sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

Amazing grace

En aio selittää tarkemmin, mutta elämäni ei viime aikoina ole ollut ihan helppoa.

Tapahtunut kaikki on saanut minut ajattelemaan sitä, mihin uskon, mitä tavoittelen ja mitä arvostan ja normaaleista tavoistani poiketen puhtaan henkilökohtaisesti, ilman yleistä ulottuvuutta; jos ette tienneet, epäitsekkyys on defenssi.

Olen todennut: syvin haluni on olla osa maailmaa, sellaisena kuin se on. Tästä seuraa yhtä ja toista.

Jos luitte edellisen kappaleen ajatuksella, loppu on itsestään selvää.

Jos ette, sanon: maailmassa tapahtuu asioita, eikä niitä kaikkia voi valita. On kuitenkin hyvä ja oikein, että joudun ottamaan kontaktia loputtoman rikkaaseen tapahtumien virtaan ja se, että tapahtumista osa on minulle itselleni kivuliaita todistaa vain, että kosketukseni niihin on aito.

En yritä väittää nauttivani asioista, joissa en näe mitään mukavia puolia, mutta kaikesta huolimatta olen mieluummin mukana kuin ulkona. Kiitän jumalaa, kuten hänet ymmärrän, kaikesta.

12 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Epäitsekkyys<->itsekkyys on mielestäni väärä suhtautumistapa asioihin; oikeampi olisi vastuullinen<->vastuuton.

Tämä näin heittona tuohon epäitsekkys on defenssi- kommenttiisi.

3:00 ap.  
Blogger anu kirjoitti...

Tuolla asenteella selviää. Hyvä Junis.

9:35 ap.  
Blogger Brim kirjoitti...

Hyviä pohdintoja. Pistää miettimään.

2:13 ip.  
Blogger Kami kirjoitti...

...how sweet the sound

Olen pohtinut josko epäitsekästä tekoa ylipäätään on. Vastaus on osaksi riippuvainen tarkastelutavan kyynisyydestä, mutta mikäpä ei lähtisi itsestä. Epäitsekkyyskin.

Olen myös ajatellut että kaikkein eniten kärsivät ja katkeroituvat ne ihmiset jotka ajattelevat valitsevansa tai jopa hallitsevansa.

Mitä jumalaan tulee, nimenomaan. Aina ei saa mitä haluaa, mutta monesti sen minkä ansaitsee.

Yhdyn kiitokseen. Halleluja.

2:27 ip.  
Blogger Junakohtaus kirjoitti...

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että suhteeni uskontoon on sekava ja epämääräinen. Puhun jumalasta lähinnä siksi, että sana on lyhyt ja tarpeeseen kätevä.

2:58 ip.  
Blogger Kami kirjoitti...

Käytämme molemmat pientä j-kirjainta, joten pelko väärinkäsityksestä on turha.

3:52 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

hyvä

5:21 ip.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Viranomaisen pelko on viisauden alku. Tämä kai on se uusi muoto.

8:37 ap.  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Onnea uuteen viranomaissertifioituun elämääsi.
Ymmärrän ettet halua vaarantaa tulevaisuuttasi ns. paremmalla pallilla. Elämme kummallisia aikoja.

6:33 ip.  
Blogger Mikko Lahti kirjoitti...

Mielenkiintoista J.

Mutta voiko rauhaton uuspakana - siis hän joka itse on luonut ja kumartaa omatekemiään jumalia - olla aidosti epäitsekäs?

Vilpitön kiitos Herralle voi ilmetä monin tavoin. Raamatun Ilmestyskirjassa maailmanlopun jälkeen helvetistä pelastuneet ihmiset kiittävät Jumalaansa:"Pelastus tulee
meidän Jumalaltamme ,joka valtaistuimella istuu ja Karitsalta!",Ilm. 7:10

Niinpä. "On armo suuri,ihmeinen ..."

Eräs synnintuntoon tullut nainen sanoi vuosikausiksi unohtamalleen Jumalalle: ”Voi Herra Jeesus, kuinka alas minun pitää vajota synteineni? Mitä vastaat minulle?”

Seuraavana päivänä kirjastossa hän luki lehdestä päivän sanan: ” Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni.” Ps. 51:4,5

3:42 ip.  
Blogger Kami kirjoitti...

Vai ajatteleeko uuspakana luoneensa oman jumalansa? Ehkäpä hän ei vain halua antaa sille nimeä. Kaikki eivät tarvitse kimppahyväksyntää tai ihmisten luomia säännöstöjä uskoakseen itseään vahvempiin ja suurempiin asioihin.

"En voi uskoa sattumaan, vaikka tuuli kääntää lehtiä."

7:40 ip.  
Blogger Junakohtaus kirjoitti...

Ano,

en osaa edes kuvitella mita mielestasi tiedat elamastani. Minulle juttusi eivat soita mitaan kelloa.

9:35 ip.  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu