Rauhanasiaa II
Sitä on tietysti äijäporukoita ja äijäporukoita ja jääkiekkoilijat vielä ihan erikseen, mutta yleisesti ottaen sanon: älkää tytöt hyvät uskoko, kun Cosmossa kerrotaan millaisia juttuja me muka keskenämme teistä puhutaan.
Ihan oikean oikeasti miesporukoissa ei juuri puhuta naisista rumasti ja varsinkaan kukaan ei koskaan levittele irstaita yksityiskohtia omasta muijastaan ja jos joku semmoista tekisi, se olisi kaikista piinallisen kiusallista. 20 vuotta täyttäneet kundit eivät myöskään pääsääntöön leveile saamisillaan nimiä mainiten ja vain todella lattaotsaisissa (ks. ylempää kolmoskategoriani) porkuoissa kukaan koskaan huorittelee ketään.
Itse asiassa (suureksi pettymykseksi sekä miehille että naisille) taitaa olla niin, että miehet harvemmin puhuvat äijäporukassa naisista tai naiset mimmiporukassa miehistä. Muita juttuja siinä jauhetaan.
Ihan oikean oikeasti miesporukoissa ei juuri puhuta naisista rumasti ja varsinkaan kukaan ei koskaan levittele irstaita yksityiskohtia omasta muijastaan ja jos joku semmoista tekisi, se olisi kaikista piinallisen kiusallista. 20 vuotta täyttäneet kundit eivät myöskään pääsääntöön leveile saamisillaan nimiä mainiten ja vain todella lattaotsaisissa (ks. ylempää kolmoskategoriani) porkuoissa kukaan koskaan huorittelee ketään.
Itse asiassa (suureksi pettymykseksi sekä miehille että naisille) taitaa olla niin, että miehet harvemmin puhuvat äijäporukassa naisista tai naiset mimmiporukassa miehistä. Muita juttuja siinä jauhetaan.
lähettänyt Junakohtaus
7:45 ap.
9 kommenttia:
Allekirjoitan. Minäkään en oikeastaan koskaan miestuttavien kanssa keskustele naisista, enkä varsinkaan heidän fyysisistä avuista. En muista koskaan tehneeni niin, teini-iästäkään en muista kovin usein keskustelleeni tytöistä, ja nekin harvat keskustelut olivat todella "yleviä", tyyliin että "Mä oon vähän ihastunut X:ään, koska hän on nätti ja fiksu". Koskaan, yhtä ainoaa kertaa en muista että oltaisiin keskusteltu tissien koosta ja "panettavuudesta".
Minun puolestani on pakko myöntää silloin tällöin osallistuneeni keskusteluihin, joiden oleellinen sisältö on, että joku antaisi sille ja sille tytölle vaikka heti ja muut sanovat amen, mutta nämäkin keskustelut on käyty kunnioittavassa hengessä, enkä ole huomannut tyttöjen siitä pahastuvan, jos pojat vähän kuolaa perään, kunhan käytöstavat ovat kunnossa.
Uskon kyllä tuon miehistä, mutta pakko naisena ja varsinkin sinkkunaisena sanoa, että miehistä puhutaan. Toisaalta esim. seksistä puhuminen on ihan avartavaa ja fiksua. Sitten huomaa, jos joku juttu on mennyt vähän pieleen tai huonosti, että sitä sattuu kaikilla jne. Ei tule kenellekään niin paljon suorituspaineita, kun mikään asia ei ole tabu ja siitä puhutaan. Täytyy kyllä myöntää, että kun seurustelin, niin en puhunut niin paljon poikaystävästäni ja häneen liittyvistä intiimiasioista.
t. Salla
Se nyt on vanha juttu, että naiset ne rivoja puhuu eikä miehet:)
Mutta joo, epäilemättä tyttökulttuuriin kuuluu enempi puhua noista kavereille kuin poikakulttuuriin.
Sitäpä meinaisn itsekin sanoa, että naiset ne kyllä puhuu miehistä, myös (ja ehkä) varsinkin aviomiehistä ynnä muista vakituisista kumppaneista. MItään strategisia mittoja tai liian intiimejä yksityiskohtia ei kyllä jaella, mutta luonteita ja hassuja/ärsyttäviä tekemisiä kyllä ruoditaan. En muista oikeastaan tavanneeni yhtään naista, joka ei olisi ollut halukas puhumaan miehestään:) Eli miehet taitaa olla tässä suhteessa kyllä fiksumpia. Tosin ei naisetkaan välttämättä mitenkään pahalla puhu miehistä(än). Varsinkin uuden suhteen kohdalla muut naiset voivat hyvinkin joutua kuuntelemaan "Kun se on niiiiin ihana!" -juttuja...
Miksi puhumattomuus kumppanistaan on fiksumpaa kuin puhuminen?
@arawn: Riippuu, tietysti, puhumisen sisällöstä. Omasta kumppanistaan puhumattomuus on fiksumpaa kuin hänestä halventavasti puhuminen. Vai mitä minä nyt en ymmärrä?
Ja jos miesporukoissa joku alkaa isommin kehua puolisoaan, seksuaalisesti tai ei, leimataan hänet leuhkaksi kerskailijaksi.
Anonyymi: "Riippuu, tietysti, puhumisen sisällöstä. Omasta kumppanistaan puhumattomuus on fiksumpaa kuin hänestä halventavasti puhuminen. Vai mitä minä nyt en ymmärrä?"
Niin, mutta ei ollut puhe sisällöstä vaan vain puhumisesta - puhumattomuus on fiksumpaa kuin puhuminen. Tätä minä en ymmärrä. Jos taas sisältöulottuvuus otetaan mukaan, homma selkenee oitis: halventava puhuminen on hölmömpää kuin puhumattomuus, mutta minusta neutraaliin tai kehuvaan sävyyn puhuminen ei ole hölmömpää kuin puhumattomuus. Ja puhumiseen liittyy sekin, että kysellään esim. neuvoja vaikka nyt siitä, mitä ostaisi kumppanille synttärilahjaksi.
Vähän myöhässä tulee, mutta olen kyllä saanut kuunnella miesten puhuvan naisista vähemmän kunnioittavasti. (avallaan voi sanoa että miesten kesken kun itse olin hiljainen sivustakatsoja, enkä taatusti kenenkään mielenkiinnon kohteena. Kommentit sitä tasoa että oijoi kun x:llä on niin upeat tissit (eikä ollut missään "lihatiskillä" bongattu vaan töissä), ja vittu että y:llä on iso perse. Ja joku jätkä oli kehuskellut tyttöystävän antamaa suuhoitoa, jne..
Että ei ne käsitykset nyt ihan pelkästä cosmosta ole peräisin.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu