Missä se vaihto taas munii

Lupasin kertoa siitä, miten työntekijöitä pitää johtaa sodan aikana.

Näin:

"... Liikkeen johdossa olevien henkilöiden pitäisi olla ystävällisiä. He eivät saa olla etäällä eristyneisyydessään."

"... Olisi ryhdyttävä toimiin hyväntuulisuuden kohottamiseksi. Nyt on aika, jolloin on kiinnitettävä huomiota yksilön mielentilaan ja herkkätunteisuuteen."

"... Myös sodan aikana työntekijöille on selvitettävä, että heidän suorittamansa työ on tärkeää. He tekevät oman osansa tarpeellisesta työstä."

"... Ehkä jotakin voidaan sanoa tai tehdä, jotta heidän työnsä saataisiin kiintoisammaksi ja heidän ajatuksensa johdettua pois niistä huolista, jotka painavat heitä. (...) Voitaisiin järjestää myyntikilpailut, uusi osasto tai kamppailu tuhlausta vastaan tai edelleen koettaa elvyttää tuotantoa esim 20%. Työntekijöistä tuntuu silloin mukavammalta ja he tekevät enemmän tietäessään, että liike menee eteenpäin ja on elinvoimainen."

"... Jos heitä johdetaan oikealla tavalla, niin he palkitsevat sen suorituskyvyllään ja iloisuudellaan."

Näin kertoo Kauppamiehet-lehden heinä-syyskuun numero vuodelta 1942.

Ja minä kysyn: koska se saksmanni pääsee sinne Moskovaan? Joko saa nousta montusta? Missä se vaihto taas munii?

Kattokaa vaan, mitä tossa ylempänä sanotaan. Ennen oli meno tollasta vaan sodan aikana ja muuten saatiin rauhassa olla napit vastakkain työnantajan kanssa ja kyräillä. Nyt tarttee rauhan aikanakin painaa kuin olisi sota päällä.