Höglundia komppaamassa
Panun uusimman innoittamana: ehdotan, että klikkaat tästä, jos haluat tietää miten moniääninen ja suvaitsevainen liike feminismi on ja miten patriarkaatin vastustaminen on kaikkien, myös miesten, etu.
Kannattaa penkoa linkkisopasta esiin alan naisten kannanotot moiseen hankkeeseen. Tiettyjä asioita ei ole, ei voi olla eikä varsinkaan kuulu olla.
Edit: nyttemmin linkki ei vie enää mihinkään järkevään. Vielä puolisen vuotta sitten iskemällä googleen hakutermeiksi naisen aggressio läheisessä ihmissuhteessa sai silmilleen todella tylyä saagaa siitä, minkä kaikkien kerhojen mukaan on ai-van perseestä tutkia moista ollenkaan, koska väkivalta on määritelmän mukaan sitä, että mies lyö naista. Kukin voi tykönään päätyä omaan tulokseensa sen suhteen, ovatko naisjärjestöt todenneet jääneensä nolosti housut kintuissa kiinni vai muuttaneet kantaansa.
Kannattaa penkoa linkkisopasta esiin alan naisten kannanotot moiseen hankkeeseen. Tiettyjä asioita ei ole, ei voi olla eikä varsinkaan kuulu olla.
Edit: nyttemmin linkki ei vie enää mihinkään järkevään. Vielä puolisen vuotta sitten iskemällä googleen hakutermeiksi naisen aggressio läheisessä ihmissuhteessa sai silmilleen todella tylyä saagaa siitä, minkä kaikkien kerhojen mukaan on ai-van perseestä tutkia moista ollenkaan, koska väkivalta on määritelmän mukaan sitä, että mies lyö naista. Kukin voi tykönään päätyä omaan tulokseensa sen suhteen, ovatko naisjärjestöt todenneet jääneensä nolosti housut kintuissa kiinni vai muuttaneet kantaansa.
lähettänyt Junakohtaus
9:31 ap.
7 kommenttia:
Höm, onko se sitten niin, että miehet vaikenevat parisuhteessa kokemastaan väkivallasta?
Miksi miehet eivät puhu ja kirjoita ongelmasta, jos se todella on ongelma? Ovatko he vain hiljaisia uhreja?Pitäsikö miehille perustaa turvakoteja?
Vai mikä voisi mielestäsi olla uhreille paras tuki?
Kun sisareni muinainen poikaystävä veti häntä turpaan, oli se kuulemma sisareni vika. Hän oli katsonut autossa ulos ikkunasta. (Sellaista "aggressiivista" käytöstä onkin vaikea sietää.)
Luuletko että tuollaisten kokemusten jälkeen on helppo tuntea myötätuntoa tuota poikarukkaa kohtaan? Ja kuitenkin, kun sisareni lopulta sai poliisivoimin pojan karkoitettua elämästään, päällimmäisenä oli huoli siitä, menisikö poika hoitoon (sillä sen tarpeessa niin sairaalloisesti mustasukkainen todella on). Sellaisia me naiset monesti olemme. Ja siitä huolimatta joku ei todellakaan ymmärrä, miksi naiset korottavat ääntä ja pitävät puoliaan. Tehkää te miehetkin samoin, kertokaa teihin kohdistuvista OIKEISTA aggressioista.(siis sellaiseksi ei minusta lueta sitä, että ottaa päähän kun naispolitiikot ajavat asioita omasta näkökulmastaan)
Naisjärjestöjen keskusliitto, jonka mielestä Raha-automaattiyhdistyksen rahat pitäisi antaa sille, eikä esimerkiksi lastensuojeluun, koostuu seuraavista jäsenjärjestöistä:
http://www.naisjarjestot.fi/jasenjarjestot.html
Jos joku jaksaa niin siitä vain kantoja kyselemään. En millään jaksa uskoa, että esimerkiksi Suomen Naislääkäriliitto, Suomen Voimisteluliitto tai Tekstiiliopettajien liitto olisivat vielä saavuttaneet ruotsalaisen mielisairauden tasoa.
Sari, aloitetaan lopusta.
Minä ymmärrän ihan hyvin, miksi naiset korottavat ääntään ja pitävät puoliaan. Oikeastaan en tunne ketään, joka ei sitä ymmärtäisi. Mistä tuo edes tähän tuli?
