Vielä feminismistä ynnä muusta
Edellisessä postissa linkattu Panun uusin synnytti, kuten arvata saattoi, eläväisen keskustelun.
Ikävä kyllä tekninen ongelma (mitä? Soneran serveritkö tökkii? EI-VOI-OLLA!) esti minua iskemästä kommenttiketjuun henkilökohtaista loppulausuntoani, joten viskaan suurin piirtein saman asian nyt tänne.
Halusin sanoa: suurimmaksi osaksi sukupuolten suhteet sujuvat lämmön, rakkauden, ystävyyden, keskinäisen tuen ja kunnioituksen, kipinöivän intohimon, elämänkokoisen kiintymyksen ja kaikkia hyödyttävän yhteistyön merkeissä.
Miehet ja naiset ovat toisilleen palvottuja puolisoita, rakastettuja lapsia ja sukulaisia, arvostettuja kollegoja, ihailtuja esikuvia, pidettyjä taiteilijoita, läheisiä ystäviä ja kunnioitettuja ammatti-ihmisiä. Tämä on asian suuri kuva, kaikista ongelmista huolimatta ja niitä vähättelemättä.
Ei muuta.
Ikävä kyllä tekninen ongelma (mitä? Soneran serveritkö tökkii? EI-VOI-OLLA!) esti minua iskemästä kommenttiketjuun henkilökohtaista loppulausuntoani, joten viskaan suurin piirtein saman asian nyt tänne.
Halusin sanoa: suurimmaksi osaksi sukupuolten suhteet sujuvat lämmön, rakkauden, ystävyyden, keskinäisen tuen ja kunnioituksen, kipinöivän intohimon, elämänkokoisen kiintymyksen ja kaikkia hyödyttävän yhteistyön merkeissä.
Miehet ja naiset ovat toisilleen palvottuja puolisoita, rakastettuja lapsia ja sukulaisia, arvostettuja kollegoja, ihailtuja esikuvia, pidettyjä taiteilijoita, läheisiä ystäviä ja kunnioitettuja ammatti-ihmisiä. Tämä on asian suuri kuva, kaikista ongelmista huolimatta ja niitä vähättelemättä.
Ei muuta.
lähettänyt Junakohtaus
7:56 ip.
8 kommenttia:
Asiaa.
Hyvin, kauniisti ja viisaasti sanottu, kuin satukirjan sivuilta.
Totta turiset.
Paitsi me feministit tietysti olemme tasa-arvoisempia kuin muut.;)
Olen ainoa ja siksi vähän pöhkö feministi, joka osallistuu tuohon Panun keskusteluun, tai siis osallistui, kun ei enää jaksa. Johonkin sitä on raja vedettävä ja minä vedän sen klo. 01.12.
Asia on ihan varmasti noin.
Tuohon irtisanoutumisjuttuun, josta siellä keskusteltiin niin, että järkevien ihmisten pitäisi irtisanoutua aatteesta.
Voisi kuitenkin ajatella niinkin päin, että jos vaikka kaikki voimisteluliiton naiset vain kylmästi toteaisivat olevansa feministejä ja alkaisivat määritellä aatetta omien näkemyksiensä kautta, niin ei se enää niin paha aate olisikaan.
Feminismissä on vähän samaa kuin pienen, mutta pippurisen, iskuryhmämme aatteessa: Se on perusteiltaan - yhteiskunnallinen tasa-arvo - niin oikea, että sitä on helppo lietsoa äärimmäisyysihmisten keskuudessa ja toisaalta perusteiltaan myös niin itsestään selvä, että ihmiset eivät oikeastaan edes ajattele sitä, jolloin erilaiset ääriryhmät ovat eniten äänessä.
Tarkoitan siis tätä feminismiä, joka ajaa sukupuolten välistä, yhteiskunnallista tasa-arvoa. Näitä höpöhöpöhommia, joissa "henkilökohtainen on poliittista" en käsitä. Niitä on syytä vastustaa silloin, kun ne ovat selvästi vahingollisia, kuten tuolla Ruotsissa dokumentin mukaan ja tuon mukaan, että ilmiöitä jotka eivät ole "feministisen" näkemyksen mukaisia, ei saisi edes tutkia, kuten noissa aiempaan viestiin linkatuissa kannanotoissa todettiin. Muutenhan ne ovat aika naurettavia ja hämmentävää on ainoastaan se, että yhteiskunta voi ottaa esimerkiksi sen dokumentissa haastatellun Uumajan yliopiston tyypin niin vakavasti, että hänellä on jotain vaikutusvaltaa ja professuuri.
Luulen tavattoman monen omituisuuden selittyvän sillä, että iso osa naisista ei pidä miehistä ja iso osa miehistä ei pidä naisista.
Kuten toisaalla jo sanoinkin, tämä on heterolle kova kohtalo ja sitten mennään boing.
Tai ehkä kyse on siitä, että iso osa ihmisistä ei pidä itsestään - tai sitten pitää liikaakin.
Luulen, että tuo pitäminen on enemmän "yläluokan" ongelmia.
Työtä tekevien joukossa miehet ja naiset ovat olleet aidosti riippuvaisia toisistaan myös muuten kuin suvun rikkauksien jatkon turvaamisen suhteen.
Nämä pahimmat naistutkijat ovat nykyään ehkä samassa asemassa kuin kirkomiehet ja länsimaiset filosofit ennen muinoin: Yhteiskunnallinen asema voidaan turvata vain perustelemalla se epätoivoisen intellektuaalisesti. Mitä enemmän irti todellisuudesta sitä parempi.
Sari (ja muutkin): minakin kommentoin Juniksen feminismikirjoitusta, mutta tein sen Clinton-testin kommenttiboksissa, jos haluat/te kayda tsekkaamassa...
Markku: "henkilokohtainen" oli "poliittista" silloin kun "valtavirtafeminismi" (jos sita nyt vaikka siksi voisi kutsua, juunou, se mika enemmistolle ehka tulee F-sanasta mieleen) oli lapsenkengissa. Tarkoituksena oli herattaa naiset tajuamaan, etta heidan elamanpiirinsa ja -kokemuksensa oli tarkeaa. Voihan sita varioida nykyisinkin, mutta iskulauseena tuo taitaa olla aika kaytetty.
Tai ehka nyt on aika parisuhdevakivallasta karsivien miesten tajuta, etta heidan henkilokohtaisensa on myos poliittista..?
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu