Itsetutkiskelua
Söpö linjani kesti kokonaiset kaksi postausta, mutta tuskin kukaan minulta muuta odottikaan.
Mielenkiintoista kuitenkin on tarkastella söpöyskäsitystäni näiden kahden postauksen valossa. En nimittäin harkinnut niitä yhtään, vaan viskasin tiskiin suloisimmat löytämäni, ja mitä siitä tuli?
Ensimmäisessä on rankka, paha jännite. Toki sekä leijonanpennut että fretit ovat hyvin pörröisiä, mutta kumpikaan ei ole otuksena sinänsä mitenkään pelkästään mukava ja varsinkaan ne eivät oikeastaan sovi yhteen.
Toisessa on iso zchäfferi näyttämässä lempeää puoltaan, mutta jokainen tietää, että lempeys ei ole koko kuva siitä koirasta.
Mielenkiintoista kuitenkin on tarkastella söpöyskäsitystäni näiden kahden postauksen valossa. En nimittäin harkinnut niitä yhtään, vaan viskasin tiskiin suloisimmat löytämäni, ja mitä siitä tuli?
Ensimmäisessä on rankka, paha jännite. Toki sekä leijonanpennut että fretit ovat hyvin pörröisiä, mutta kumpikaan ei ole otuksena sinänsä mitenkään pelkästään mukava ja varsinkaan ne eivät oikeastaan sovi yhteen.
Toisessa on iso zchäfferi näyttämässä lempeää puoltaan, mutta jokainen tietää, että lempeys ei ole koko kuva siitä koirasta.
lähettänyt Junakohtaus
9:17 ap.
4 kommenttia:
Mä ainakin ajattelin kummankin kohdalla että joku kuolee kohta.
Ei kai sentään?
Näkeehän se nyt, eikö vain?
Tai siis. Että kuka näkee ja mitä ja mikä kenenkin mielestä on söpöä-
Kummatkin esillepanot ovat mielestäni edelleenkin söpöjä, tosin on aika riskialtista pitää suurta kissapetoa sisätiloissa. Fretti on kyllä vikkelämpi kuin jellona, se olisi päässyt vikkelästi kirjahyllyn taa ulottumattomiin leijonan suuttuessa. Tai varomattomampana olisi joutunut välipalaksi.
Oma seehverini oli hauska vempele, mutta rotu on niin pilalle jalostettu, että luonnevikaisia koiraparkoja on äärettömän paljon. Valitettavan moni ei myöskään osaa kouluttaa koiraansa, eivät tajua että siitä söpöstä, kompastelevasta karvapallosta tulee suuri susikoira, voimakas sekä tahdoltaan että ruumiiltaan. Oman koirani sain juuri sillä tavalla että se oli puolitoistavuotias, kouluttamaton, ja sen vuoksi piikille menossa kun omistaja ei pärjännyt sille mitenkään. Vaati vuoden työn ennen kuin siitä tuli tottelevainen koira. Kyllä entistä omistajaa sen jälkeen hävetti.
Viime pollari-tv:n perusteella ei taida kaikista poliiseistakaan olla koiramiehiksi. Usuttavat vaarallisen koiran kimppuun varoittamatta ja kyselemättä. Surkuhupaisinta oli, että kyseessä oli täysin väärä mies (tämä olisi käynyt selville yksinkertaisella "poliisi, kädet pään päälle ja käänny" -komennolla, mutta ehkä konstaapelilla oli kurkku kipeä?), joka pahaa aavistamatta seisoskeli "väärässä paikassa" (oman kotiovensa edessä polttelemassa). Poliisikoira puri äijää monta minuuttia ennen kuin sinivuokot tulivat lähemmäs katsomaan kaverin naamaa ja toteamaan että nyt oli väärä häiskä. Kaverin jalkaan jäi iso kuoppa, lihasta jouduttiin poistamaan, kaksi kertaa leikattu, nyt työkyvyttömänä ja täysin rahattomana ja velkaisena koska ei saanut mitään korvauksia ja kaikki sairaalakulutkin piti maksaa itse.
Siksi, koska syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen. Katos ei ole mitään virkavirheitä, sattuuhan näitä.
Vittu
Tässä aidosti söpöä kamaa. Ei vaani kuolema nurkan takana :-)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu