Oikaisu

Alempana oli juttua palkkaeroista ja mitä Etlan tutkija Rita Asplund niistä City-lehdessä sanoi.

Osoittautui, että minä luin tekstiä väärin ja Arawn & Ruupert oikein.

Rita Asplund antoi ystävällisesti luvan julkaista vastauksensa meilillä pyytämääni tarkennukseen. Julkaisen sen tässä sellaisenaan:

On mukavaa huomata, että ainakin jotkut jaksavat edelleen keskustella miesten ja naisten palkkaeroista - asiallisella tavalla.

Suomessahan on tehty jonkin verran tutkimusta miesten ja naisten palkkaeroista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Yleensä on selvitetty, kuinka suuri osa keskipalkkojen mies-nais-eroista johtuvat siitä, että (a) miehet ja naiset poikkeavat toisistaan (henkilökohtaiset ja/tai työhön liittyvät taustatekijät) ja/tai (b) miehiä ja naisia palkitaan samoista ominaisuuksista eri tavalla. Jälkimmäinen selitys saa kauttaaltaan eniten tukea.

Toisaalta, kun näissä laskelmissa ottaa huomattavan määrän taustatekijöitä huomioon, niin miesten ja naisten väliset palkkaerot yleensä pienenevät - jopa varsin rajusti. Tämä tietysti johtuu siitä, että mitä enemmän taustatietoja huomioidaan niin sitä samantyyppisempiä miehiä ja naisia verrataan keskenään. Ääritapauksessa pääsemme tilanteeseen, jossa vertailuryhmässä on enää muutama nainen ja mies (sama työpaikka, samat tehtävät, sama koulutus ja kokemus, jne.) eikä tällöin pitäisi enää esiintyä palkkaeroja (lisäksi lainvastaista, jos näin on).

Jos kerran myös lakien mukaan miehille ja naisille pitää maksaa sama palkka, niin miksi palkkaeroja kuitenkin esiintyy? Siihen löytyy monta vastausta:
(a) työmarkkinoilla esiintyvä segmentoituminen (mies- ja naisvaltaisia toimialoja, ammatteja, työpaikkoja, jne.). Segmentoituminen on osittain vapaan valinnan tulos (nainen tai mies aidosti preferoi tiettyä ammattia, vaikka tietää, että paremman palkan saisi, jos valitsisi toisin). Näitä "eroja" on yritetty ratkaista esim. työn arvottamisella: onko sairaanhoitajan ja insinöörin työt eriarvoisia ja siksi eri palkka on perusteltavissa?
(b) urakehitys: naisilla on katkonaisempi ura ja heikommat uramahdollisuudet (osittain myös tässä tietoinen valinta - nainen ei halua välttämättä johtajaksi, koska tietää, että perhe-elämä kärsisi siitä aika lailla, jne.)
(c) osa urakehitysproblematiikkaa on myös se, että naiset ja miehet sijoittuvat eri tavalla palkkaluokissa ja nimikkeissä. Usein palkkasopimusjärjestelmässä määritellään työtehtävien palkkaluokat tarkasti eli riippuen kokemuksesta yms. sinut sijoitetaan tietyssä työssä tiettyyn palkkaluokkaan (taitaa yleensä olla esimies, joka arvioi kykyjäsi ja siten vaikuttaa siihen, mihin palkkaluokkaan sijoidut). Hämmästyttävää on, että naiset AINA dominoivat palkkaluokkien alahäntää ja miehet sen ylähäntää! Sitten on vielä nämä nimikkeet: jos naiselle ei haluta maksaa samaa palkkaa (suurin piirtein samoista töistä) niin voihan aina keksiä naiselle uusi matalamman palkan nimike tai miehelle uusi korkeamman palkan nimike. Otetaan esimerkkinä myymälät: miksi myymälän hoitaja on useimmiten mies korkeammalla palkalla vaikka samantyyppisiä tehtäviä hoitaisi joku nainen. Eli miehelle usein annetaan joku "vastuuta heijastava" titteli. Tätä tukee myös se, että jos vapautuu paikka, jonka hoitaja on ollut mies mutta tilalle palkataan nainen, niin joko heikennetään asema (titteli) tai maksetaan matalampi palkka kuin edeltäjälle. No, nämä ovat kärjistyneitä esimerkkeja mutta tosielämässä ei kovin harvinaisia. ELI, tähän tilanteeseen viittasin haastattelussa.
Toista vaihtoehtoa eli "vai tarkoititko naisten tekevän vähemmän vaativaa työtä kuin samalla tittelillä työskentelevät miehet, jolloin perusteetonta palkkaeroa ei oikeastaan olisikaan" on tilanne, jota en pysty edes kuvittelemaan. Mutta jos eteesi tulee tällainen tilanne joskus, niin kerro ihmeessä....

Ystävällisin terveisin
Rita Asplund
*

---------------

Tämmöistä se on. Paljon kun riehuu, sattuu huteja mukaan. Seison korjattuna, mutta kiinnitän kansakunnan huomiota siihen, että kokonaiskuva kaikesta huolimatta on varsin monimutkainen.