maanantaina, tammikuuta 31, 2005
Kansakunta, joka tanhusi Neuvostoliiton nurin, jaksaa jo muistella menneitä huvittuneena. Kaikki pinnat heille siitä ja lähes kaikesta muustakin. Klikkaa postauksen otsikkoa.
Osavoitto demokratialle; ja sitä kummempaa
Kaikkien arvailujen vastaisesti vaalit Irakissa näyttävät sujuvan hyvin. Äänestysprosentti on korkeampi kuin kukaan osasi odottaa ja pomminheitto on pysynyt ns. normaaleissa rajoissa.
Sitä hullumpaa, kun tilanne on saavutettu verisellä, imperialistisella miehityksellä.
Tarkoittaako tämä sitä, että erilaisiin jumalanhylkäämiin barbaarimaihin (myönnän, en ole pol.korr.; enpä ole koskaan väittänytkään) voisi oikeasti viedä demokratian ja sitten se alkaisi siellä toimia?
Liian aikaista sanoa. Olisi se kyllä iloinen asia.
Sitä hullumpaa, kun tilanne on saavutettu verisellä, imperialistisella miehityksellä.
Tarkoittaako tämä sitä, että erilaisiin jumalanhylkäämiin barbaarimaihin (myönnän, en ole pol.korr.; enpä ole koskaan väittänytkään) voisi oikeasti viedä demokratian ja sitten se alkaisi siellä toimia?
Liian aikaista sanoa. Olisi se kyllä iloinen asia.
lauantaina, tammikuuta 29, 2005
torstaina, tammikuuta 27, 2005
Suomen matkailun tulevaisuus
Päivän Hesari kertoo SA:n poistavan vahvuudesta satakunta T54- ja T55-panssarivaunua. Mahdollisena ostajana mainitaan Vietnamin armeija. Parolan panssarivarikon päällikkö everstiluutnantti Asko Itkonen toteaa kuitenkin myös, että "Elämysmatkojen järjestäjällekin tällainen voisi olla kova juttu".
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Tarvitaan muutama kymmenen hehtaaria maata jostain syrjästä ja vähän teknikontyötä niin maassa on uusi, ennenkokemattoman vetovoimainen urheilulaji, tankkihippa.
Tankkihippaa pelataan käytöstä poistetuilla taistelupanssarivaunuilla, joiden pääase on muunnettu ampumaan splätter-kuulaa. Pelikenttä on sanotaan 30 hehtaarin kokoinen ja merkitty maastoon selkeästi. Joukkueet lähtevät liikkeelle pelikentän eri päistä ja voittajaksi selviytyy ampumalla naapurin tankit muussiksi. Lisää realismia voi tuoda muuttamalla tankkien konekiväärit laseraseiksi ja liittämällä peliin jalkaväen, jonka liivit rekisteröivät laserin osuman. Luonnollisesti jalkaväellä olisi splätter-sinkoja ja, ööh tuota, telamiinoja. Pasifistit voisivat käyttää vihreää maalia osoittamaan osumaa ja me sikamilitaristit tietysti verenpunaista.
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Tarvitaan muutama kymmenen hehtaaria maata jostain syrjästä ja vähän teknikontyötä niin maassa on uusi, ennenkokemattoman vetovoimainen urheilulaji, tankkihippa.
Tankkihippaa pelataan käytöstä poistetuilla taistelupanssarivaunuilla, joiden pääase on muunnettu ampumaan splätter-kuulaa. Pelikenttä on sanotaan 30 hehtaarin kokoinen ja merkitty maastoon selkeästi. Joukkueet lähtevät liikkeelle pelikentän eri päistä ja voittajaksi selviytyy ampumalla naapurin tankit muussiksi. Lisää realismia voi tuoda muuttamalla tankkien konekiväärit laseraseiksi ja liittämällä peliin jalkaväen, jonka liivit rekisteröivät laserin osuman. Luonnollisesti jalkaväellä olisi splätter-sinkoja ja, ööh tuota, telamiinoja. Pasifistit voisivat käyttää vihreää maalia osoittamaan osumaa ja me sikamilitaristit tietysti verenpunaista.
60 vuotta maailmansodasta
Rauha vainajille ja hyvä tahto maan päällä. Amen.
Juhlivat sitten voittoaan, voittajat. Ja hävinneiden katumusharjoituksille ei loppua näy. Syistä, joita tavallinen järki ei riitä hahmottamaan, presidenttimme Halonen (miksi, oi miksi oli valittava Halosen ja kepulaisen väliltä) on katsonut hyväksi ilmoittautua mukaan Moskovan oblastin diktaattorin juhlallisuuksiin.
Omasta puolestani väitän, että toinen maailmansota on vielä varsin pitkälle perkaamatta. Kun siitä ei kuitenkaan pystytä pitämään turpaa tukossa, tulisi vihdoinkin avata myös voittajien toimet keskustelulle. Anthony Beevor on tehnyt suuren työn kirjoittaessaan itärintamasta ja toivon, että hän tarttuu myös länsirintamaan ja Saksan miehitykseen.
Jotta totuus ei unohtuisi, pikku muistutus.
Juhlivat sitten voittoaan, voittajat. Ja hävinneiden katumusharjoituksille ei loppua näy. Syistä, joita tavallinen järki ei riitä hahmottamaan, presidenttimme Halonen (miksi, oi miksi oli valittava Halosen ja kepulaisen väliltä) on katsonut hyväksi ilmoittautua mukaan Moskovan oblastin diktaattorin juhlallisuuksiin.
Omasta puolestani väitän, että toinen maailmansota on vielä varsin pitkälle perkaamatta. Kun siitä ei kuitenkaan pystytä pitämään turpaa tukossa, tulisi vihdoinkin avata myös voittajien toimet keskustelulle. Anthony Beevor on tehnyt suuren työn kirjoittaessaan itärintamasta ja toivon, että hän tarttuu myös länsirintamaan ja Saksan miehitykseen.
Jotta totuus ei unohtuisi, pikku muistutus.
maanantaina, tammikuuta 24, 2005
Tuntemattomalle lukijalle
Meidzi on listoilla.
Sinä, joka tilasit Junakohtauksen Pamaukseesi, rakastan sinua. Tää on hienoa. Mulla on ihan oikea vakilukija.
Muutkin saa kyllä tilata.
Sinä, joka tilasit Junakohtauksen Pamaukseesi, rakastan sinua. Tää on hienoa. Mulla on ihan oikea vakilukija.
Muutkin saa kyllä tilata.
Ukkomies panee parastaan
Koska Pinserin listan päivitys näkyy olevan käynnissä, tässä on yritettävä tehdä lähtemätön vaikutus ja pian. Jäättehän beibet lukijoiksi, jäättehän?
Kun tietää, mikä Blogistaniassa parhaiten potkii, ei voi kuin kaivella vanhoista ajatuksistaan esille jotain sopivan provokatiivista miehistä, naisista, tasa-arvosta ynnä muusta.
Ja näin se menee.
Puhuttaessa palkkaeroista ei yleensä puhuta asiaa. Tavallisesti keskustelu pyörii miesten ja naisten palkkasummien erossa, missä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on, että mittari kertoo absoluuttisen varmasti naisten sorrosta, huono puoli on, että palkkasummien ero ei itse asiassa mittaa juuri mitään. Ei ainakaan perusteetonta palkkaeroa, joka pruukaa häipyä kuin pieru saharaan milloin asiaan tosissaan tartutaan. Varsin poikkeuksetta tutkimukset osoittavat perusteettomaksi palkkaeroksi maksimissaan 10%, mutta paljon pienempiäkin lukuja on nähty ja lisäksi varauman kanssa; löydetylle palkkaerolle ei ole löydetty asiallista syytä, mutta sehän ei vielä kerro että kyse olisi syrjinnästä.
Olen kuitenkin kehittänyt optimiratkaisun kokonaispalkkasummien eroon. Perustan Tasa-arvo Oy:n, jonka ainoa työntekijä on vaimoni. Yhtiön toimiala on myydä tasa-arvosertifikaatteja, joista saatu tuotto käytetään vaimoni palkkaan. Kun vastuunsa tuntevat yksityiset, yritykset ja yhteisöt ovat ostaneet sertifikaatteja riittävästi, vaimoni palkka tasoittaa miesten ja naisten palkkasummien eron. Lupaan olla vetämättä penniäkään välistä ja olen pelkästään leuhkaa ja elvistä siitä hyvästä, että muijani tienaa vähän vitusti. (Näin toteutuu muitakin hyviä & kannatettavia asioita f-agendalta.).
Ymmärtääkseni ylläolevassa ei pitäisi olla mitään vikaa sellaisten ihmisten mielestä, jotka väittävät naisen euroa 80 sentiksi.
Kun tietää, mikä Blogistaniassa parhaiten potkii, ei voi kuin kaivella vanhoista ajatuksistaan esille jotain sopivan provokatiivista miehistä, naisista, tasa-arvosta ynnä muusta.
Ja näin se menee.
Puhuttaessa palkkaeroista ei yleensä puhuta asiaa. Tavallisesti keskustelu pyörii miesten ja naisten palkkasummien erossa, missä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on, että mittari kertoo absoluuttisen varmasti naisten sorrosta, huono puoli on, että palkkasummien ero ei itse asiassa mittaa juuri mitään. Ei ainakaan perusteetonta palkkaeroa, joka pruukaa häipyä kuin pieru saharaan milloin asiaan tosissaan tartutaan. Varsin poikkeuksetta tutkimukset osoittavat perusteettomaksi palkkaeroksi maksimissaan 10%, mutta paljon pienempiäkin lukuja on nähty ja lisäksi varauman kanssa; löydetylle palkkaerolle ei ole löydetty asiallista syytä, mutta sehän ei vielä kerro että kyse olisi syrjinnästä.
Olen kuitenkin kehittänyt optimiratkaisun kokonaispalkkasummien eroon. Perustan Tasa-arvo Oy:n, jonka ainoa työntekijä on vaimoni. Yhtiön toimiala on myydä tasa-arvosertifikaatteja, joista saatu tuotto käytetään vaimoni palkkaan. Kun vastuunsa tuntevat yksityiset, yritykset ja yhteisöt ovat ostaneet sertifikaatteja riittävästi, vaimoni palkka tasoittaa miesten ja naisten palkkasummien eron. Lupaan olla vetämättä penniäkään välistä ja olen pelkästään leuhkaa ja elvistä siitä hyvästä, että muijani tienaa vähän vitusti. (Näin toteutuu muitakin hyviä & kannatettavia asioita f-agendalta.).
Ymmärtääkseni ylläolevassa ei pitäisi olla mitään vikaa sellaisten ihmisten mielestä, jotka väittävät naisen euroa 80 sentiksi.
perjantaina, tammikuuta 21, 2005
10 kohdan lista asioista, jotka pitäisi lakkauttaa
- Kaikki suurvallat
- Olympiakisat
- Katolinen kirkko
- Palkka-armeijat
- Huippu-urheilu
- Kesko, SOK ja Inex
- Turvapaikkamenettelyn käyttö siirtolaisuuteen
- Kyylien hyysääminen
- Fallosentrisen paradigman tutkimukseen myönnetty rahoitus
- Lähi-itä.
Tänään ei muuta. Pistäkää meemi kiertämään.
torstaina, tammikuuta 20, 2005
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2005
Rätä-tätä pum-pum, sanoo lintukoto
Jatketaan aseteemalla.
Meillä on kuulkaa auvoisan herttainen maa täällä jääkarhun perseessä.
Pruukaan käydä Santahaminassa ampumassa kiväärillä noin kuusi-seitsemän kertaa vuodessa (kävisin useamminkin, mutta vuoroja ei ole enempää). Missä muussa maassa olisi mahdollista, että pääkaupungin viereisen varuskunnan portille lämpsitään ja kerrotaan että ollaan tulossa ampumaan eikä kukaan edes tarkista henkilöllisyyttä? Ja missä muussa maassa saisi tiedetysti aseistautunut miesjoukko rauhassa järjestäytyä varuskunnan portilla autoletkaksi ja ajella siitä ominpäin radalle ammuskelemaan omassa valvonnassaan?
Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että kaikki on aina sujunut ongelmitta ja pitäisin spollia lapsellisena jos ne enempää rupeaisivat vahtimaan, mutta on se silti hurjaa. Hyvä näin.
Meillä on kuulkaa auvoisan herttainen maa täällä jääkarhun perseessä.
Pruukaan käydä Santahaminassa ampumassa kiväärillä noin kuusi-seitsemän kertaa vuodessa (kävisin useamminkin, mutta vuoroja ei ole enempää). Missä muussa maassa olisi mahdollista, että pääkaupungin viereisen varuskunnan portille lämpsitään ja kerrotaan että ollaan tulossa ampumaan eikä kukaan edes tarkista henkilöllisyyttä? Ja missä muussa maassa saisi tiedetysti aseistautunut miesjoukko rauhassa järjestäytyä varuskunnan portilla autoletkaksi ja ajella siitä ominpäin radalle ammuskelemaan omassa valvonnassaan?
Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että kaikki on aina sujunut ongelmitta ja pitäisin spollia lapsellisena jos ne enempää rupeaisivat vahtimaan, mutta on se silti hurjaa. Hyvä näin.
tiistaina, tammikuuta 18, 2005
Vaarallisen ampujan tutkinto
Aloitin eilen Turvallinen ampuja -kurssin, sillä olen pitkään miettinyt itselleni mukavaa harrastusta ja luulen, että kivääripractical tai serkkunsa SRA voisi olla aika lystiä puuhaa. Mikäpä oikeastaan olisikaan mukavampaa kuin leikkiä sotaa oikeilla aseilla kovat piipussa? Kivääri on kaveri ja harvasta asiasta tulee yhtä mukava olo kuin puoliautomaattikiväärin metallisesta rekyylistä.
Mielenkiintoista eilisessä kurssissa oli jälleen kerran huomata, miten hävyttömän hampaisiin asti aseistautunut kansa tässä maassa elää. Suomalaisen on ihan turha naureskella ylilentoamerikan militiamiehille, koska suurin piirtein sama meininki ei meikäläisenä sovelluksena (meillä ei ole armeijasta riippumattomia kaarteja, koska Suomessa hallituksella ei ole omaa erillistä armeijaa; ergo niitä ei tarvita) herätä juuri mitään tunteita. Luulen, että joku saksalainen tai britti olisi aidosti kauhuissaan tietäessään mikä määrä rautaa rauhallisen maan tuvissa ja torpissa on ja moniko ukko & akka käy vapaa-ajalla armeijan radalla treenaamassa.
Ja niin, minähän siis olen sivari.
(Otsikon juoni: kurssia kutsutaan Turvallinen ampuja -kurssiksi, mutta vaarallisia ampujia koko pöhinällä tietysti halutaan tehdä. SRA on erinomaisen verenhuuruinen laji, mutta mikäs sen mukavampaa, näin rauhan aikana.)
Mielenkiintoista eilisessä kurssissa oli jälleen kerran huomata, miten hävyttömän hampaisiin asti aseistautunut kansa tässä maassa elää. Suomalaisen on ihan turha naureskella ylilentoamerikan militiamiehille, koska suurin piirtein sama meininki ei meikäläisenä sovelluksena (meillä ei ole armeijasta riippumattomia kaarteja, koska Suomessa hallituksella ei ole omaa erillistä armeijaa; ergo niitä ei tarvita) herätä juuri mitään tunteita. Luulen, että joku saksalainen tai britti olisi aidosti kauhuissaan tietäessään mikä määrä rautaa rauhallisen maan tuvissa ja torpissa on ja moniko ukko & akka käy vapaa-ajalla armeijan radalla treenaamassa.
Ja niin, minähän siis olen sivari.
(Otsikon juoni: kurssia kutsutaan Turvallinen ampuja -kurssiksi, mutta vaarallisia ampujia koko pöhinällä tietysti halutaan tehdä. SRA on erinomaisen verenhuuruinen laji, mutta mikäs sen mukavampaa, näin rauhan aikana.)
perjantaina, tammikuuta 14, 2005
Kuinka Sika Sippurahännästä tuli Porsas Urhea
Taannoisista fuduista sanon enää yhden asian ja sitten jatketaan muusta: työnantajat, ottakaa jumalauta se tilanne puheeksi ihmisten kanssa ajoissa. Älkää toimiko päivän varoitusajalla. Se päätös ei synny päivässä kuitenkaan, joten samalla vaivalla voitte kertoa ihmiselle että nyt on menossa tähän suuntaan.
Se siitä. Loppuunkäsitelty.
Papukaijanpoikaisista isoin lensi ensimmäistä kertaa eilen. Matka vei mm. olohuoneesta makuuhuoneeseen, päin kolmea seinää ja kaksia verhoja sekä kahden kaapin taakse. Ei ole helppoa olla pieni.
Se siitä. Loppuunkäsitelty.
Papukaijanpoikaisista isoin lensi ensimmäistä kertaa eilen. Matka vei mm. olohuoneesta makuuhuoneeseen, päin kolmea seinää ja kaksia verhoja sekä kahden kaapin taakse. Ei ole helppoa olla pieni.
perjantaina, tammikuuta 07, 2005
Hyviä ja huonoja puolia
Kuten edellisessä bloggauksessa ujosti ilmaisin, olen päässyt eroon vitun Pendolinon vitun penkeistä ja vitun ranta-vitun-radasta. Tämä on yksinomaan positiivinen asia. Ukkomiehenä sitä mielellään viettää aikaa muijansa kanssa.
Toisaalta tästä kaikesta seuraa tiettyjä käytännön ongelmia, ennen kaikkea työnhakua, mikä ei ole mitään varsinaista herkkua. Ansiosidonnaisetkaan eivät ole mitä kokoomuslainen folklore väittää.
Toisaalta tästä kaikesta seuraa tiettyjä käytännön ongelmia, ennen kaikkea työnhakua, mikä ei ole mitään varsinaista herkkua. Ansiosidonnaisetkaan eivät ole mitä kokoomuslainen folklore väittää.
torstaina, tammikuuta 06, 2005
Tästä alkaa tulla tapa, saatana
Poliisin vanha tuttu, Tuotannolliset ja taloudelliset syyt, iski jälleen.
Tähän täytyy palata myöhemmin.
Tähän täytyy palata myöhemmin.
tiistaina, tammikuuta 04, 2005
Olen kansalainen
Eilen vietin tavattoman pitkästä aikaa kokonaisen arki-illan katsellen televisiota. Tunnen itseni jotenkin sanomattoman kansalaiskelpoiseksi tästä.
Mutta.
Voi herra mun vereni mitä sontaa.
Samaan aikaan kun yhdeltä kanavalta tulee juttu, jossa viaton pimu narrataan homojen vokoteltavaksi, toiselta tulee Mannerheim-dokumentti, jossa Riitta Uosukainen esittelee viiksikarvojaan ja muilta kanavilta jotain vielä kammottavampaa.
Asiaa ei lainkaan helpota, että television ohjelmatiedoista juuri mikään ei kerro minulle juuri mitään. En siis voi mitenkään valmistautua ja valita ohjelmiani.
On tää kovaa kuulkaa.
Mutta.
Voi herra mun vereni mitä sontaa.
Samaan aikaan kun yhdeltä kanavalta tulee juttu, jossa viaton pimu narrataan homojen vokoteltavaksi, toiselta tulee Mannerheim-dokumentti, jossa Riitta Uosukainen esittelee viiksikarvojaan ja muilta kanavilta jotain vielä kammottavampaa.
Asiaa ei lainkaan helpota, että television ohjelmatiedoista juuri mikään ei kerro minulle juuri mitään. En siis voi mitenkään valmistautua ja valita ohjelmiani.
On tää kovaa kuulkaa.
sunnuntai, tammikuuta 02, 2005
Miehet, naiset ja stuffii
Systeri ja Henkka toistavat itseään ja minäkin tahdon sekaantua asiaan.
Kaikki kunnia feministiselle jatkumolle vallankäytön keinojen analysoimisesta, mutta on kyllä absurdi ajatus, että mainitut konstit olisi jotenkin erityisesti varattu miesten käytettäväksi naisia vastaan, naisten käytettäväksi miehiä vastaan tai ylipäätään vain sukupuolten väliseen kanssakäymiseen. Kuka tahansa, suostuttuaan avaamaan silmänsä, näkee että mm. näillä tempuilla pistetään ruotuun jokaista, joka kehtaa nousta vallitsevaa valtarakennetta vastaan, riippumatta muusta kontekstista. Henkka tapansa mukaan näkee suurimman ongelman olevan naisettomien miesten naiseton elämä, isosisko puolestaan sen, että naisten elämä ei olekaan helppoa, mutta Frank Junakohtaus sanoo: laiffi nyt on shittii.
Kaikki kunnia feministiselle jatkumolle vallankäytön keinojen analysoimisesta, mutta on kyllä absurdi ajatus, että mainitut konstit olisi jotenkin erityisesti varattu miesten käytettäväksi naisia vastaan, naisten käytettäväksi miehiä vastaan tai ylipäätään vain sukupuolten väliseen kanssakäymiseen. Kuka tahansa, suostuttuaan avaamaan silmänsä, näkee että mm. näillä tempuilla pistetään ruotuun jokaista, joka kehtaa nousta vallitsevaa valtarakennetta vastaan, riippumatta muusta kontekstista. Henkka tapansa mukaan näkee suurimman ongelman olevan naisettomien miesten naiseton elämä, isosisko puolestaan sen, että naisten elämä ei olekaan helppoa, mutta Frank Junakohtaus sanoo: laiffi nyt on shittii.