Itsenäisyyspäivän aattona eli
Kansakunnan muovautumisesta
Me olemme koko sakki puhuneet ihan vääristä asioista kaikki nämä vuosikymmenet.
Meidän pitäisi puhua 1920- ja 1950-lukujen nousukausista, ei niitä edeltäneistä verikekkereistä.
Meidän pitäisi puhua 1920- ja 1950-lukujen nousukausista, ei niitä edeltäneistä verikekkereistä.
lähettänyt Junakohtaus
12:29 ip.
7 kommenttia:
Mielestäni 30-luku ja 50-luku ovat kaikkein väärinymmärretyimmät vuosikymmenet.
Kolkytluvusta tulee monelle mieleen äärioikeisto, lapuanliike ym. kyytipojat. Kuitenkin itse vuosikymmen oli kokonaisuutena hyvää aikaa. Vuoden -33 vaaleissa oikeisto kärsi tappion, joka kannusti kokoomusta ottamaan järjen käteen ja tekemään pesäeron äärioikeistoon. Talous kasvoi vauhdilla ja syntyvä varallisuus jakautui ennennäkemättömän tasaisesti eri yhteiskuntaluokkien kesken, mikä vei hampaita äärivasemmistolta. Yleensä vahat ihmiset muistavat 30-luvun 'vanhana hyvänä aikana'.
50-luku on sitten toisenlainen. Jälleenrakennusaikaa. Käsittääkseni tuolloin eläneet pitivät sitä hyvänä aikana. Sota oli ohi, työtä piisasi jos vähän puutettakin, elämän tarkoitusta ei tarvinnut kysellä. Uusia vaikutteita omaksuttiin vauhdilla, mutta tulevaisuusshokki ei vielä uhannut. Olen ymmärtänyt, että 50-luvun maine ahdas- ja umpimielisenä aikana on kuuskytlukulaisten keksintöä.
He sittemmin tekivät omasta vuosikymmenestään sen ainoan oikean kulta-ajan.
No-jaa.
Vanhempani kyllä kertovat kysyttäessä ja välillä tuntuu että kysymättäkin turhan usein 50-luvun olleen harvinaisen paskaa aikaa.
Minkä takia vanhempasi pitävät 50-lukua paskana aikana?
Itse olen huomannut, että varsinkin maalaiset pitävät 50-lukua hyvänä aikana. Sen ymmärtää, kun se oli tavallaan suomalaisen maaseudun viimeinen kukoistuskausi.
Se oli köyhää, ahdasmielistä ja väkivaltaista aikaa.
Minusta on outoa kun asiat erotetaan toisistaan ja tarkkaillaan itsenäisinä. Ikäänkuin niitä edeltäneet verikekkerit eivät olisi vaikuttaneet siihen mitä niissä tapahtui.
"Se oli köyhää, ahdasmielistä ja väkivaltaista aikaa."
Kuten minun vanhempien mielestä 70-luku ja minun mielestä 90-luku.
Hmm. Onko nyt niin että 60 ja 80-luvut ovat sellaista ihanaa aikaa kaiken paskan keskellä? Kun katselee 80 luvun touhuja niin siihen voi kyllä vetää ruksit päälle saman tien. 60-luvusta en tiedä.
Se oli köyhää, ahdasmielistä ja väkivaltaista aikaa.
Mielestäni on kohtalaisen typerää leimata kokonaisia aikakausia tyyliin "50-luku oli x". Epäilemättä 50-luvulla oli köyhyyttä, ahdasmielisyyttä ja väkivaltaa, mutta eikös niitä ole ollut kaikkina aikakausina? Toisaalta silloin epäilemättä oli myös Urogalluksen mainitsemia hyviä puolia. Niin että vastaus siihen, millaista 50-luku oli, voi hyvinkin riippua vain siitä, keneltä kysyy.
Olen samaa mieltä, että sotien sijasta voitasiin sekä muistella jällenrakentamisen aikaa että katsella tulevaan.
1950-luku oli ilmeisesti Suomen historian vähiten väkivaltainen vuosikymmen. 40-luvun loppu oli rikollisuuden ja yllätys yllätys avioerojen huippukautta. 50-lukua kuvaavat elokuva 'Onnen maa' suomessa ja TV-sarja 'Happy Days' Ameriiikassa. Tapojen turmellus otti vallan 60-luvun lopulla ja meno jatkuu yhä....
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu