkin ovat (vitun präheetä pitkää nahkatakkia lukuunottamatta, toki) melkoista halpakamaa. Autoakaan ei ole minkäänlaista.

Mutta muutama vehje on kunnossa.

Keittiön perustyökaluna mulla on ammattitason rujo ja raskas Victorinox, jonka pidän poikkeuksetta aina sellaisessa terässä, että käsivarresta voi pyyhkäistä karvaa irti. Talvisaappaat on suutarin tekemät oikeat saappaat, 7 talvea stadin kurassa pyörineet ja nyt vasta vähän edes käytetyn näköiset. Pistooli on jyrmyä Rugerin laatua, vehje joka ei koskaan mene miksikään ellei sitä erikseen riko.

Ja lisäksi rouvallani on korsetti, oikea korsetti eikä mikään korsettia muistuttava pitsinen lelu. Harvakseltaan hän sitä käyttää, kuinka muutenkaan, mutta vakuutan teille pojat: kun kerrankin on eskorteerannut daamia, jolla on päällään oikea korsetti, ei enää ihmettele miksi la belle epoquen naiskuva oli pyörtyilevän hento ja voimaton.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2005

Jos ihan pikkuinen muutaman kilotonnin taktinen...

Pitihän sen paavin kuoppajaisia vilkaista, jo senkin takia että se varmasti pistetään sinne monttuun.

Ja olipa koolla porukka. Jos jonkinlaista sikaa ja roistoa.

Ei mulla muuta, tällä kertaa.

lauantaina, huhtikuuta 09, 2005

Natsifetissi

Tykkään reissata Venäjällä. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta Vaalimaalta itään asiat ovat ns. toisin. Venäjä pitää aika kivasti valppaana, koska Venäjä hajoaa helposti ja Venäjässä on reikiä (ihan konkreettisesti, keskellä katua saattaa olla kuusi metriä syvä vettä täynnä oleva ja putkenpäitä törröttävä metri kertaa kaksi -kokoinen aukko) ja Venäjällä hajumaisema on tyystin toinen ja ruoka parempaa. Lisäksi venäjänmatkailun vaikeutta ja vaarallisuutta on suuresti liioiteltu, koska oikeasti se on ihan kivasti järjestetty maa, jossa asemilta lähtee junia ja lentokentiltä lentokoneita, maitokaupasta saa maitoa ja viinakaupasta viinaa.

Taannoin Viipurissa (jota en laske Venäjäksi vaan venäjäläiseksi, tai jos tahdotte, venäjänmaalaiseksi) tulin ostaneeksi rotsin. Kun kävelette torilta Torkkelinkatua eteenpäin tarpeeksi pitkälle, vastaan tulee Moskovan olympialaisia varten rakennettu aika stylesti neukkufunkkis kauppakeskus ja sen alakerrassa on työvaatekauppa, jonne kannattaa poiketa jos on esim. turvakenkiä vailla. Takkini on vihreää lähinnä säkkikangasta, mutta helvetin hyvän näköinen vehje.

Sitten mulla on myös tennarit, joiden kanssa tuli toissakesänä käytyä vähän syvemmällä ryssänmaalla.

Ja nämä yhdessä ovat täydellinen SS-uniformu: kengät, joilla on käyty Volgalla mutta ei idempänä ja venäläinen työtakki.

perjantaina, huhtikuuta 08, 2005

Pojat pois pussista

Kapitalistinen tuotantotapa on tavattoman ihmeellinen ja hieno asia.

Eilinen Iltalehmä repäisi tosta vaan nollavaroituksella jumalauta kolme aukeamaa pääministerin avioerosta. Kelatkaa: kolme aukeamaa. Tytöt ja pojat juoksee ympyrää ja toimitussihteeri karjuu soittamaan vielä arkkipiispalle ja politiikan tutkimuksen tutkimuksen tutkimuksen dosentille ja Vladimir Putinille ja paaville (joka ei tällä kertaa pääse puhelimeen) ja Vanhasten naapureille ja Puolustusvoimain komentajalle ja Ukko Mustilaiselle ja RÄMPS, sitten on lehdessä KOLME AUKEAMAA NORMIJÄRVEN KEISARIN AVIOEROSTA.

Taivas meitä varjele.

torstaina, huhtikuuta 07, 2005

Vittu että vituttaa

En nyt jaksa selittää syytä, mutta voin vakuuttaa että nyt vituttaa.

Aina mukavampi kun edessä on sekä pitkä että vaativa päivä.

Niin että vittu kun vituttaa. Voi vitun saatanan vittu että vituttaa.

maanantaina, huhtikuuta 04, 2005

Junakohtaus bussissa saa suurvaltakohtauksen

Kuten jo mainitsin sekä ennen että jälkeen, kävin pääsiäisenä Riian kaupungin lihahanojen ja kaljapatojen äärellä. Suosittelen lämpimästi.

Matkustimme bussilla Tallinnasta Riikaan ja vaimo-kullan nukkuessa autuaan unta bussin hurinassa minä valvoin, havainnoin ja mietin.

Tienpielessä nökötti kyltti, jossa oli saatanan isolla Unionin tähtilippu, alla paikallisella ja englanniksi että tämä tie on rakennettu Euroopan Unionin avustuksella. Ja silloin se iski: vittu se on kuulkaa hienoa olla suurvallan kansalainen. Eikä minkä tahansa suurvallan, vaan niistä parhaan! (Huomatkaa!) Unionin flaga tarkoittaa rauhaa, vaurautta, oikeutta, vakautta ja pullakaffeja kaikille (takarivi hiljaa Slovakian mustalaisista).

Minusta tämä on huolestuttavaa. Olen aina vastustanut kaikkia suurvaltoja enkä oikeasti lainkaan halua olla yhdenkään sellaisen kansalainen.

Unionista ei sitten niin perkeleen millään saa eikä pidä kehittää vanhanmallista suurvaltaa (btw päivän Stadari kertoo turkkilaisten laittavan uuteen rikoslakiinsa kiellon valtionvastaisen aineiston levittämiselle; sitäpaljon unionikuntoa sillä maalla ja tahtoa myös ynnä noin paljon ne oikeasti uskoo kun niille sanoo), mutta tuli siitä silti hyvät kiksit. Varmaan vähän samanlaiset kuin jenkit saavat omasta rätistään, mutta siinä on kyllä vissi ero.

Setä Säm meinaan osaa sen yhden ja ainoan konstin, mutta Unioni menee ytimiin. Lakiin ja rakenteisiin.

lauantaina, huhtikuuta 02, 2005

Ding dong, the witch is dead

Mister number one jesus man heitti lusikan nurkkaan eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Saa nähdä josko herrat kardinaalit saavat valittua vähän paremmin päivitetyn satusedän itselleen tällä kertaa.

En mä muuten, mutta se kirkko tappaa talossa ja puutarhassa aidsiin ja nälkään. Ja papinperkeleet raiskaa pikkupoikia.

perjantaina, huhtikuuta 01, 2005

Ei pätää, ei htnäää

Aina kun jaksan, mikä ei ole usein, seuraan erilaisten nazzepiirien sekoiluja suurella innolla. Kaikkein mukavinta on katsella vierestä, kun ryssä ja finski vääntävät verissäpäin (kuvaannollisesti, netissä) siitä, kumpi on enemmän saksalainen. Normaali argumentointi menee niin, että ryssä sanoo finskiä mongooliksi ja finski ilmoittaa ryssän olevan slaavi, mikä jo sanana johtuu sanasta "orja" (mutta ilmeisesti englanninkielen sanasta) ja näiden kohteliaisuuksien jälkeen alkaa raaka haistattelu ja lällätys, että mepäs ollaan germaaneja eikun mepäs ja äitis oli kun sua teki. Siinä voi jo todellakin sanoa poikain menevän paradigma edellä puuhun.

Vaan eipä siinä kaikki. Kehotan kaikkia tsiigaamaan mitä muuta jännää asian tiimoilla tapahtuu.

Sen luettuanne ymmärrätte taas vähän paremmin, miksi Turkissa bestsellerlista näyttää siltä, miltä näyttää.

Ja luonnollisesti muistatte taas vähän paremmin miksi Turkkia ei tule ottaa Unioniin.