Heikoilla jäillä
Käykää lukemassa tämä. Siitä se alkupuolen osa, jossa puhutaan väkivallasta.
Luettu?
Nähdäkseni esitetyt kysymykset ovat relevantteja ja vilpittömiä jokseenkin kautta linjan, joten ne ansaitsevat relevantteja ja vilpittömiä vastauksia. En väitä olevani niin ylipappi, että pystyisin vastaamaan koko mieskunnan puolesta, mutta kenties sentään saan sanotuksi jotain ohi ja yli välittömän oman kokemukseni.
Sitten mennään. Poimin tekstistä kysymyksiä ja vastaan niihin, miten parhaiten taidan.
Me olemme saaneet sen kuriin hyvien olosuhteiden ja perkeleellisen itsekurin yhdistelmällä.
Ei, ei ole kahdenlaisia.
Ei välttämättä. Yleensä tuollaisissa tilanteissa on kyse joukkojen villiintymisestä tai armeijasta, joka ei alunperinkään ollut muuta kuin pyssymiesten kaarti, tai sisällissodan tapaisesta leppymättömästä vihasta.
Minäkään en sitä tiedä. En osaa kuvitella.
Ks. yllä.
Ikävä kyllä vastaus näyttää olevan myönteinen. Myönteisessä vastauksessa on kuitenkin varaumia mukana eli kuka tahansa ei, eikä missä oloissa tahansa, eivätkä kaikki vaikka olot olisivat mitkä. Jokainen suomalainen mies varmasti uskoo kuuluvansa viimeksi mainittuihin, enkä tee tässä poikkeusta.
Ei.
Ei.
*lukuohje*
Kuten välkyimmät varmasti itsekin huomaavat, tässä tekstissä ei tällä kertaa puhuta sanaakaan geneeristen naisten yhteisistä huonoista ominaisuuksista. Suosittelen jokaista vetämään siitä sen johtopäätöksen, että sitä ei ollut tarkoituskaan tehdä, ja jos suinkin malttaa, olemaan tällä kertaa keskustelematta niistä. Kaikki aikanaan.
*end of lukuohje*
Luettu?
Nähdäkseni esitetyt kysymykset ovat relevantteja ja vilpittömiä jokseenkin kautta linjan, joten ne ansaitsevat relevantteja ja vilpittömiä vastauksia. En väitä olevani niin ylipappi, että pystyisin vastaamaan koko mieskunnan puolesta, mutta kenties sentään saan sanotuksi jotain ohi ja yli välittömän oman kokemukseni.
Sitten mennään. Poimin tekstistä kysymyksiä ja vastaan niihin, miten parhaiten taidan.
Mikä helvetin valuvika siinä Y-kromosomissa on?Ei se ole valuvika. Se on ominaisuus. Testosteroni ei ole mikään erityisen lempeä kaveri eikä monenkaan asian tarvitse miehen elämässä mennä vikaan, kun mies alkaa pitää huolta siitä, että vikaan menee kaikki muukin. Ei kaunista katsottavaa, ja olen valmis ensimmäisenä myöntämään sen.
(...) jos ajattelen liiaksi sitä, mitä mieskunta maailmassa puuhaa, en voi katsoa läheisiä hyviä miehiä ilman ikävää likaista tietoisuutta siitä, että jos Y-kromosomissa asuu tuollainen väkivallan ja alistamisen siemen, onko se myös minun läheisissä ihanissa miehissäni? Miten he ovat saaneet tuollaisen potentiaalin kuriin? Vai onko maailmassa yksinkertaisesti kahdenlaisia miehiä, niin pohjattoman lopullisen erilaisia toisiinsa verrattuna?On, se on myös heissä. Se potentiaali on mieskunnan lahja ja kirous ja nousee siitä, että kaikki me olemme elukoista kehittyneet. Samalla potentiaalilla on myös lennetty kuuhun, kukistettu polio ja pelastettu kulloistakin isänmaata kulloiseltakin vainolaiselta kautta aikain.
Me olemme saaneet sen kuriin hyvien olosuhteiden ja perkeleellisen itsekurin yhdistelmällä.
Ei, ei ole kahdenlaisia.
Olisiko rakas kultahani/isä/veli/ystävämies sotatilassa muiden mukana raiskaamassa viholliskansan naisia ja tyttöjä? Miten helvetissä miehellä voi ottaa eteen, kun hän pieksee kirkuvaa tyttölasta? Millä miehellä seisoo, kun hän panee väkivalloin vastentahtoista ihmistä? Liittyykö Y-kromosomiin sellainen ylimääräinen käikäle, joka saa verisen, väkivaltaisen episodin tuntumaan nautinnolta ja seksiltä?
Ei välttämättä. Yleensä tuollaisissa tilanteissa on kyse joukkojen villiintymisestä tai armeijasta, joka ei alunperinkään ollut muuta kuin pyssymiesten kaarti, tai sisällissodan tapaisesta leppymättömästä vihasta.
Minäkään en sitä tiedä. En osaa kuvitella.
Ks. yllä.
Ikävä kyllä vastaus näyttää olevan myönteinen. Myönteisessä vastauksessa on kuitenkin varaumia mukana eli kuka tahansa ei, eikä missä oloissa tahansa, eivätkä kaikki vaikka olot olisivat mitkä. Jokainen suomalainen mies varmasti uskoo kuuluvansa viimeksi mainittuihin, enkä tee tässä poikkeusta.
Olisiko kivakin mies oikeastaan ihan mielissään, jos naisilta otettaisiin yhtäkkiä kaikki valta pois ja nainen olisi täysin miehensä vallassa ja holhouksessa? Siksikö naisen taloudellinen itsenäisyys aiheuttaa avioeroja, koska mies ei kestä naista, jolla on vapaus valita (liian epävarmaa) vaan mies tahtoo naisen, jota hän hallitsee (nainen kotona raskaana ja lapsia hoitamassa, taloudellisesti riippuvaisena miehestä)ja joka ei voi lähteä, vaikka mies olisi kuinka kusipää?
Ei.
Ei.
Eikö mieskunnalle ole selvinnyt vieläkään se tosiasia, että alistettu ei koskaan, ikinä eikä missään mahdollisessa maailmassa aidosti rakasta, kunnioita tai arvosta alistajaansa?Toisille on, toisille ei. Muutamat eivät niin pidä väliksi siitä rakkaudesta.
*lukuohje*
Kuten välkyimmät varmasti itsekin huomaavat, tässä tekstissä ei tällä kertaa puhuta sanaakaan geneeristen naisten yhteisistä huonoista ominaisuuksista. Suosittelen jokaista vetämään siitä sen johtopäätöksen, että sitä ei ollut tarkoituskaan tehdä, ja jos suinkin malttaa, olemaan tällä kertaa keskustelematta niistä. Kaikki aikanaan.
*end of lukuohje*
lähettänyt Junakohtaus
6:10 ip.
73 kommenttia:
Hyvä kirjoitus.
En tiedä, kuinka paljon naisviha ja raiskaukset lopulta liittyvät toisiinsa. Ne muutamat raiskaajat, jotka olen tuntenut, vaikuttivat paljon enemmän välinpitämättömiltä ja kylmiltä kuin vihaisilta.
Enkä myöskään usko, että meillä olisi mitään varsinaista ratkaisua tähän asiaan. Rangaistaan syyllisiä ja autetaan uhreja.
Ehkä on niin, että tässäkään tapuksessa maailmassa ei ole virhettä.
Toi raiskausjuttu, mistä johtuu että usein sodassa, on muakin mietityttänyt jotta mitä sitä itse.
Ei ole ollut moisia mielitekoja näin rauhan aikana mutta lopullista ymmmärrystä mistä johtuu, mikä aiheuttaa olen miettinyt enkä ole vastausta löytänyt.
Ei vaan tajua/pysty asettumaan tilanteessa niin tekevien miesten nahkoihin. Sen olen kyllä monesti kuullut että sotiminen muuttaa ihmisen luonnetta, toisista kaipaa parhaimmat & toisista pahimmat piirteet esille.
Hyvä vastaus. Alkuperäinen teksti aiheutti jonkinlaista ahdistuksen ja pahoinvoinnin yhdistelmää.
Sodassa tapahtuvat mielipuolisuudet olen itse pohtinut pitkällisen prosessin tulokseksi. Ei kukaan siellä ekana päivänä juokse raiskaamassa ja murhaamassa, vaan koko tilanteen mielettömyys tehnee ihmisestä toisenlaisen... mielettömän. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy muutenkin.
Melkoinen stressi se muutenkin kun on kokoajan kuolemaisillaan, eikä ole millään tavalla tilanteen hallinnassa muutenkaan. Luulen että siinä ei loppupeleissä enää mikään tunnu miltään, eikä pahaa tekoa enää välttämättä olekaan.
Se minua ihmetyttää että miten ihmeessä siitä tilasta palataan takaisin. Vai palataanko. Olen vastausta etsinyt ja lukenut mm. Mostarin Tien Liftarit ja Mustat Lesket. Kaikenkaikkiaan naiset vähättelevät rauhoittavia ominaisuuksiaan. Tämä maailma olisi aivan karmea paikka ilman naisten vaikutusta. Mikä ei tarkoita että ilman miehiä tämä maailma olisi sateenkaaria, perhosia ja halinalleja. Meissä jokaisessa on potentiaali hyvään ja pahaan sukupuoleen katsomatta, vaikka välineet ovatkin erilaiset.
Olen ollut hyvinkin läheisissä tekemisissä raivoni kanssa heti kouluikäisestä lähtien, jolloin minua juoksutettiin psykiatrilta toiselle kaikenmaailman älykkyystesteissä ja ihmeteltiin: "Älykäs pentu, miten se on tuollainen apina?".
Isä veti viinaa ja äiti, minä ja sisko juostiin karkuun. Isä myös haulikolla minua tähtäili myöhemmässä vaiheessa, ja minua on lyöty puukolla. 19-23 vuotiaasta minulla oli bout 2 pahoinpitelyjuttua käräjillä vuodessa, joista osa oli kyllä siinä rajalla, oliko vika minussa vai toisessa. Lisäksi oli sitten niitä joista ei tarvinnut poliisille mennä.
Kaikki tämä olisi vältetty helposti; Ilman tippaakaan alkoholia. Se ei ole syypää mutta sillä on oma korrelaationsa tapahtuneisiin. Alkuosan aikuisesta elämästäni olen viettänyt itsetuhoisessa itsetunnottomassa itsevihassa.
En ole eläessäni lyönyt naista, mutta muutamakin nainen on lyönyt minua. Yksi veti kokaiinia ja muut olivat humalassa.
Mieli on kyllä tehnyt lyödä takaisin ja tekee aina kun fyysisen väkivallan uhka naisen puolelta on olemassa. Mikään ei ole pahempaa kuin fyysinen väkivalta johon ei ole mitään puolustusta. En ole vielä tähän päivään mennessä katkennut, ja uskon olevani siinä tilanteessa elämässäni että olen voiton puolella, eli en tule katkeamaankaan. Tiedostan kuitenkin sen että lyöminen muuttuu automaattiseksi reaktioksi jos sitä rupeaa tekemään. Käsi heilahtaa ensin ja sitten tulee ajatus. Eli ei ensimmäistäkään lyöntiä.
Tältä pohjalta ( minun mielestäni ) miehen elämän ehdottomasti tärkeimpiä oppiaineita on opetella tulemaan testosteroninsa kanssa toimeen. Siihen ei äidillä ole mitään eväitä opettaa eikä mitään kykyä ymmärtää. Isä antaa ehkä jonkinlaista esimerkkiä. Ainut mitä äiti voi opettaa, on myötätuntoa naisia kohtaan. Ehkäpä myös isä. Oma isäni ei ole koskaan äitiäni lyönyt.
Sitten on tietysti se osa joka on puhtaasti sadistinen ja kykenemätön myötätuntoon ketään tai mitään kohtaan. Heistä en tiedä, heitä en kadehdi ja heitä en halua ymmärtää.
Toinen juttu. Birdyltähän toi oli napattu. Sitä(kin) olen pienessä mielessäni ihmetellyt että siitä huolimatta kun tätä asiaa tästä näkökulmasta tarkastelee niin ihan aiheellistahan tällainen pohdinta on niin noin 50% kerroista kun luen Ms. Hapulia niin alkaa närästämään, milloin enemmän, milloin vähemmän.
Mä en tyyppinä kuulu mitenkään noihin Hapulin viiteryhmiin, mulla ei nk. ole mitään niistä möröistä sisälläni (ainakaan tietoisella tasolla) joita vastaan arvon neiti käy säännöllisen epäsäännöllistä taistoansa.
Aika monta muutakin närästää sama hlö. Olen sitä pohdiskellut johtuisiko se vain siitä että em, hlö tuntuu olevan melko kykenemätön avoimeen dialogiin, kärjistämisen puolelle mennään erittäin useasti. Täysin päinvastainen tyyppi on esim. Arawn joka aika usein yritää (ehkä liikaakin) vääntää rautakangasta selitysmallia miksi ajattelee niinkuin ajattelee (välillä sellaisille tyypeille joille ois niin väliksikään, vittuillessaan muka ymmärtävät väärin).
Ois kiva tavata Hapuli irl ja sensoroida onko efekti sama myös livenä. Mitään näkemishaluja tyyliin Keckman ei toki ole, tää on vaan enempi tällaista asioiden ihmettelyä "ääneen".
On tää internet kummallinen kapistus.
Kun tästä vielä piristyn otan tapaus Höglundin käsittelyyn, sit onkin mun suosikkikäsi kolme samaa kasassa.
Jonkinlainen psykopatologia on mun noista luotava jo ihan oman mielentyyneyteni kannalta :)
Ilkka,
suoraan sanottuna mäkin olen sitä mieltä, että alkuperäinen teksti on varsin tyystin vailla sellaista sensitiivisyyttä, jota sivistyneissä piireissä miehiltä vaaditaan, milloin puhe kääntyy naisiin ja sukupuolijärjestelmän omituisuuksiin & ominaisuuksiin.
Tämä ei muuta sitä, että kysymykset kysymyksinä ovat vimpan päälle oleellisia. Miehet ne enimmät pahat maailmassa tekevät, ennen ja nyt ja tästä maailman tappiin ja varsinkin seksirikoksissa.
Naiset eivät ole niin kädettömiä mitä antavat ymmärtää. Eivätkä miehet niin kaikkipystyviä mitä naiset antavat ymmärtää, miesten suurin este kaikkivoivalle alistamiselle on juuri toiset miehet. Miehet myös korjaavat omia sotkujaan, ja yleensä ottaen miehistä suurempi osa kannattaa kovempaa linjaa esimerkiksi juuri rikollisia vastaan. Ongelma tulee siinä vaiheessa kun ne kovat linjat jatkuisivat kovemmiksi arvoiksi, koko yhteiskunnassa, siitä kun vetää oikeistoviivat niin soppa on valmis.
Väkivaltaa tapahtuu, pitää ennen kaikkea muistaa että väkivaltaa tapahtuu eniten miehiä vastaan, kyllä miehet aiheuttavat sitä eniten, mutta suurin osa tulee miesten turpaan. Tragedia siitä tulee vasta kun naiset kohtaavat sitä. Minua ei henk.koht kiinnosta väkivallalla hekumointi, mutta ymmärrän että meillä on täällä aseita siksi, koska kaikki asioita ei voi sanoilla ratkaista. Sen vuoksi on parempi, että pidetään mahdollisimman paljon aseita oikeissa käsissä. Sitten astuukin kuvaan ydinperhe, yhteiskuntakelpoisuus ja esivallan kunnioittamiset sun muut.
Useissa maissa nämä eivät toimi, siellä väkivaltaa tapahtuu useammin. Täällä toimii, täälläkin tapahtuu väkivaltaa. Mutta ei niin paljoa kuin siellä teokratiassa jossa raiskauksen uhreja ruoskitaan. On hysteeristä väittää että miehillä olisi yhtenäinen maailmanlaajuinen suunnitelma ja halu alistamiseen, vain siksi koska eri maissa naisilla on eri asemat ja erilainen turvallisuus. Vielä hysteerisempää on mainita suomi ja kongo samassa lauseessa kun puhutaan perheväkivallasta.
Mitä paremmat olot. Sitä herkempiä ihmiset ovat väkivallalla, sitä useampi virhearviointeja tulee ja jossain vaiheessa unohdetaan että meillä hommat toimii.
Teksti lähti vähän rönsyilemään, mutta laitan sen silti.
Russ,
asiaahan sinä sinänsä puhut, vähän ehkä toista asiaa tai fokuksen vierestä, mutta asiaa sinänsä.
Tämän postauksen aiheen kannalta kenties oleellisin sanomasi oli, että yhtä lailla kuin miehet tekevät pahaa, miehet myös seisovat pahantekijöiden ja uhrien välissä, tietenkään aina onnistumatta.
Oikeastaan vähän tuota yritin tekstissäni sanoa: sama palikka miespuolista ihmisyyttä, joka saa toiset tekemään hirmutöitä, saa toiset niitä vastustamaan. Hullu juttu sinänsä, mutta siltä se täältä katsoen näyttää.
Mitäs tähänkin nyt sanoisi. Mies on aggressiivinen olento. Se on sitten monista asioista kiinni, mihin se aggressio kääntyy ja miten se ilmenee. Ei kai siinä sen kummempaa ole. Ja saadaanpa se kurkunleikkaaja naisestakin esiin kun sopivasti houkutellaan.
Mutta mun mielestäni on syytä huomata, että jos miehet tosiaan haluaisivat, että naiset ovat nyrkin ja hellan välissä, niin naiset olisivat juurikin nyrkin ja hellan välissä.
Kani,
erinomainen pointti. Sekä pienen mittakaavan fyysinen ylivalta että kaikenlaisten väkivaltakoneistojen dominanssi ovat miehillä.
Kannattaisi varmaan pysyä siinä kommentoimattomuuden linjassa Birdyn suhteen. Luonnevikaisen kanssa ei kannata lähteä hippasille. Jokela in memoriam: "Joka taistelee hirmuja vastaan, katsokoon, ettei hän itse muutu siinä hirmuksi. Ja kun katsot kauan kuiluun, katselee myös kuilu sinuun."
Vaikka onhan se mielenkiintoista, miten Suomesta tosiaan löytyy tukkukaupalla naisia, jotka pitävät Hapulia rohkeana asioiden esilletuojana ja nokkelana analyytikkona. Mielenkiintoista, mutta samalla erittäin masentavaa...
Jaaha,
on se nyt perkelettä että ei mene jakeluun. Rekisteröitymättä ei heitellä ilkeyksiä kolmansista osapuolista. Ponimajesh?
Seuraava lähtee taas puff vaan. Toi saa nyt olla tossa koska sulla on kuitenkin vakiintunut nimimerkki ja tunnistettavan tympeä tyyli.
jaaha,
hups, meni vähän väärään osoitteeseen. Mä muistelin että sulle olisi saanut saarnata tosta asiasta aiemminkin, mutta se olikin vain joku ihan ano-ano.
Niin tai näin: kolmansien osapuolten negatiivinen kommentointi rekisteröitymättä on täällä periaatteessa kielletty. Vedän rajaa oman fiilikseni mukaan eikä valitusoikeutta ole.
En oikein tajua palautettasi. Miksei saisi todeta Birdyn tyylin olevan luonnevikaista, kun kerran itsekin hänestä vähän samaan tyyliin kirjoitat?
Noin saat todeta koska tahansa.
Sen sijaan ystävällisesti pidättäydy minun kommenttilootassani kirjoittamasta "Luonnevikaisen kanssa ei kannata lähteä hippasille", kun selvästi puhut yksilöidystä henkilöstä.
Ymmärtänet eron? Kommentoi tekstejä, älä ihmistä.
OK, korjaan sen verran että useimmista Birdyn teksteistä paistaa _mielestäni_ luonnevikaisuus läpi. En ole koskaan häntä tosielämässä nähnyt, hän voi livenä tietenkin olla itse herttaisuus.
Sinällään näen hieman tekopyhänä sen, että ihmissusia/Höglundia hakataan tässä(kin) blogissa kuin vierasta sikaa, mutta jonkun Birdyn ollessa kyseessä alkaa sensuurinäppäin kuumottamaan. Blogisi on tietenkin omasi, joten siinä mielessä saat ilman muuta tehdä kommentoijien (varsinkin meille anojen) teksteille mitä haluat.
Tossa on kyllä pointtinsa. Mitä mieltä muut ovat? Olenko mä sortunut olemaan klassinen tolvana-tyyppinen herrasmies?
Höglundia en juuri muista hakanneeni ja ihmissusien osalta koen itse kommentoivani ilmiötä ja mentaliteettia, en henkilöä tai henkilöitä.
Kyllä, hetkittäin olet. Et räikeästi mutta silti.
Ei täällä paljoa ole Högiksestä juteltu mun muistikuvani mukaan. Mullahan on tavoitteena (sitten kun tylsyys oikeasti iskee) saada se toteuttamaan kerrankin se käräjöintiuhkauksensa. Olisi kivaa esitellä käräjäoikeudelle ne sen kaikki erittäin hyvin arkistoidut fantasiat milloin mistäkin antamaan lihaa luitten ympärille väittämälleni "Nettikirjoitustesi perusteella tunnut olevan hyvin epävakaa & vastenmielinen henkilö".
Melkein voisin jopa maksaa pikkaisen siitä riemusta et pääsis käräjöimään vaan toki tää oma sijaintinikin asettaa hankaluuksia asialle. Mua voi olla suht hankala saada haastettua oikeuteen kun asuinpaikka Dublin enkä ole täällä oikein missään virallisessa asumisrekisterissä.
Komppaan Eufemiaa. Ei pahoja ylilyöntejä mut pientä värinää kuitenkin siihen suuntaan.
Kiitoksia. Seuraavaksi pitää pohtia vaihdanko tyyliä vai olenko tyytyväinen ja jatkan vanhaan malliin.
Ja kyllä mulla livenäkin on kieltämättä sellaista otetta, että äijäporukassa vedetään kovemmin, mutta tyttöjä vähän sitten säästellään. Jotenkin maailma vain näyttää makaavan niin, että ei siitä mitään tulisi, jos oikeasti ei siihen suuntaan vähän pehmentelisi.
En tiedä onko tällä mitään tekemistä aiheen kanssa.
Niissä armeijoissa, joissa on naisia sotilaina ei heitä yleensä laiteta jalkaväkeen etulinjaan.
Syynä se, että haavoittuneen naissotilaan tuskanhuudot lamauttavat yksikön taistelukyvyn.
Liian suuri määrä miehiä pyrkii auttamaan naista.
Junis, esitit toivomuksen, ettei tässä ruodittaisi naissukupuolen ominaisuuksia.
Haluaisin kuitenkin vähän raapaista aihetta.
Erilaissa sissiliikeissä ja vapautusarmeijossa taistelleet naiset eivät ole kuuluisia helläkätisyydestään. Heiltä on sujunut niin tappaminen kuin kiduttaminenkin.
Samuli,
mä olen lukenut tota samaa. Sekasukupuoliset taisteluosastot eivät oikein toimi, koska pojat menevät taistelustressin alla epäkuntoon ja keskittyvät huolehtimaan tytöistä, eivät suorittamaan tehtävää. Mielestäni liittyy hyvinkin aihepiiriin "miehet, naiset ja väkivalta".
Ei toi sun kakkoskohtasikaan siinä mielessä sivuun mene, ettei siitä voisi puhua. Lähinnä mulla oli mielessä, että en halua tällä kertaa ja tämän otsikon alla joutua lukemaan jaada-jaadaa naisten yleisestä pahuudesta ja pihtaamisesta.
Tai epäkuntoon ja epäkuntoon. Mieluummin niin että huolella valmennettu ja rakennettu epäkuntotila purkautuu ja jätkät ryhtyvät ajamaan varsinaista kovakoodattua ohjelmaa.
Ymmärrän halusi välttää kyseistä aihetta. Onhan noita vuodatuksia tullut itsekin luettua.
Itse halusin lähinnä tuoda esille sellaista näkökulmaa, että kriiseissä ja sodissa pahoja juttuja tekevät ne, jotka ovat "pelipaikalla". Ja yleensä ne ovat miehiä.
Aiemmissa kommenteissa, joku kirjoitti sodan psyykettä muovaavasta vaikutuksesta, jolle uskoakseni kumpikaan sukupuoli ei ole immuuni.
Näissä jutuissa(esim. tämä birdyn juttu) häiritsee ainakin minua se, että miehet ajatellaan jonkinlaiseksi kollektiiviksi, joka aloittaa sodat ja rientää riemumielin tappamaan.
Kuitenkin historiasta löytyy molemmista sukupuolista hallitsijoita, jotka ovat sotia aloittaneet, aivan meidän päivinäkin. Ja tilaisuuden tullen kyvykkäitä tappajia löytyy myös molemmista sukupuolista.
junakohtaus, millä perusteella sanot että kaikissa miehissä piilee tuo kyky pahaan? onko sinulla asiasta ihan tutkimustuloksiakin?
Hello Junakohtaus,
hieno vastakirjoitus. Siinä mielessä vielä harvinaislaatuinen, että se ei mennyt tähän perinteiseen "vttu kun mä en raiskaa niin on ihan tyhmää puhua tästä aiheesta". Nämä miesten väkivaltaisuusaihelmat ovat usein niitä, joista keskustelu torppaantuu miesten syyllistymiseen - minä kun toivoisin, että miehet syyllistymisen sijaan osallistuisivat pohtimaan kanssani MIKSI-kysymystä, sillä miehillä voisi tähänkin olla paljon kiintoisia näkökulmia. Minähän pohdin sitä naisen näkökulmasta, luonnollisesti - enkä siksi saavuta välttämättä tiettyjä pointteja mieheydestä ollenkaan.
Se, että miehet ovat keksineet lääkkeitä, ei ole tässä ollenkaan relevantti teesi - kyllähän Mr. Jokelatragedia on voinut pelastaa siilin auton alta, insuliinimurhaaja on taasen jelppinyt vuosia vammaisia - so what? Kun puhutaan pahuudesta, pimeästä puolesta, pitäisi keskittyä puhumaan siitä eikä yrittää mitätöidä tai kaunistella asiaa sillä, että valoisakin puoli on olemassa. *Tottakai se on olemassa*, Hitlerkin oli välistä ihan ihminen. Silti se ei poista hänen pahojen tekojensa määrää tai laatua. (Ja tarkoitus ei ole nyt vetää miehuutta Hitleriin).
Minua on aina järkyttänyt ja pohdituttanut se, mitä miehet tekevät (erityisesti naisille) tässä pahassa mielessä. Olen yrittänyt pää kipeänä miettiä, onko tuo joku Y-kromosomin tai testosteronin tietyn sekoitussuhteen tulos vai mistä on kyse. Koska en tajua sitä, enkä hyväksy sitä, enkä voi mitenkään päin ymmärtää, miten tietyt asiat ovat mahdollisia tehdä - tai miten a.o. mies tekojensa kanssa voi elää. Miten mies voi elää onnellisena yhteiskunnassa, jossa miehet alistavat naisia järjestelmällisesti ja pitävät naista huonommin kuin koiraa? Mistä tämän yhteiskunnan mies kuvittelee saavansa rakkautta tai kunnioitusta? Nämä kysymykset riivaavat kovasti.
Anonyymien paskanheitto on omalta osaltani ignore ja säälittävää whinetystä, joka kertoo vain a.o ihmisen vellihousuisuusosamäärän. Toisekseen, minun otaksutusta persoonastani jauhaminen on jo niin vanha purkka, että luulisi kyllästyttävän noita jauhajiakin. Tekstiin ja asioihin voisi keskittyä - toki se on vaikeaa, jos asia osuu tunteisiin ja sitten vituttaa:)
Täällä on paljon hyviä kommentteja ja syntymässä on keskustelu, jota on äärimmäisen kiintoisaa lukea. Miesten keskustelua jostain, mitä pidän jossain määrin mieserityisenä asiana - sitä harvemmin näkee.
Muuten, tuo oma kirjoitukseni aiheesta on poikinut ennätysmäärän postia naisilta, jotka sanovat pohtineensa asiaa yhtä ymmällä ja järkyttynein ajatuksin kuin minäkin. Se ON asia, joka hämmentää - joka pistää miettimään miehuutta eri tavalla. Sitä ei voi ohittaa. En halua liittää tuon asian pohtimiseen mitään sellaista "miehet ovat sikoja"-syyttelyä ja raivoa vaan yksinkertaisesti MIETTIÄ ja KESKUSTELLA mahdollisista selityksistä, syistä ja taustoista.
Joitakin asioita ei voi ohittaa kintaalla viittaamalla, koska ne ovat olemassa ja tapahtuvat.
Naiserityisistä asioista ymmälle minut pistää mm. naisten järjetön käytös (manipulointi, huijaus ja kieroilu) vauvakuumeen tullessa. Siitäkin voi keskustella ilman, että jokaisen naisen tarvitsisi jänkyttää, että "minä en ole tehnyt niin, joten tästä ei tartte keskustella, koska asiaa ei ole olemassa, koska minä en ole tehnyt niin". Sukupuolierityisten ikävien asioiden käsittely ei ole aina kollektiivista syyttämistä.
Kiitos Junakohtaus asiallisesta käsittelystä, hyvää joulukuun tuloa tänne!
pen,
mielipidekirjoitushan tämä on, mutta aika kivasti näkyvät jätkät komppaavan. Se on sitten tietysti toinen juttu, että kuinka edustava otos Kami, Kani ja minä ollaan, tai muut karvaperseet jotka jaksavat mua lukea.
birdy,
mä koitan ottaa pointti kerrallaan taas.
Ensinnäkin mun on pakko sanoa, että sä ulkoistat aika tehokkaasti vastuun asiallisen keskustelun käymisestä. On melko työläs homma esim. tässä puhutusta tekstistä kyetä, jaksaa, viitsiä ja haluta poimia oikeasti relevantti asia yleisen räyhähenkisyyden alta ja seasta esiin. Ehkä et itse koe kirjoittavasti aggressiivisesti ja yleistävästi, mutta siltä se täältä katsoen näyttää. Tämä taustaksi sille, miksi kommentointi teksteihisi tuppaa sekin menemään aggressiiviseksi ja yleistäväksi.
Väitän, että on. Yritin juurikin selittää, että miespuoliseen ihmisyyteen kuuluva aggressivisuus on voima, jolla tehdään paljon pahaa ja paljon hyvää. Se on se tasan sama draivi, millä elämää pelastetaan ja tuhotaan. Tämän hahmottaminen ei ehkä ole ihan helppoa, mutta näin minä nyt kuitenkin väitän. Lisäksi en suinkaan ole tottunut ottamaan vastaan toimituspolitiikkaani koskevia neuvoja, joten enpä sanoisi, että pitäisi keskustella siitä tai pitäisi keskustella tästä.
Minuakin se järkyttää ja pohdituttaa, sitä enemmän kun ks. yllä. Tunnen toki lukuisia naisiakin, jotka ovat samalla tavalla joutuneet ottamaan aggresiivisuutensa haltuun kuin miehistä ylivoimainen enemmistö, ja yleensä vähän kohottelen kulmakarvojani kun joku on sitä mieltä, että en minä vain ikinä, koska minä olen sentään [muumi]. Jokaisesta saa ihan laatuisan pyövelin kun tehdään vain.
Siinä olet toki oikeassa, että enimmät väkivallanteot ovat miesten tekemiä ja varsinkin seksuaalisessa väkivallassa miehet johtavat 6-0 eikä mikään viittaa siihen, että tilanne olisi muuttumassa. Tarjoilen samaa selitystä kuin ylempänä: me kaikki olemme elukoista kehittyneet, eikä elukalla ole moraalia, ei tolkkua, ei käytöstapoja, ei häpeää. Sillä on vain nälkä, pelko ja panetus.
Epäilemättä on olemassa myös naiserityisiä kaikenlaisia, mutta niistä toiste. Yritän pitää tämän keskustelun suurin piirtein fokuksessa, koska kieltämättä tämä on aika harvinaista herkkua. Voi johtua siitäkin, että miesten enemmistö tietää ihan hyvin olevansa aggressiivisia eikä millään muotoa yritä kiistää sitä, että monilla miehillä oma aggressio ei alkuunkaan pysy käpälässä; ergo mitä siitä jaarittelemaan.
Hyvää joulukuun alkua myös sinne suunnalle. Tekstistä tuli ehkä vähän sekava, mutta kai tosta tolkun ottaa.
Birdy:
Miten mies voi elää onnellisena yhteiskunnassa, jossa miehet alistavat naisia järjestelmällisesti ja pitävät naista huonommin kuin koiraa?
Minä en ainakaan ymmärrä tämän kysymyksen järkeä. Ensinnäkin siinä on tuo onnellisuusteema, joka on suhteellinen juttu. Nälkäinen ihminen on onnellinen saadessaan leivänkantturan. Ei mitenkään voi elää onnellisena. Ei yhteiskunnassa jossa hakataan naisia, eikä yhteiskunnassa jossa ei hakata naisia. Onnellisuus on hetkittäistä. Jos taas puhutaan ratkaisuista, mitä voidaan tehdä? Ei mitään. Meillä on poliisi ja oikeuslaitos. Väkivalta on ulkoistettu heille ja hekin toteuttavat sitä tarkoilla säännöillä. Totuus kuitenkin on, miehet saavat enemmän turpaansa ja kuolevat väkivaltaisesti enemmän kuin naiset. Eli miehenä, uhka on todellisempi minulle kuin yhdellekään naiselle, on ollut päivästä yksi saakka. Jos siis ihmettelet miksi en näe väkivaltaa kuten sinä, se johtuu siitä että se on asia jonka kanssa on oppinut elämään. Se on asia joka on erittäin harvinaista ja miltei olematonta jos osaa itse tunnistaa ja etukäteen poistaa sen todennäköisyyttä. Se on asia joka ei tapahtuessaan ole mikään maailmanloppu. Tiedän, koska olen saanut turpaani, pari kertaa melko pahastikin. Lääkärissä olen käynyt asian takia kaksi kertaa. Ensimäisen kerran, koska verta lähti niin paljon että jouduin teholle. Toisen kerran, koska poliisi niin määräsi.
"Mistä tämän yhteiskunnan mies kuvittelee saavansa rakkautta tai kunnioitusta?"
Tämä on kanssa ihmeellinen. Sitä joko on tai ei ole? Jos en saa rakkautta ja kunnioitusta siksi että joku hakkaa naisia, en näe että rupeaisin siitä kovaan ääneen valittamaan. Enhän minä sille mitään voi. En ole veljeni vartija, enkä todellakaan vastuussa kenenkään muun tekemisistä kuin itseni. Yksittäisen naisen turvallisuuteen lähelläni voin jollain tasolla vaikuttaa ja olen vaikuttanutkin. Olen mm. siskon kimpusta hätistellyt tyyppejä jotka hän on kokenut pelottaviksi. Väkivallan uhalla. Myöskin niin etten ole ollut paikalla, minua on käytetty pelotteena. Kertaakaan ei ole tarvinnut väkivaltaan turvautua näissä tilanteissa. Ainut mitä on tarvinnut tehdä on todeta että jos toiminta jatkuu samanlaisena, väkivalta alkaa.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
junakohtaus, ei siinä mitään. ajattelin vaan, että jos ois löytynyt jotain ihan tutkimustakin. ihan hyvää pohdintaa joka tapauksessa.
sivukommenttina: mistä tahansa negatiivisesta puolestaan on hankala puhua jos ei yleistä ja jos yleistää, yksikin naisten hyväksyntää hakeva hihhuli voi tulla väittämään, että en ainakaan minä koskaan.
olen minä itsekin tätä miettinyt. omia aggressiivisuuden kokemuksia on aika vähän, mutta kieltämättä uutisista ja tutkimuksesta on vaikeaa olla yleistämättä miehen aggressiivisuudesta.
siitä on ihan tutkimustuloksiakin, että moraali on ainakin osittain myötäsyntyistä. eli se ei pidä ihan paikkaansa, ettei eläimellä ole moraalia.
olen kanssasi aika pitkälti samoilla linjoilla siinä, että aggressiivista käyttäytymistä on vaikea ymmärtää jos kieltää biologiansa. ja sieltä biologiasta löytyy kaikenlaista kun vähän penkoo. ikävää sekä miehiltä että naisilta, tosin kummaltakin vähän erilaisia juttuja.
oikeastaan keskeisin juttu aggressionkin ymmärtämisessä on, että ihminen on sosiaalisesti hierarkkinen eläin, ja se hierarkia on läsnä jokaisen ihmisen jokaisessa kohtaamisessa koko ajan.
siksi meillä on jokaisella erilaisia taipumuksia alistaa ja alistua. joskus nuo halut on repressoitu niin syvälle, että paljastuvat vasta kun uskaltaa regressoitua sängyssä turvallisen kumppanin kanssa.
t. pena
Kami,
mä luulen että tossa sun kommentoimassasi B ei niinkään viitannut Suomeen kuin kaikenlaisiin persläpimaihin, joissa naisella tosiaan ei ole kamelinkaan arvoa. Asian puolesta puhut tietysti asiaa tälläkin kertaa.
Pena,
joo ihan varmasti kaikenlaisilla laumaotuksilla on käyttäytymistä, jota ihmiselukka on tottunut kutsumaan moraaliksi. Tuleehan tässä oiottua mutkia aina silloin tällöin ja ajatus siitä, että ihmisellä on taipumus järjestäytyä hierarkioihin, näyttää äkkiä katsoen uskottavalta sillä varauksella, että ihmisissä on aina myös niitä, joille hierarkiat eivät sovi.
Ensinnäkin mun on pakko sanoa, että sä ulkoistat aika tehokkaasti vastuun asiallisen keskustelun käymisestä.
Minusta ei ole tärkeää, että minä keskustelen siitä ihan saatanasti vaan se, että miehet keskustelisivat siitä. Minä keskityn avaamaan keskusteluja täällä netissä, privaelämässä käyn niitä kylliksi miesten ja naisten kanssa. Täällä se on toisinaan vaikeaa:) Osallistuessani koen vähän olevani kysyjän puolella.
Ehkä et itse koe kirjoittavasti aggressiivisesti ja yleistävästi
Niin, olen todennut jo vuosia sitten, että kun nainen kirjoittaa suoraa tekstiä pyytelemättä anteeksi, hän on toki aggressiivinen miesvihaaja:) Aggressiivinen en mielestäni ole, pirun suora kyllä enkä edes perinteisen naisellisesti ole joka käänteessä lepyttelemässä miehiä. Jos mies kirjoittaa samalla tavalla, hän on naseva jätkä - nainen on samalla kielenkäytöllä rähisijä.
Jotkut nettinaiset ovat onneksi omaksuneet mieslepyttelyn kielenkäyttöönsä ("...siis en oikeasti tarkoita tätä ja tää ei koske ketään miehiä, mutta siis hypoteettisesti, jos tää koskis miehiä, mitä tää ei koske..." jne.jne) ja pärjäävät paremmin - minä olen siihen kai liian laiska tai liian vanha kääkkä:-)
Mielipiteeni ovat omiani ja niistä puhun just niin suoraan kuin tykkään. Eikä niissä ole aina ollenkaan mitään erityisen söpöä. Siitä huolimatta en katso oikeutetuksi personoitua vihaa, julkista nimittelyä tai muuta herjaamista.
Yritin juurikin selittää, että miespuoliseen ihmisyyteen kuuluva aggressivisuus on voima, jolla tehdään paljon pahaa ja paljon hyvää. Se on se tasan sama draivi, millä elämää pelastetaan ja tuhotaan. Aivan kuin naiset eivät pelastaisi elämiä? Miksi siis he eivät koe samaa loistokasta tarvetta tuhota samassa mittakaavassa? Naisethan ne aina jutuissa hormoniensa armoilla ovat - eivätkä kaikki heidänkään hormoninsa pelkästään äidillistä lällyttelyä synnytä. Se, että toteaa aggressiivisuuden kuuluvan olennaisena osana miehuuteen, ei tee asiaa helpommaksi: pitäisikö väkivalta siis normalisoida, oikeuttaa sukupuoleen vedoten?
Kamille sen verran, että jos uhoat pelkääväsi väkivaltaa tai olevasi sen todennäköisempi kohde kuin "yksikään nainen", niin dramatisoit. Miehiä hakataan kaduilla, naisia kotona. Pelko on molemmilla oman hengen ja terveyden puolesta iso, enkä lähtisi kumpaakaan mitätöimään. Ja taashan tämä keskustelu lähti tällä kohtaa Kamin eli yhden miehen näkökulmaan - "en ole veljeni vartija" jne. Juuri tätä yritän välttää, jotta itse asia saisi asiaankuuluvan huomion. En siis ole sinua Kami syyttänyt, joten en halua myöskään sinun puolustautuvan. Oletetaan nyt kaikki, että kukaan teistä ei ikinä edes pode halua väkivaltaisuuteen, niin ehkä sitä kautta voidaan pohtia tuota miessukukunnan ongelmaa laajempana ilmiönä - ja erityisesti tätä miessukukunnan *naiserityistä* väkivaltaa (kotona, kaduilla ja sodassa).
Tämä kommenttiloota on niin pieni - tämäkin keskustelu onnistuisi kympisti paremmin kapakassa tuopin ääressä, veikkaan:)
junakohtaus, lisään vähän, koska puhuin muusta kuin hierarkioiden muodostamisesta, jota toki myös esiintyy.
asema sosiaalisessa laumassa on helpompi ymmärtää kun miettii että se ei ole mitään mitä ollaan vaan se on mitä tehdään.
tämä on olennaista siksi, koska asema ei ole mitenkään pysyvä. yksittäisessä keskustelussakin henkilön asema voi vaihdella. esimerkiksi komiikka perustuu käytännössä siihen, että korkeassa asemassa olevan henkilön asema tippuu. pukumies liukastuu banaaniin ja menee noloksi.
teatterissa tätä on tutkittu paljon aseman muutokset pitävät ihmisten mielenkiintoa yllä. teatteri onkin käytännössä aika pitkälti eri roolihenkilöiden aseman tasapainottelua ja muutosta.
kun pilkkaan toista henkilöä, tiputan tämän asemaa ja oma asemani kohentuu. myös muiden asema kohentuu, joten he kokevat piikittelyn miellyttäväksi. blogikirjoittelu ja jopa tämä kommenttiketju on täynnä tällaista nokittelua.
t. pena
Jos mies kirjoittaa samalla tavalla, hän on naseva jätkä - nainen on samalla kielenkäytöllä rähisijä.
Nasevuuteen vaaditaan muutakin kuin rähisemistä. Esimerkiksi eräskin tunnettu libertaristibloggari rähisee/rähisi ihan riittävästi, ja kirjoitti välillä ihan fiksun oloisesti, mutta... jos teksti on pelkkää rähinää ja vihan vuodatusta, sille voi naurahtaa mutta siitä ei voi pitää. Liian hapokasta.
Hyvät poleemiset kirjoittajat rähisevät ajoittain, mutta osaavat myös olla inhimillisiä ja ei-loukkaavasti huumorintajuisia. Tällaista inhimillistä puolta en ole Birdyn teksteissä tunnistanut. Myönnettäköön että en niitä ole kovin paljon lukenutkaan. Koska ei näytä olevan mitään syytä lukea. Välillä tulee katsottua onko tyyli muuttunut, mutta eipä näytä olevan.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Mielipiteeni ovat omiani ja niistä puhun just niin suoraan kuin tykkään. Eikä niissä ole aina ollenkaan mitään erityisen söpöä. Siitä huolimatta en katso oikeutetuksi personoitua vihaa, julkista nimittelyä tai muuta herjaamista.
En ihmettele, että nettipersoona Birdy saa vastaansa personoitua vihaa. Nettipersoona Birdy nimittäin näyttäisi jakavan hyvin paljon vihaa ja hyvin vähän empatiaa ympärilleen. Ehkäpä nettipersoona Birdy onkin tarkoitettu vain tällaisen vihan varaventtiiliksi. Toivottavasti se ei edusta koko kuvaa nettipersoonan takana olevasta oikeasta ihmisestä. Mutta tämän oikean ihmisen hyvistä puolista on vaikea tietää netissä mitään, jos nettipersoona ei tuo niitä esille.
Näistä asioista olisi myös luontevampaa puhua Birdyn blogin omassa kommenttilaatikossa, mutta kun sellaista ei ole... Anteeksi häiriö, Junis.
Birdy, kysyit onko kanhdenlaisia miehiä? Minä vastaan, että on.
Esim. minä ja Kami olemme väkivallan suhteen kuin yö ja päivä. Olen(41v.) tapellut viimeksi joskus 13-vuotiaana serkkujeni kanssa.
En tunne halua toisen ihmisen vahingoittamiseen. Toisaalta en hirveästi tunne pelkoakaan väkivallan uhatessa. Sellaisiinkiin tilanteisiin jouduin nuorempana, mutta selvisin kaikista niistä puhumalla.
Pojalleni en ole antanut edes luunappia. Vaimoani en ole hakannut. En ole tuntenut edes halua sellaiseen.
En halua tällä kiistää tai vähätellä miesten tekemiä pahoja tekoja, vaan haluan sinun käsittävän ettei minulla ole pääsyä pahoja juttuja tekevien miesten pään sisälle sen enempää kuin sinullakaan.
Siksi minusta vaatimus miesten käymään Pahamies-keskusteluun tuntuu oudolta. Siinä on jälleen tuo kollektiivisen syyllisyyden maku. Potentiaaliset raiskaajat ja murhaajat pöydän ympärillä turisemassa.
Oikea paikka noille keskusteluille on esim. Lyömätön-linja, jossa väkivaltaiset miehet voivat kokoontua yhteen.
Onko muuten väkivaltaisille lapsiaan hakkaaville naisille vastaavanlaisia paikkoja? Tämä oli kysymys, ei syytös.
Vaikka en tunne halua toisen ihmisen vahingoittamiseen, niin uskoisin sen sujuvan minulta. Olenhan saanut siihen valtion kustantaman koulutuksen. Mistä sitä tietää millainen tappaja minustakin kuoriutuisi sodassa.
Tai millaisiin tekoihin olisin valmis parin kuukauden julman ja raaistavan taistelukokemuksen jälkeen.
Mitä tulee noihin naisia tosissaan alistaviin kulttuureihin jossain maailman pers`lävessä, niin siihen asiaan minulla ei kulttuurirelativismin nimissä ole mitään kantaa. Kunhan pysyvät siellä missä ovat. Vaikka toki minä toivon heidän parantavan tapansa, mutta siihen hurskaaseen toivomukseen se jää.
Onhan tuo pakistanilainen tapa heittää ensin happoa vaimon kasvoille ja sitten ottaa ero melko ilkeä.
Long time reader, first time commentor, niin sanoakseni.
Ihan OK keskustelua, ja näin naisena haluaisin sanoa, että kaikenlainen yleistäminen 'nainen sitä, nainen tätä' -tyyliin on äärimmäisen ärsyttävää, varsinkin kun hyvin harvoin pystyn itseni näistä yleistyksistä naiseksi tunnistamaan. Eli ilmeisesti olen siis mies tai jotain siltä väliltä.
Joka tapauksessa, sen takia voin hyvin ymmärtää, että samalla tavalla miestä ottaa aivoon mielipiteenilmaisut, joissa kaikki miehet ja joka ikinen mies alennetaan potentiaalisesti väkivaltaiseksi, viettiensä vietäväksi, testosteronin uhriksi ja ties miksi luolamieheksi. Varsinkaan kun en itse pitkän ja vaiherikkaan elämäni (sic) aikana ole yhteenkään sellaiseen törmännyt.
Mikä minua kuitenkin pistää ärsyttämään aivan saatanasti on nämä tämän kaltaiset kommentit:
Mutta mun mielestäni on syytä huomata, että jos miehet tosiaan haluaisivat, että naiset ovat nyrkin ja hellan välissä, niin naiset olisivat juurikin nyrkin ja hellan välissä.
Tuntuuko jostakusta todellakin siltä, että kun 'miehet' ovan 'naisille' tasa-arvon 'antaneet', niin 'miehet' voivat sen ihan yhtä 'helposti' ottaa 'naisilta' poiskin?
Kaipaisin kovasti perusteluja, esimerkiksi sillä näkökulmalla, että mitenkä luulisitte yhteiskunnan pelaavan jos heti huomenna joka ikinen nainen jää kotiin jynssäämään vessanpönttöä? Minusta tuo 'me annettiin teille kaikki mitä teillä on' -kommentti on äärimmäistä passiivis-agressiivista scheissea ja melko loukkaavaa, puhumattakaan ahdistavasta.
Birdyä komppaisin sen verran, että olen itsekin ollut huomaavanani, että naisilta vaaditaan tai ainakin odotetaan paljon epäsuorempaa tekstiä varsinkin netissä. Jos ei nyt sentään anteeksipyytelevää, mutta sellaista, missä myös kaikkien muiden näkökulma on jollain tavoin huomioitu... Ja toisaalta myös vaatii itseltä aika paljon ajatusta kirjoittaa suoraa, 'epäkilttiä' tekstiä. Ei se luonnostaan kiltin tytön kasvatuksen saaneelta suju.
Joka kerta kun olen vuosia kestäneen verkkokirjoitteluni aikana käyttänyt kirosanaa, siitä on huomautettu. Ei välttämättä suoran negatiiviseen sävyyn, mutta huomautettu silti. Huomauttajat ovat olleet miespuolisia. Kiroilu kai sopii huonosti imagooni.
"Joka kerta kun olen vuosia kestäneen verkkokirjoitteluni aikana käyttänyt kirosanaa, siitä on huomautettu."
Jotenkin epäilen. Sen taas olen itse huomannut, että vain naiset kokevat tarpeelliseksi kertoa muille, miten he ovat "rohkeita ja suorapuheisia" kirjoittajia, ja juuri tämä sitten mukamas muita ärsyttää. Miehen kirjoittamina tuollaiset itsearviot vaikuttaisivat lähinnä pateettisilta (en sano, etteikö naistenkin, mutta heiltä kai tuollainen paremmin sulatetaan). Kyllä siis miehiltäkin odotetaan tiettyä tapaa kirjoittaa.
"Kamille sen verran, että jos uhoat pelkääväsi väkivaltaa tai olevasi sen todennäköisempi kohde kuin "yksikään nainen", niin dramatisoit."
Niin, en tiedä, sen mitä olen vastaavista keskusteluista ja niistä pastetuista linkeistä ja tilastoista ymmärtänyt, miesten pojot väkivallan kohteeksi joutumisissa ovat pelkästään miesten puolelta katossa ja voinen omasta kokemuksesta olettaa että kynnys lähteä naisten tekemästä väkivallasta kertoilemaan on pieni. Joten kyllä ihan eri skaalalla mennään. Mikä tietysti ei sinäänsä ole mikään pointti siitä että naisten pitäisi olla hiljempaa. Haluni olikin enemmän saada sinut, birdy, näkemään asia siltä kannalta kuin itse katson, ei niinkään kertoa miten asioita pitäisi tarkastella. Minun perspektiivini on vain minun.
"...enkä lähtisi kumpaakaan mitätöimään."
Ei missään tapauksessa. Mutta en lähtisi kumpaankaan myöskään ylireagoimaan. Mielestäni ennaltaehkäisevää työtä on tehtävissä lähinnä kodista lähtöisin tai/ja omasta halusta.
"Ja taashan tämä keskustelu lähti tällä kohtaa Kamin eli yhden miehen näkökulmaan - "en ole veljeni vartija" jne. Juuri tätä yritän välttää, jotta itse asia saisi asiaankuuluvan huomion. En siis ole sinua Kami syyttänyt, joten en halua myöskään sinun puolustautuvan."
En minä mielestäni puolustautunut. Vastasin vain kysymykseesi: "Miten kukaan mies?". Tämäkään ei ollut edes yritys objektiivisesti asiaa pohtia, ainoastaan vastata niin että saisit jonkinnäköisen vastauksen kysymykseesi.
"Oletetaan nyt kaikki, että kukaan teistä ei ikinä edes pode halua väkivaltaisuuteen, niin ehkä sitä kautta voidaan pohtia tuota miessukukunnan ongelmaa laajempana ilmiönä - ja erityisesti tätä miessukukunnan *naiserityistä* väkivaltaa"
Minä poden aika ajoin. En voi sitä mitenkään kieltää. Olen myös luonteeltani melko aggressiivinen. Olen ollut aina. Siksi minä juoksen punttisalilla ja nyrkkeilyssä. Siksi minä en juurikaan juo viinaa. Siksi minä kierrän kaukaa kaikki uhkaavat merkit. Myös minun pelkoni näyttäytyy useimmiten aggressiivisuutena. Jos tilanne on uhkaava, pinna palaa välittömästi.
Tämä piirre on tasoittunut kokoajan iän myötä. Sitä enemmän mitä enemmän olen sitä ymmärtänyt ja käsitellyt. Mitä enemmän etsin rakentavia reittejä ja kanavia sille, sitä vähemmän valtaa sillä on. En halua että se hallitsee minua kuten se joskus teki, mutten missään tapauksessa halua sitä kieltääkään, kieltäminen on tie vaikeuksiin.
Ja eikös se niinkin ole että hiljaisuus on varmin tapa tuhota ymmärrys. Jos ei ole ymmärrystä, ei voi olla myötätuntoa. Ilman myötätuntoa ole paljoakaan sellaista mistä voisi jotain rakentaa. Siksi en myöskään epäröi puhua asiasta.
Minä näkisin että yksittäisen ongelman nostaminen pois asiayhteydestä, irralleen, ei ole järkevää. Jokin geneerinen asia voi näyttäytyä hyvänä ja pahana. Hyvä ja paha ei koskaan ole erillään toisistaan. On järkevä selvittää mikä se geneerinen asia on, väärä tapa on arvottaa sitä. Miessukukunnan ongelma ei välttämättä ole itsessään ongelman ydin, vaan ongelma on ympäristössä joka katalysoi häiriökäytöstä.
Tämä siis siltä kantilta katsottuna että ei pyritä mihinkään johtopäätökseen jossa miehet pitäisi huumata, kastroida, hakata nöyriksi heti pienestä pitäen tai lakkauttaa koko sukupuoli.
Birdy,
mä otan taas pykälän kerrallaan.
1) What ever. Sukupuoli ei tähän liity millään tavalla ja sinä joko uskot sen tai et usko. Täältä katsoen sinulla on räyhäävä tyyli ja senkin asian voit uskoa tai olla uskomatta. Tämän enempää en usko että meidän kannattaa keskustella persoonastasi.
2)Sinä esitit sarjan kysymyksiä ja minä vastasin niihin parhaani mukaan. Vastaus voi kelvata tai olla kelpaamatta; huomautan kuitenkin miestenvälisen väkivallan de facto olevan normalisoitua, sukupuoleen vedoten hyväksyttyä.
3) En näe miessukukunnalla mitään erityistä taipumusta naiserityiseen väkivaltaan vaan yleisen taipumuksen väkivaltaan ja välillä siitä kärsivät naiset ja lapset, välillä muut miehet, ja naisia kohtaan ekstrabonarina tulee vielä seksuaalinen väkivalta, joka miehiin suunnattuna on sotakentillä mennyt muodista verrattuna esim. antiikin aikoihin, jolloin, Jukka Kemppisen Catullus-käännöstä siteeratakseni, hävinnyt osapuoli sai "perseelleen ja perseeseen".
"Tuntuuko jostakusta todellakin siltä, että kun 'miehet' ovan 'naisille' tasa-arvon 'antaneet', niin 'miehet' voivat sen ihan yhtä 'helposti' ottaa 'naisilta' poiskin?"
Tätä pohdin eräässä keskustelussa jokin aika sitten ja päädyin näin jälkikäteen siihen että ei, sitä ei ole naisille annettu , ja ei sitä ei voida ottaa pois. Se ei ole tietoista.
Se miten itse näen asian, on että hyvinvointi mahdollistaa asioita. Mitä suurempi hyvinvointi, sitä tasa-arvoisempi yhteiskunta. Eli sinä päivänä kun homma alkaa luisua alamäkeen, alkaa myös naisten asema huonontua. Missä määrin sitä en tiedä, mutta hyviä esimerkkejä on menneisyydessä ja nykyisyydessä. Eri variaatioin toki, enkä ole niin varma mikä johtuu mistäkin loppupeleissä. Että voidaanko hyvinvointia tarkastella siltä kantilta että se on naisen aseman nousun seurausta.
"Kaipaisin kovasti perusteluja, esimerkiksi sillä näkökulmalla, että mitenkä luulisitte yhteiskunnan pelaavan jos heti huomenna joka ikinen nainen jää kotiin jynssäämään vessanpönttöä?"
Tämä on hyvä pointti. En ole koskaan muuten ajatellutkaan tätä.
Kaikille yhteisesti,
tänään en ole ehtinyt, enkä ehdi, osallistua keskusteluun niin paljon, kuin olisin tahtonut hyvä olisi.
Muistakaa leikkiä kiltisti ja muistakaa talon säännöt: ei yllyttämistä väkivaltaan, ei anonyymiä henkilöönkäymistä, ei naisten huorittelua.
Jaaha, kiroilen tekstitse niin harvoin, että niin tehdessäni kiinnitän asiaan itsekin huomiota. Siksi osaan sanoa, että siitä on joka kerta huomautettu.
En kuvittele, että huomauttelu johtuisi vain sukupuolistereotypioiden rikkomisesta, onhan naisia jotka kiroilevat. Pikemminkin kyse on imagosta. Lukijat närkästyvät herkästi jos kirjoittaja toimii vastoin sitä kuvaa, minkä lukijat ovat hänestä muodostaneet. Sukupuoli on epäilemättä yksi niistä asioista, joiden ohjaamina he muodostavat tuon kuvan. Miestenkin kirjoituksilta siis tosiaan odotetaan tiettyjä piirteitä, ja jos sääntöjä vastaan rikkoo, siitä huomautetaan. Yhtä selvää on, ettei sukupuoli ole ainoa tekijä, jonka varassa kuva kirjoittajasta ja siis myös hänelle "sallittu" kirjoitustapa muodostetaan.
Kaipaisin kovasti perusteluja, esimerkiksi sillä näkökulmalla, että mitenkä luulisitte yhteiskunnan pelaavan jos heti huomenna joka ikinen nainen jää kotiin jynssäämään vessanpönttöä?
Huonosti.Tällaisiakin yhteiskuntia on.
Minusta tuo 'me annettiin teille kaikki mitä teillä on' -kommentti on äärimmäistä passiivis-agressiivista scheissea ja melko loukkaavaa, puhumattakaan ahdistavasta.
Niin, tuskin voidaan sanoa että miehet antoivat kaiken. Mutta sitä voi verrata siihen miten naiset usein asian esittävät. 'Me taisteltiin pahaa miesvaltaa vastaan ja voitettiin.' Eli miehet ovat pahiksia, jotka naiset raivasivat rohkeasti tieltään matkallaan kohti tasa-arvoa. Tässä ikäänkuin kielletään miesten väkivaltapotentiaali ja väkivallan käytöstä pidättäytyminen.
Ts. miehet saavat kuulla olevansa kaikki potentiaalisia tappajia ja raiskaajia, mikä voi sinänsä olla joissakin olosuhteissa totta. Mutta kun he pyrkivät rakentamaan yhteiskunnan, jossa mahdollisimman harva joutuisi tapetuksi tai raiskatuksi, he eivät saa siitä mitään tunnustusta. Asia käännetään naisten voitoksi patriarkaatista.
'Miten mies voi elää onnellisena yhteiskunnassa, jossa miehet alistavat naisia järjestelmällisesti ja pitävät naista huonommin kuin koiraa?' (birdy)
Tuohon voi vähän historiaa lukenut vaihtaa sanojen 'mies' ja nainen' tilalle jotkut muut sopivat substantiivit, eikä vastaus kauheasti muutu. Ihminen kestää toisten, vieraiden tuskaa vaikka kuinka paljon, jos haluaa. Kaikki eivät tietysti halua, eivätkä ole onnellisia, mutta kukaan ei valitse yhteiskuntaa, johon syntyy, ja liika herkkyys ei ole kilpailuetu.
'aggressivisuus on voima, jolla tehdään paljon pahaa ja paljon hyvää' (junakohtaus)
Tämän voi halutessaan johtaa sieltä alkusavannilta, jossa aggressiolle riitti nelijalkaista, itsekin aggressiivista, kohdetta haitaksi asti. Vaistot on vanhat, ympäristö uusi ja muuttuvainen.
'miessukukunnan *naiserityistä* väkivaltaa (kotona, kaduilla ja sodassa)' (birdy)
Jostain tätä tematiikkaa käsitelleestä opuksesta tarttui muistiin havainto, että yksikin kundi tunnusti mieluummin osallistuneensa joukkoraiskaukseen kuin että ei seisonut. Parempi tuomio kuin että kaverit nauraa ja homottelee. Tällaisia mieserityisiä ilmiöitä ei ymmärrä, vaikka toisaalta ymmärtääkin. Tai jotain.
'Tuntuuko jostakusta todellakin siltä, että kun 'miehet' ovan 'naisille' tasa-arvon 'antaneet', niin 'miehet' voivat sen ihan yhtä 'helposti' ottaa 'naisilta' poiskin?'(Field)
Ei tasa-arvoa ole annettu, mutta hyväksytty kyllä. Vrt. Afghanistan: jossa sitä hyväksyntää on vähemmän havaittavissa. Valta kasvaa pyssynpiipuista(kin).
birdy
Minua on aina järkyttänyt ja pohdituttanut se, mitä miehet tekevät (erityisesti naisille) tässä pahassa mielessä. Olen yrittänyt pää kipeänä miettiä, onko tuo joku Y-kromosomin tai testosteronin tietyn sekoitussuhteen tulos vai mistä on kyse. Koska en tajua sitä, enkä hyväksy sitä, enkä voi mitenkään päin ymmärtää, miten tietyt asiat ovat mahdollisia tehdä - tai miten a.o. mies tekojensa kanssa voi elää. Miten mies voi elää onnellisena yhteiskunnassa, jossa miehet alistavat naisia järjestelmällisesti ja pitävät naista huonommin kuin koiraa? Mistä tämän yhteiskunnan mies kuvittelee saavansa rakkautta tai kunnioitusta? Nämä kysymykset riivaavat kovasti.
Minä olen taas aina ihmetellyt miten paljon naiset olettavat. Tästä kirjoituksesta juuri paistaa esille se, että miksi naiset koskaan tekisivät miehille mitään, kun naiset ovat sisäänrakenentusti parempia. Parisuhdeväkivallasta ulkomaisten tutkimusten mukaan, suurin osa on MOLEMMINPUOLEISTA ja turvakodeissa olevista naisista merkittävä osa on väkivaltaisia. Suomessa naisten osuudeksi parisuhdeväkivallasta on ehdotettu n.37% joka on aika hyvin linjassa ulkomaisten tuloksien kanssa. Muistan pätkän turvakoteja esittelevää ohjelmaa, jossa turvakodin työntekijä tunnusti vaivautuneesti että muita tönivää naista kyllä katsellaan, mutta samalla tavalla käyttäytyvää miestä ei koskaan.
Birdyn tekstissä on sellaisen, en halua kuulostaa röyhkeältä mutta maailmanparantaja-teinin vivahteita joka tuskailee maailmanmenoa, eikä pysty mitenkään käsittämään miksi joku tekee jotain, mitä hän ei tekisi. Kaikki lähtee itsestä, maailman miehet ovat pahoja, koska jossain naisille tehdään jotan, ja koska (nainen) eli hän eli maailmanparantaja on vahva ja pyhä. Silloin siis kaikki naiset ovat maailmanparantajia ja pyhiä. Niin hän ei vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää, miten joku voisi tehdä vahvalle, pyhälle ja puhtaalle naiselle jotain, koska miksi kaikki ei vaan voi ajatella kuin hän (maailmanparantaja). Loppujen lopuksi käteen jää pelkkä kauhistelua ja draamaa.
Miten miesten pitäisi keskustella esimerkiski raiskauksista, kun jokaista miestä pidetään muutenkin potentiaalisena vaarana, kyllä se on meidän tiedossa. Pitäisikö minun sanoa kavereilleni ennen ravintolaan lähtöä että; Hei.. meillä menee tosi hyvin, me ei olla vielä raiskattu ketään, joten jos pyrittäisiin pitämään sama linja.
Itse asiassa miehet kyllä keskustelevat raiskauksista keskenään, yleinen mielipide niistä on tonyhalmeelta kopioitu. Armeijassa tuossa naisvihatehtaassa, meille luennoitiin mikä nykymiestä vaivaa kun raiskaukset ovat vain kasvamaan päin, ja kehotettiin miettimään tätä asiaa kavereiden kanssa, hyvä ettei vänrikki pistänyt punnerruksia siitä hyvästä tekemään, "hei tänä vuonna tehtiin ainakin 500 raiskausta, tässä on meille vähän projektia täksi päivää". Mitä ihmettä.
Miksi minun pitäisi olla Mehmedin ja kavereiden sijaan osavastuussa siitä että heidä maissaan naisia kohdellaan kuin koiria? Vai pitäisikö minun kenties lähteä rynkyn jatkeena, viemään demokratiaa Mehmedille ja tekemään selväksi miten naisia kohdellaan?. Usko pois ne Fatimat ja Zahrat menisivät Mehmedin puolelle, eikä kukaan ota selvää menevätkö vapaaehtoisesti vai pakolla, ei mitään väliä minkälaista tasa-arvoa ja kiintiöjohtopaikkaa olisi luvassa. Vai pitäisikö sinne viedä sanojen muodossa, sellaisia arvoja jotka ovat esim. kulttuurin vastaisia?, niitäkin yli-ihmiset eli naiset Mehmedien rinnalla vastustaisivat.
Surkeassakin paikassa on voittajia ja häviäjiä. Jokaista veemäistä heimopäällikköä kohti on X-määrä naisia turvassa tämän käden jäljistä nauttimasta. Vastoin yleistä luuloa, naiset eivät ole säännöstäen neroja halinalleja, jotka ovat aina olleet hellan päässä syöpälääkkeen keksimisestä, ja tietävät kosmisesti mikä on maailmassa vialla, vaan jos he voivat turvata asemansa, edes vähän vittumaisen kalashnikovin heiluttajan seläntakana siellä kulttuurimaassa - he aivan mahdollisesti tekevät sen. Eivät he ota kovaa linjaa, eihän heille länsihumanisti halua antaa edes aseita, tai jos antaisi ne päätyisi kulttuurisista syistä, erittäin todennäköisesti mehmedille.
Väkivaltaa tapahtuu, huonosti rakennetuissa yhteiskunnissa - sitä tapahtuu enemmän. Yhteiskuta koostuu, ellei ole kaikkien tiedossa.. ihmisistä. Ihmisiä on kahta sukupuolta.
field,
en minäkään koe, että miehet olisivat antaneet tasa-arvon, mihin mittaan sitäkin sitten on tai ei ole ja puhutaan siitä toiste, naisille.
Totean vain yksinkertaisesti, että jos miehiä ryhmänä oikeasti ottaisi päähän naisten mahdollisuus omaan rahaan, omaan uraan, omiin mielipiteisiin ja omaan koulunkäyntiin, sille tulisi toppi jo huomenna, koska tapaus kerrallaan ja Eva Wahlström poislukien mies kuin mies pystyisi hakkaamaan naisen kuin naisen ja armeija & poliisi ovat vahvasti miesten käsissä.
Yhteiskunta luonnollisesti menisi täydellisesti katolleen jos naiset ajettaisiin hellan ja nyrkin väliin, minkä todellakin, kuten jo joku sanoikin, näkee yhteiskunnista, missä sellainen asiaintila vallitsee. Meillä on täällä jääkarhun anuksen pimeässä kulmassa oikein rattoisa pikku maa ja se on rakennettu sekä miesten että naisten yhteisin ponnistuksin, enkä keksi mitään syytä tai motiivia, rationaalista tai tunnepohjaista, toivoa naisten vähentävän panostaan yhteisten asioiden eteen.
Anonyymi
Ts. miehet saavat kuulla olevansa kaikki potentiaalisia tappajia ja raiskaajia, mikä voi sinänsä olla joissakin olosuhteissa totta. Mutta kun he pyrkivät rakentamaan yhteiskunnan, jossa mahdollisimman harva joutuisi tapetuksi tai raiskatuksi, he eivät saa siitä mitään tunnustusta. Asia käännetään naisten voitoksi patriarkaatista.
Miehet eivät myöskään ole saaneet mitään tunnustusta, siitä että ovat valinneet heitä itseään huonommin pärjääviä naisia puolisoikseen, täten nostaen naisten elintasoa. Vaan palkkioksi tuli feminismi patriarkaalisine sortokone-selityksineen. Ja voitto siitä saavutetaan sitten, kun nainen kilpailee miehen kanssa ja voittaa, ei väliä miten.. kunhan voittaa. Naisille voi tulla yllätyksenä, että miehet kilpailevat toistensa kanssa jo aivan tarpeeksi, joten heitä ei erityisesti kiinnosta kilpailla naisen kanssa arjessa.
Jaa joo, tosiaan ymmärsin väärin tuon Birdyn jutun, mutta kyllä siinä toisaalta oli hieman vastaustakin, koska suodatin on jokatapauksessa sama: minä.
Miten ihmeessä minä pystyisin mitenkään asettumaan sellaisen ihmisen kenkiin jonka kasvatuksessa, ympäristössä, vanhemmissa, kielessä, uskonnossa ja historiassa ei ole mitään yhteistä minun kanssani. Kyllä, hän on ihminen, ja hän on mies. Tunnistan aggressiivisuuden. Tunnistan halun säilyttää asiat sellaisina kuin ne ovat. Tunnistan ymmärtämättömyyden vierauden edessä.
Helpoiten Birdy varmastikin ymmärrät heidän tuntemuksiaan itsesi kautta. He halveksivat ja pelkäävät sinua ja sinun maailmaasi yhtä paljon kuin sinä heidän. Heidän miestensä mielestä nämä sinun miehesi eivät ole oikeastaan miehiä ollenkaan ja naiset, sinä mukaanlukien, täysin kunniattomia, suurin piirtein huoria. Heillä, kuten kaikissa muissakin ihmisissä on omat soraäänensä ja ääripäänsä. Se ääripää joka edustaa sinun näkökulmaasi, sitä sinä pidät normaalina. Suuri osa heistä ei.
Tai näin minä sen asian näen.
"Minua on aina järkyttänyt ja pohdituttanut se, mitä miehet tekevät (erityisesti naisille) tässä pahassa mielessä. Olen yrittänyt pää kipeänä miettiä, onko tuo joku Y-kromosomin tai testosteronin tietyn sekoitussuhteen tulos vai mistä on kyse."
Joidenkin miesten kiistaton agressiivisuus - joka kuitenkin ensisijaisesti kohdistuu toisiin miehiin - on paljon monimutkaisempi asia kuin kromosomit ja sukupuolihormonit. Yllä oleva Pöödin heitto viittaa itse asiassa ikävästi biologiseen determinismiin mikä minkä hyvänsä käyttäytymisen ainoana selityksenä kuuluu ensisijaisesti änkyräosastolle, jos kohta postmodernit selitykset sukupuolesta kulttuurisena konstruktiona ovat yhtä änkyrämäisiä.
Me nyt vain elämme maailmassa, jossa on tietyt sukupuoliroolit ja niihin liittyvät ennakko-oletukset. Joillekin nämä roolit sopivat, toisille ei. Sopimattomuus sitten näkyy jos jonkinlaisena häiriökäyttäytymisenä. On syytä muistaa, että y-kromosomi, testosteroni, kivekset tai edes miessukupuoli ei näitä rooleja yksin ole luonut saati sitten ylläpitänyt niitä.
"Koska en tajua sitä, enkä hyväksy sitä, enkä voi mitenkään päin ymmärtää, miten tietyt asiat ovat mahdollisia tehdä - tai miten a.o. mies tekojensa kanssa voi elää. Miten mies voi elää onnellisena yhteiskunnassa, jossa miehet alistavat naisia järjestelmällisesti ja pitävät naista huonommin kuin koiraa?"
Mitä sitten pitäisi tehdä? Luhistua nurkkaan sikiöasentoon nyyhkimään kun Reiska jossakin pieksää Ritvaa jossakin eikäkukaanteemitään. Maailma on p-paikka, tiedetään. Teiniangsti ei sitä kuitenkaan muuksi muuta.
"Mistä tämän yhteiskunnan mies kuvittelee saavansa rakkautta tai kunnioitusta?"
Helppo homma. Siltä lähipiiriltään, jota tämän yhteiskunnan mies pääsääntöisesti kohtelee juuri sillä tavoin kuin tuleekin kohdella: rakkaudella ja kunnioituksella. Se että Reiska jossakin pieksee Ritvaa jossakin ei tätä muuksi muuta. Joka muuta väittää tuleekin syyttäneeksi koko miessukupuolta Reiskan tekosista.
Kommentoidaanpa vielä lopuksi pöödin tekstejä - kun muutkin on saaneet. Yhtäläisyyksiä on nimittäin yllättävän paljon anti-Pöödiin, Panuun. Kummankin tarinoista paistaa eriskummallinen ambivalenttisuus. Erittäin terävän analyysin ja taitavan sanankäytön sekaan putkahtaa - eikä aivan vähän - aivan käsittämättömän vulgaareja kärjistyksiä, yleistyksiä, omista ennakkoasenteista kumpuavia yksinkertaistuksia ja ad hominem - heittoja.
Kumma parivaljakko, kerta kaikkiaan.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Tosta välistä lähti yhtä ja toista, minkä ainoa sisältö oli jaarittelu Birdystä ja pikkaisen Panustakin.
Yrittäkää nyt jumalauta edes.
Aika hankalaksi menee, jos ei tekstejäkään saa enää analysoida.
Ehkä sinun kannattaisi jatkossa pidättäytyä kirjoittamasta päreitä, jossa vastailet muille kirjoittajille, jos sinulle tuottaa tuskaa lukea muiden näkemyksiä samojen kirjoittajien teksteistä. Huom. edelleen siis teksteistä.
Jaaha, mielestäni Juniksella on melko pitkä pinna ja hän antaa liekaa myös alkuperäisestä asiasta vähän poikeavaan kommentointiin.
Pitääkö joidenkin kommentoijien aina hakea niitä rajoja kuin pikkulapset?
Yleensä Junis varoittaa ja esittää pyynnön palata asiaan ennen lopullista bannia.
Ja silti eräät lyövät päätään seinään.
Ei ymmärrä.
Birdy hyvä,
Moni muukaan ei katso oikeutetuksi personoitua vihaa, julkista nimittelyä tai muuta herjaamista. Onko sinulle tullut mieleen, että ehkä juuri siksi he pitävät tekstejäsi rähinänä? Lisäksi sinulle tuntuu olevan vaikea tai mahdoton asettua kenenkään muun asemaan - ainoa joka sinulta saa empatiaa, on 40-vuotias lapseton sinkkunainen.
Sitten vähän faktatietoa väkivallasta. Suomessa poliisin kirjaamista väkivallan uhreista noin 80 % on miehiä. Perheväkivallan uhreista 50 % on miehiä. Yli puolet HILMOon kirjatuista vammoilleen hoitoa tarvinneista parisuhdeväkivallan uhreista on miehiä. Jos sinusta näyttää siltä, että väkivalta kotona on *naiserityistä*, niin minusta se johtuu siitä, että naiset ovat turvassa *mieserityiseltä* väkivallalta niin kotona, kaduilla kuin sodassakin.
Samuli, juu ymmärrän toki persoonaan käyvien tekstien poiston. Mielestäni tässä ketjussa kuitenkin poikettiin/jatkokehiteltiin alkuperäistä aihetta siinä määrin, että esim. omana mielipiteenään sen toteaminen, että Birdyn teksti on passiivis-aggressiivista ja Höglundin teksti suoran aggressiivista, ei välttämättä ole mikään merkittävä rike.
Varsinkin, kun bloginpitäjä aiemmassa kommentissaan on todennut, että kirjoittajien tyyliä saa vapaasti kommentoida.
Toistettakoon vielä kuitenkin se, että jokainen kommentit salliva blogaaja saa tehdä kommenteille mitä haluaa. Turhaa ehkä kuitenkin on liika raflaavuus tässä yhteydessä. Joku suuri ajattelija taisi kerran todeta, että Blogistan on paikka jossa vaihdetaan mielipiteitä. ;)
Jaaha: "Ehkä sinun kannattaisi jatkossa pidättäytyä kirjoittamasta päreitä, jossa vastailet muille kirjoittajille, jos sinulle tuottaa tuskaa lukea muiden näkemyksiä samojen kirjoittajien teksteistä. Huom. edelleen siis teksteistä."
Mielestäni tämä syytös on sikäli hiukan virheellinen, että tässäkin ketjussa on jo 64 kommenttia, joista suurin osa ei ole junakohtauksen ja käsittelee Birdyn tekstiä tavalla tai toisella.
Jaaha,
ehkä sun taas kannattaisi keskittyä perustamaan ihan omaa blogia, jossa saisit kirjoittaa kenestä tahansa mitä tahansa, tai minimissään rekisteröityä, niin saisit täälläkin kirjoittaa paljon, paljon vapaammin.
Kas minähän en tiedä osaatko sinä ollenkaan erottaa asiaa ja ihmistä toisistaan. Tunnen muutaman muuten oikein fiksun tyypin, jotka ihan vain sitä eivät osaa. Sinähän nimittäin et millään lailla keskustele Birdyn tekstin sisältämästä asiasta vaan käytät tekstiä ponnahduslautana sen käsittelyyn, mitä kaikkea vikaa Minttu Hapulissa ihmisenä on, kun se kirjoittaa tuollaisia. Kuten Arawn jo sanoi, tässä ketjussa on puhuttu vähän helkkarin paljon Birdyn tekstin sisällöstä ja enimmäkseen homma menee oikein kivasti. Niittaa sitä asiaa, jos jotain tahdot niitata, niin saat mun puolesta kirjoittaa vapaasti.
Birdy, kysyit onko kanhdenlaisia miehiä? Minä vastaan, että on.
On helppo uskoa tuo - ja taidan itse asiassa toivoa, että asia olisi niin.
vaan haluan sinun käsittävän ettei minulla ole pääsyä pahoja juttuja tekevien miesten pään sisälle sen enempää kuin sinullakaan.
Ymmärrän - kai jotenkin kuvittelin, että miehellä olisi kuitenkin joku salaovi miehen psyykeen - ainakin enemmän kuin minulle, joka naisena katson toisinaan miesihmisiä haavi auki.
Potentiaaliset raiskaajat ja murhaajat pöydän ympärillä turisemassa.
Tämä ei ollut tarkoitukseni eikä viestini.
Onko muuten väkivaltaisille lapsiaan hakkaaville naisille vastaavanlaisia paikkoja?
Minä en itse asiassa tiedä, onko heille jotain omaa ryhmäänsä. Pitäisi olla, sillä lapseen kohdistuva väkivalta on jotain, mikä nostaa niskaharjakset pystyyn ja kitkerän palan kurkkuun.
Mistä sitä tietää millainen tappaja minustakin kuoriutuisi sodassa.
Tämä on hyvin kiintoisa asia: monethan sanovat, etteivät koskaan voisi tappaa ketään tms. Olen aika varma, että jokainen on siihen kykenevä. Ainakaan minun ei tarvitse kuin kuvitella, että jos joku yrittäisi tappaa rakkaan ihmisen, todennäköisesti olisin täysin valmis menemään hyvin pitkälle puolustaessani läheistäni.
Uskon, että jokaisessa asuu potentiaali tappaa ja vahingoittaa - mutta se, miksi siviilissä ja rauhan aikana miehet kunnostautuvat väkivallan saralla niin näyttävästi, mietityttää minua varmaan aikojen loppuun saakka. En haluaisi ajatella, että "no miehet nyt vaan on sellaisia", kun todistettavasti on olemassa miehiä, jotka eivät "sellaisia" ole.
Birdy,
mä näen tämän homman niin, että mieheyden idea on ennen kaikkea reippaus ja aikaansaapuus. Kusipäät sitten saavat reippasti aikaan kusipäisiä asioita.
Hyvä Kami,
miesten pojot väkivallan kohteeksi joutumisissa ovat pelkästään miesten puolelta katossa ja voinen omasta kokemuksesta olettaa että kynnys lähteä naisten tekemästä väkivallasta kertoilemaan on pieni.
Muistan teiniajoista, että pari ystäväpoikaani pelkäsivät usein isompia kundeja - pelkäsimme niitä kaikki, eri syistä. On totta, että miehen voi olla vaikea saada apua tai tukea, jos väkivallakko on vaimo - mutta välillä tuntuu, että yhtä suuri kynnys on naisella kertoa siitä karmeasta häpeästä, että hän saa mieheltään turpaansa. Läheisen väkivaltaisuus on aina uhrille jostain syystä häpeäntäyteinen asia.
Minun perspektiivini on vain minun.
Ok.
ennaltaehkäisevää työtä on tehtävissä lähinnä kodista lähtöisin tai/ja omasta halusta.
Kerrottiinko sinulle kotona, mitä tehdä, jos kaveri/tyttöystävä nakkaa turpaan? Ei siitä kouluissa puhuta eikä kotona opeteta, miten menetellä.
ainoastaan vastata niin että saisit jonkinnäköisen vastauksen kysymykseesi.
Ok, tämä netti on vaan välillä heikko media keskusteluun juuri näiden tulkintaongelmien takia. Ymmärsin siis väärin - nyt oikaisun jälkeen toteaisin, että kiitos yrittämisestä.
Minä poden aika ajoin. En voi sitä mitenkään kieltää. Olen myös luonteeltani melko aggressiivinen
Minä olen tahdonvoimaltani ja kiihtyvyydeltäni aikamoinen:) ja tarvittaessa jopa aggressiivinen. Väkivaltaan se ei minua johda eikä se minua silti houkuta (ääritilanteet ovat asia erikseen - kun aikoinaan ystävättäreni kimppuun käytiin (190-senttinen mies kävi 155-senttisen tytön kimppuun), olin nyrkit pystyssä välittömästi). Minulla ei ole koskaan oloa, että aggressio lähtisi käsistä - se on voima, jota voi hallita. Aggressiohan on yksi ilmentymä energialle - kuten olet tehnytkin, sitä voi kanavoida terveelläkin tavalla.
Hyvä ja paha ei koskaan ole erillään toisistaan. Ei olekaan, mutta niistä voi silti keskustella erikseen.
katsottuna että ei pyritä mihinkään johtopäätökseen jossa miehet pitäisi huumata, kastroida, hakata nöyriksi heti pienestä pitäen tai lakkauttaa koko sukupuoli. Kuka sellaiseen pyrkii? Siinä se juuri onkin, että tänäkin päivänä maailmassa on maita, jossa tuollaista tehdään naisväestölle. Minä en haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa ihmisiä kohdeltaisiin noin - ylipäätään saati sukupuolen perusteella.
Ihan vaan yleisenä kommenttina, että vaikka jutuissani on paljonkin naisia kritisoivia, miehiä puolustavia, jne. kirjoituksia, niitä ei useinkaan tule mieleen siinä vaiheessa, kun pitää lähteä selittämään Böödin kamaluuksia:) Joskus tuntuu, että eräät lukijat ignoroivat kaiken, mikä ei nosta heidän verenpainettaan. Ehkä on helpompaa kokea maailma ja tietyt ihmiset siten, että näkee heidät vain tietyn filtterin kautta ja sovittaa kaiken lukemansakin sen mukaan.
Joidenkin mielestä olen räyhääjä, vaikka räyhään yhtä lailla miesten JA naisten kusipäisyyksistä ja kiittelen kummankin hienoja puolia. Joidenkin mielestä olen suora ja subjektiivinen. Kuten Eufemiakin on huomannut, naisille herkästi rähistään, että he ovat "epänaisellisia" tai "aggressiivisia", jos he eivät käytä söpöä ja naisellista kieltä ja huomioi joka helkkarin näkökulmaa.
Kiintoisaa on ollut vuosien myötä huomata, että jos kirjoitan naisen näkökulmasta, aina vähintään pari miestä valittaa, kun en huomioi miesten näkökulmaa: mitä pirua? Nainen kirjoittaa NAISEN näkökulmasta, huolehtikoon vaikka joku mies miesnäkökulman esille tuomisesta - eihän nainen voi miehen näkökulmaa aina saavuttaa. Pitäisikö naistenkin käydä joka kulmalla valittamassa miesnäkökulmasta kirjoittaville miehille, että heidän tulee huomioida meidän naisten näkökulma?:)*äimänä*
Kiitos asiallisille keskustelijoille ja kommentoijille! Kiintoisaa on ollut.
Junakohtaus, kuten sanottua, omat mielipitees
Birdy,
ihan täsmentävänä: se, mikä minusta on tyylissäsi räyhäämistä, ilmenee yhtä lailla kun puhut naisista kuin kun puhut miehistä. En siis ohita toista puolta mielipiteistäsi ja käytä toista hassujen johtopäätösten tekemiseen.
Varsinaisempi kommentti: enpä usko, että kukaan täällä tahtoisi elää yhteiskunnassa, jossa suuret väestöryhmät hakattaisiin hiljaisiksi, olkoot sitten sukupuolia tai muilla perusteilla erotettuja ryhmiä, ja kyllä, maailmassa on paljonkin kolkkia joissa naisia kohdellaan sillä lailla, mutta minäkään en ole ihan varma liittyykö se pohjoismaalaisiin miehiin mitenkään.
"Kerrottiinko sinulle kotona, mitä tehdä, jos kaveri/tyttöystävä nakkaa turpaan? Ei siitä kouluissa puhuta eikä kotona opeteta, miten menetellä."
Ei kerrottu. Kerrottiin että naista ei lyödä. Ja mielestäni se on ihan riittävä asia. Fyysiseen hallintaan ei tarvita lyömistä, jos toinen osapuoli on puolet kevyempi ja 5 - 2 kertaa voimantuotoltaan vähäisempi. Erään väkivallakon jouduin nakkaamaan baarissa pöydän alle, mikä oli valitettavaa, mutta portsareita se lähinnä nauratti että sellainen pikkulikka veteli minua turpaan, potki munille ja syljeskeli puvulleni.
"Minulla ei ole koskaan oloa, että aggressio lähtisi käsistä - se on voima, jota voi hallita."
On mahdollista että ymmärtäisit asian paremmin jos kävisit lääkäriltä hakemassa testosteronia ja piikittämällä sitä noin 6 kertaisen määrän elimistöösi. Sanon että se on mahdollista siksi, koska mitään todisteita ei minulla ole päinvastaisesta, kuin kokemuksellisuus ja asiat joita olen lukenut. Mutta miehissä on eroja. Kuten sanoin, sama geneerinen asia voi ilmetä melkein miten vaan.
Esim e-pillereiden käyttö alkoholin kanssa lisää naisilla testosteronitasoja käsittääkseni bout. 500 %, mistä on puhuttu nuorten tyttöjen väkivaltaisuuden yhteydessä.
Kerran, kauan sitten yksi 19 vuotias naisihminen nautittuaan alkoholia suurinpiirtein tarrasi munastani kiinni ja raahasi puskaan. En tiedä johtuiko e-pillereistä vai mistä, mutta aika vähän siinä oli sanomista. Moiseen en ole sittemmin törmännyt.
"Siinä se juuri onkin, että tänäkin päivänä maailmassa on maita, jossa tuollaista tehdään naisväestölle. Minä en haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa ihmisiä kohdeltaisiin noin - ylipäätään saati sukupuolen perusteella."
Mikään ei varmaankaan miehelle ole yhtä ongelmallista, voimallista ja ihmeellistä tässä maailmassa kuin naiseus. Sitä on koitettava jotenkin käsitellä, ja en sinäänsä kyllä ihmettele etteikö sen käsitteleminen voisi olla myös sitä että sitä koitetaan peittää ja hallita väkivalloin. Se on väärin, koska mielestäni mielestäni nainen on kauneimmillaan vapaana, toteuttaessaan itseään kuten kuka tahansa. Ei pyrkiessään olemaan mies miehen paikalla tai joutuessaan väkipakolla miehen määrittelemäksi. Mutta minä olen kasvanut siihen. Koko plexi on ihan eri kuin jossain muualla.
Eikä minulla tai minunlaisillani ole oikeastaan mitään keinoa kuin antaa sen olla ja koittaa hallita omaa tilaani niin ettei se ole mahdollista siinä. Moinen ei mitenkään voi toimia minun tai minunlaisteni kanssani samassa ympäristössä konfliktitta. Mitään kompromisseja asiasta ei voi olla.
Ja sitähän ihmisyys lopulta on ollut ja tulee varmastikin olemaan.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu