Eräitä syksyn 1964 ongelmia

Haltuuni on (tavoilla, joiden selittäminen kävisi aivan liian pitkäksi) päätynyt kappale Johannes Virolaisen kirjaa Pääministerinä Suomessa - Poliittisia ratkaisuja vaalikaudella 1962-66.

Sivulla 148 kerrotaan kuumasta syksystä 1964 näin:

Sitkeä kiista margariinista

Syyskuun aikana keskusteltiin hallituksessa margariinin hintakysymyksestä ja ehdotin, että margariinin hintaa laskettaisiin 38 penniä kilolta. Ellei tällä ehdotuksella kuitenkaan saada opposition kanssa sovintoa markkinoimisrahastolain läpiviemiseksi, olisi margariinin hintaa alennettava enemmänkin. Sosialidemokraatit olivat luvanneet harkita asiaa tältä pohjalta. Valtion varoja ei voida käyttää subventioiden lisäämiseen, katsoin ja totesin, että ehkä margariinin ja voin hintasuhde ei muutu voin kannalta epäedulliseksi vielä tällaisella alennuksella. Sosialidemokraatit itse esittivät 38 pennin alennusta ja ilmoitin olevani valmis suhtautumaan heidän ehdotukseensa myönteisesti. Mielestäni markkinoimisrahastolaki voitiin tältä pohjalta antaa, kuten sitten annetiinkin.

Ihan vain ajattelin kertoa teillekin tämän.

(Kelailusta kiinnostuneet voivat tietysti käyttää tätä tekstinpätkää historiantutkimuksen syvien kysymysten pohdinnan työkaluna: mistä ihmeestä tuossa oikeastaan puhuttiin ja millainen oli maailma, johon tuo teksti kirjoitettiin ja onko meillä mitään mahdollisuuksia ymmärtää asiasta mitään?)