Miesten asema perheväkivallan uhreina on nykyään samanlainen kuin naisten joskus ennen. Tilannetta hävetään, virkavalta ei tunnista ongelmaa, auttamiskoneistot vähättelevät.
Lisäksi naisilla on takanaan sufragettien perintö, so. naisasianaisia ei hävetä lähteä kadulle moukkien naurettavaksi, sekä melko mittava ideologinen koneisto vakuuttamassa, että turpaansaaminen ei todellakaan ole oma vika (kuten siis ei olekaan). Miehillä ei näitä ole, ja mikäli se rouvista feministeistä on kiinni, ei näy tulevankaan.
Ja tässähän mä tästä ongelmasta parhaillaan kirjoitan, vaikka se ei itseä varsinaisesti kosketakaan.
Sarin kommentista tulee mieleen asiaan liittyvä kaksoisajattelu: Kun nainen ei raportoi kokemastaan parisuhdeväkivallasta, se todistaa, että suomalaisessa yhteiskunnassa nainen on alistettu, eikä uskalla/halua/kehtaa raportoida kokemastaan parisuhdeväkivallasta. Kun mies ei raportoi kokemastaan parisuhdeväkivallasta, se todistaa, etteivät miehet koe parisuhdeväkivaltaa, ja että asian tutkiminen on näin ollen joutavaa (ja luonnollisesti naisen, tuon inherentisti uhrin, syyllistämistä).
Jussi,
minusta olet vähän liian positiivinen. Oma, raadollisempi, tulkintani on, että on yksinkertaisesti epämiehekästä, kenties suorastaan homoa, ottaa muijaltansa dunkkuun ja tästä syystä asiaa ei tarvitse laskea ongelmien joukkoon ollenkaan.
Plus tietysti että kaikki, mikä kääntää huomiota pois määrittelevän tahon määrittelemistä ongelmista on itsessään pahasta.
Höh, mikä tässä nyt jäi epäselväksi?
Jos naiset siitä huolimatta, että lyödyksi tuleminen on tabu, ovat onnistuneet rikkomaan hiljaisuuden ja pitävät siitä meteliä (mm. vaativat rahoitusta hankkeille, joissa autetaan uhreja), miksi miehet eivät voi tehdä samoin, jos he todella ovat uhreja? Miksi pitäisi syyttää naisjärjestöjä siitä, että he pitävät ajamaansa asiaa tärkeämpänä kuin sitä, että tutkitaan miehiin kohdistuvaa naisväkivaltaa?
En ole koskaan kuullut ympäristössäni miehestä, jota vaimo, puoliso, kumppani pahoinpitelee, ja kuitenkin olen valmis uskomaan että sellaistakin sattuu. Miehelle on varmasti vaikeaa lähteä ajamaan oikeuksiaan, koska ennakkokäsityksen mukaan varmasti suurin osa ihmisistöä kokee tuollaisen tilanteen hieman naurettavana. Onko tähän sitten syynä naisasialiike? En todellakaan usko.
Jos miehet, joita kohdellaan kaltoin korottavat ääntään (esim. isät, jotka eivät saa lasten tapaamisoikeuksia ovat jo tehneet niin)uskon heillä olevatn aika hyvät mahdollisuudet tulla kuulluiksi. Jos ongelma todella vaatii tutkimista, taistelkaa, perhana, älkääkä valittako että naisliike estää sen.
Ah,
nyt ymmärrän.
Tarkoitukseni ei ollut väittää, että naisliike estää tässä tarkoitetun keskustelun vaan huomauttaa, että naisliike parhaansa mukaan pyrkii estämään sen. Nähdäkseni on ihan legitiimiä puhetta ottaa tämä asia esille.
Lisäksi jo otsikointi, sisällöstä puhumattakaan, toi julkilausutusti ilmi että postaus ei käsittele tasa-arvo-ongelmia miesten kannalta vaan olemassaolevan naisliikkeen olemusta sellaisena, kuin se ulkopuoliselle tarkkailijalle näyttäytyy.
Ei minulla mitään harhoja ole sen suhteen, miten oikeutta maassa saa, ja kuten tulikin jo todettua, tässähän tästä keskustellaan, vaikkakin vain puolijulkisesti eikä päättävillä areenoilla.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu