Tulin juuri äsken baarista kotiin (heipparallaa kaverit, ja jos tulee näppivirheitä tai vähän väsynyttä tyyliä, antakaa kaikki anteeksi).
Yöbussissa oli ahdistelutapaus. Istuin itse etupäässä autoa ja hiffasin homman, kun takaani alkoi kuulua huutoa "kuski, kuski. kuski hei".
Pitkä juttu lyhyeksi lyhentäen menin seisomaan nilkin ja tytön väliin ja kerroin nilkille, että seison tässä, koska tyttö selkäni takana pelkää sinua.
Eihän se oikein hyväksynyt eikä kunnioittanut, mutta en minä siitä toisaalta mihinkään lähtenytkään. Pysäkillään se vaati minua ulos tappaakseen minut, mutta hei, ei kaikille voi olla mieliksi, ja se joka tapauksessa oli mua jotain 20-30 kiloa kevyempi, ja pakkohan mun on sitäkin ajatella, että minkä kaiken kanssa suostun ottamaan lakiriskejä, ja muutenkin piruako mä tommosen kanssa tappelemaan olisin käynyt.
Mimmin seurassa oli kaksi riuskaa poikaa.
Kumpikin niistä antoi ahdistella seurueeseensa kuuluvaa naista tekemättä mitään. Kumpikaan ei osoittanut mitään häpeän merkkejä, kun vieras, ulkopuolinen, mies tulee puuttumaan asiaan. Kumpikaan ei osoittanut mitään häpeän merkkejä edes, kun yritin jälkikäteen kysellä niiltä, että ei sitten tullut mieleen tehdä mitään.
Mikä helvetti näita nuoria miehiä vaivaa?
------------
Edit: lueskeltuani kommentteja ja pohdittuani hieman palaan asiaan. Aika monella on ollut suhteellisen painavia argumentteja sen puolesta, että liikkeeni oli tarpeeton, kenties jopa tollo. Kuten ylempää käy ilmi, minä tosiaankin olin tulossa baarista ja vaikken missään nimessä ollut umpitunnelissa, en voi myöskään väittää että harkintani olisi ollut kirkkaimmillaan.
Sovitaan siis, että en väitä, että kaikkien pitäisi aina. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että julkinen tila a) kuuluu kaikille ja kaikista ennen kaikkea ihmisille, jotka eivät erikseen häiritsemällä häiritse muita, varsinkaan pienempiään, joten b) tavalla tai toisella pitäisi synnyttää ilmapiiri, jossa esim. naistenahdistelu bussissa tuntuisi tekijästä itsestään huonolta idealta jo ennen rupeamista.