Nauttiiko kansa hallituksen luottamusta?

Joku on nyt tajunnut jotain perusteellisen väärin.

Nosto:

Eikö jokainen puolue saa valita itse kannattajansa?

Vaikuttaa siltä, että kommunismin aave kummittelee meille edelleen. Millään muulla en tätä voi ymmärtää.

Lisää gender-läppää

1) Teinikonsensus kutosen spårassa eilen: nainen huolehtii, ettei mies tee mitään tyhmää, kun huolehtii naisesta. Fiksuja muksuja.

2) Olen lukenut viisaista kirjoista, että kulttuurissamme miehellä on oikeus määritellä naisen ulkonäköä koskevat normit. Kuulostaa hyvältä.

Maailma on pelottavan avara II

Olkaamme avoimia ja suhtautukaamme ennakkoluulottomasti, mihin ikinä katseemme osuukaan. Punnitkaamme kaikki, ja pitäkäämme se, mikä hyvää on.

Oletteko valmiit? Muistakaa, ei ennakkoasenteita. Suhtautukaa avoimesti.

Tuolta.

En ymmärrä, mutta sehän kertoo vain, että en ymmärrä. Jonkin ongelman nämä ihmiset tässä kokevat. Tajuan siitä ongelmasta vain ihan ulommaiset reunat, en oikein niitäkään.

Kommentteja?

Johtajan päämaja tiedottaa

Kun avaa Google Analyticsin ja rupeaa ihmettelemään sieltä bloginsa liikennettä, ensimmäinen näkymä on nimeltään Johtajan yleiskatsaus.

Vielä riemukkaampaa on, että kun avaan VPN-yhteyden asiakkaan järjestelmään, prosessi alkaa komennolla Hallitse.

Miettikää: Hallitse.

Ilkeyttä ja häpykarvoja

Tänään rupattelemme naisena olemisesta. Ponnahduslautana toimii teksti, jossa taiteilijatar Rakel Liekki kolumnoi aina niin kiinnostavasta aiheesta, omista pimppikarvoistaan.

En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta sangen usein on tullut sellainen olo, että naisten keskinäisessä viestinnässä lipsahdetaan ilkeyden puolelle usein ja vaivatta. Kenties tämä on näköharha ja miehet ovat´yhtä ilkeitä, mutta kenties ei, en osaa sanoa.

Nimittäin jos Rakel Liekki oikeasti olisi sitä mieltä, että minua kummastuttaa näissä karvasodissa se, että miksi ihmeessä jotkut ovat kiinnostuneita toisten ihmisten karvaisuudesta tai karvattomuudesta. Miksi minun karvattomuuteni nyppii ulkopuolisia? Tai miksi minun pitäisi tuohtua jonkun toisen pehkosta? Hittoako kenenkään karvoitus muille kuuluu?

... hän ei oikeasti jatkaisi sanomalla tuntemattomilla ihmisillä saa pyllykarvat roikkua vaikka polvissa saakka ja kasvaa rekkamiehen pastilleja. Harva kun esiintyy alaosattomissa julkisesti, joten sinänsä pitäisi olla aivan sama asuuko pöksyissä karvainen marsu vai onko siellä kiitorata pienkoneille, vaan puhuisi ihan toiseen sävyyn.

Sitten toinen juttu.

Missä vaiheessa maailma muuttui niin, että häpykarvoituksesta tuli arkinen ja säädyllinen keskustelunaihe? Vallan tolkun tytöt jauhavat jos jossakin keskustelupalstalla ja kommenttilaatikossa siitä, miten parturoivat, vahaavat, nyppivät ja muotoilevat yksityisiä paikkojaan, eikä kukaan pidä sitä kummallisena. Jopa blogistanian tytöistä tiedän muutamasta millaista mallia he suosivat, ja oikeastaan se on aika kummallista. Ihan aidon oikeasti minulla (ja koko muulla internetillä) ei pitäisi olla mitään asiaa puolituntemattomien friidujen pöksyihin.

Onko naisena oleminen vain kertakaikkiaan niin paljon miehenä olemista ruumiillisempaa hommaa, että noistakin tekee mieli rupatella, vai mistä tässä kaikessa on kyse?

Olen aina haaveillut sellaisesta kimppajutusta

Ketä asia koskee, tietää mistä puhun. Suuret kiitokset kaikille. Ootte ihan ässiä.

T-A-P-A-S.

Pääministerin vilkas rakkauselämä

Joitakin asioita sitä ei tahtoisi tietää.

Via.

Voi kristuksen munat

Teletappituokio, teletappituokio

Vanhaa linjaa on ajettu pari vuotta ja suomalaiset tietävät jo varsin hyvin Pepsi Maxin sokerittomuuden. Jatkossa esittelemme mainonnassamme kuluttajille keinoja parantaa heidän elämäänsä; tehdä siitä yhtä hyvää kuin Pepsi Max, kertoo Pepsico Nordic Finlandin markkinointipäällikkö Kati Niemelä.

Linjan muutos näkyy maaliskuun lopussa myös Pepsi-pulloissa, joiden etiketit saavat kahdeksan erilaista kuosia. Jatkossa kuoseja on tarkoitus vaihtaa kuluttajien toiveiden ja ideoiden mukaan.

- Haluamme, että kuluttaja pääsee vuoropuhelun kautta vaikuttamaan omaan brändielämykseensä. Tutkimustemme mukaan yksi ja sama design ei enää miellytä edes yhtä ihmistä jokaikinen päivä. Etenkin nuoret haluavat ilmaista itseään omannäköisen tuotedesignin kautta, Niemelä sanoo.

/teletappituokio

Siis vittu kelatkaa: esittelemme mainonnassamme kuluttajille keinoja parantaa heidän elämäänsä; tehdä siitä yhtä hyvää kuin Pepsi Max ja kuluttaja pääsee vuoropuhelun kautta vaikuttamaan omaan brändielämykseensä.

Tästä ei ole mullakaan niin pitkä aika. Hävettää.

Uuni paras lääke on

Tietänette, että rastafarismi on lievästi sanottuna omituinen uskonto, ettekä yllättyne, vaikka sen opetuksista paljastuisi mitä?

En minäkään. En nykyisin, en aikoinani.

Mutta kun Bob Marley laulaa "I'll never forget, no way, they crucified Jesus Christ" ja Junis 15 v. kuulee sujuvasti "I'll never forget Norway, they crucified Jesus Christ", niin on siinä kuitenkin vähän huuli pyöreänä.

On tää noloo, tääkin, ja kovasti kivaa kun ei enää, enää ikinä, tarvitse olla teini.

Jos olisi rahaa ja aikaa

Mieleni tekisi lomalle Mongoliaan.

Pitkälle lomalle Mongoliaan.

Että ei aina olisi niin ahdasta joka paikassa. Että kerrankin mahtuisi olemaan.

Pöhkö levari

Telkkarista tulee Matrix kakkonen ja osaapas se olla pitkä ja hidas elokuva.

Jokin pieni hytinä sisälläni hytisee, että siitä nauttiakseen pitäisi tuntea buddhalaisuutta hieman syvemmin. Jokin stuktuuri siinä kuvassa nimittäin on, sen näen, vaikka en sitä tavoita.

Söpöyden pojan koston paluu

Erilaisten vähemmän miellyttävien asioiden kautta palaamme jälleen uudelle, söpömmälle linjalle. Herrasväki on hyvä.

Jatkaaksemme hilpeämmistä asioista

Ruotsalainen päätti ruveta kasvattamaan kanoja. Se osti sata kanaa, mutta pian ne kaikki kuolivat. Tästä lannistumatta hän päätti hankkia uuden parven. Ruotsalaisen ihmeeksi ne kuolivat taas."Kolmas kerta toden sanoo" hän tuumi. Ei kuitenkaan, vaan taas koko parvi heitti veivinsä."Mikä mahtaa olla vikana", tuumi ruotsalainen,"istutanko ne liian syvälle vai kastelenko niitä liikaa.."

Parodiahorisontin tuolla puolen

(Parodiahorisontti on Veli Kanin käsite, jolla kuvataan rajaa, jonka ylittävää toimintaa ei enää ole mahdollista parodioida.)

Englannissa kävi hassusti.

Pitäkää tämä mielessänne, jos aiotte äänestää Vihreitä, de Dorga.

Näin voi käydä myös meillä. Näin tulee käymään myös meillä, jos emme ala tekemään asioita toisin.

Ala tekemään asioita toisin jo näissä vaaleissa.

Sana viikonvaihteeksi

Biologia voittaa teologian.

Käsi pystyyn

Kun viimeksi olin kondiksessa liikkumaan yhtään mihinkään, istuin spårassa vastapäätä kahta mitä suloisimmin lirkuttavaa, sirkuttavaa ja kihertävää teinityttöä. Minähän en enää pysty pimadzuiqqeleiden ikiä oikeasti arvioimaan, mutta sanoisin karkeasti 15 vaan ei 18.

Toinen kertoi tunnustaneensa tänään kundille X olevansa siihen rakastunut, mutta kundi oli kuulemma vain mennyt vaikeaksi. Myöhemmin paljastui tunnustuksen olleen muotoa

- mä näin viime yönä sellaista unta, että me oltiin tosi rakastuneita toisiimme.

Käsi pystyyn jätkät: moniko olisi oikeasti 16-vuotiaana tajunnut vinkin? (Mä ainakin tunnen yhden kaverin, jolle ihan oikeasti kävi klassinen "Jos sun on kylmä nukkua siellä, niin tännekin saa tulla".)

Näihin kuviin,näihin tunnelmiin.

Nyys

Kuumetta on enää 38,2 eikä päästä enää heitä kun nousee sängystä. Yskä on eiliseen verrattuna käytännössä voitettu (vatsalihaksissa tuntuu kuin paremmankin treenin jäljiltä). Olen saanut syötyä pari voileipää.

Ärjyä puuhaa

Aikuisen elimistölle ei oikeastaan sovi yli 39 asteen kuume.

Ihan vain jos ette tienneet.

Loppuisipa tämä sota ja pääsisipä isoon taloon sonniksi.

Huuhdotaan naimalla jalkavipua

Menneen maailman romantiikkaa. Ah, niitä aikoja, kun setäkin oli nuori ja VR ei ollut keksinyt nostaa italialaisia lentokoneita raiteiden tukoksi.

Lämpimänä kerhäävä tietokone

Osa meistä (ja teistä) katselee elokuvia läppäriltä sängyssä maaten.

Eilen tajusin, että tapoja ja asentoja lienee enemmänkin, koska ainakin minun makuuni läppärin pohja kuumenee niin paljon, että se ei vatsan päällä ole mukava.

Itse joko nostan jalat koukkuun ja laitan koneen nojalleen tai laitan jonkin sopivan kankaan, sarjakuva-albumin tai muun eristeen vatsani ja koneen väliin. Tästä pitäisi ehkä perustaa kuvasaitti, jossa väki voisi esitellä ratkaisujaan.

Ehkä herkintä olisi vielä laittaa koneessa pyörimään kissavideo. Hrrrrrrrrr.

SMS III

- Hyvää naistenpäivän iltaa
- Oi! Kiitos.
- --/--@
- (.) (.) V
- Oi oi.
- Hä hää! Naisten päivä!


-------------------

Toivotan itse kullekin.

Haircut

Parturissa käyminen muuttuu vuosi vuodelta hankalammaksi, ainakin meille, jotka emme ole tottuneet varaamaan aikaa vaan kävelemään ovesta sisään.

Kynittäväksi sinänsä pääsee, kyllä, mutta siitä alkavat ongelmat.

Yleensä Stadin parturit ovat nuoria tyttöjä, ainakin niissä paikoissa, joissa minä käyn, ja sellaisten mielestä nuorten poikien kuuluu näyttää söpöiltä ja aikuisten miesten turvallisilta, ja ylipäätään miehinen särmä on sangen pelottava asia. Söpöähän minusta ei enää millään saa, joten ne pyrkivät parhaansa mukaan tekemään minusta oman isänsä näköisen.

Sitten on olemassa joitakin vanhempia mammoja, joiksi lasketaan myös venäläiset tytöt iästä riippumatta, ja ne leikkaavat, jos pystyvät, miehestä kahvikerhon hyväksymän ihannevävyn. Miehiä tulee harvoin vastaan ja niistäkin iso osa taitaa olla vasemmanpuoleisen liikenteen kannalla ja ketään väheksymättä sen osaston kundit eivät ihan oikeasti tajua mitään siitä, milloin mies näyttää hyvältä ja milloin ei.

Asematunnelissa vaikutti vielä jokin aika sitten kolme-nelikymppinen libanonilainen (tai sieltä päin) kundi, joka tajusi laakista eikä kertaakaan yrittänyt tehdä minusta setää, homoa tai homoa setää, mutta sillä ilmeisesti lähti bisnes pyörimään riittävän hyvin ja nykyisin sen liikkeessä on hommissa samoja venäläisiä pimuja kuin muuallakin.

Tehdäänpä nyt yksi asia kerralla selväksi

Pari postia alempana kommenteissa anonyymi roiskaisija sanoi näin:

Olisikos sinulle kelvannut joku hauskannäköinen, sujuvaa suomea puhuva, tummahipiäinen, koulutettu nainen?

Vastaan tähän: uskokaa jo, vihertoopet, en ole kaltaisenne. Jos te ette näe maahanmuuttajissa muuta kuin ihonvärin, se ei tarkoita, että muut eivät osaisi pitää heitä kokonaisina ihmisinä.

Au.

Itsetutkiskelua

Söpö linjani kesti kokonaiset kaksi postausta, mutta tuskin kukaan minulta muuta odottikaan.

Mielenkiintoista kuitenkin on tarkastella söpöyskäsitystäni näiden kahden postauksen valossa. En nimittäin harkinnut niitä yhtään, vaan viskasin tiskiin suloisimmat löytämäni, ja mitä siitä tuli?

Ensimmäisessä on rankka, paha jännite. Toki sekä leijonanpennut että fretit ovat hyvin pörröisiä, mutta kumpikaan ei ole otuksena sinänsä mitenkään pelkästään mukava ja varsinkaan ne eivät oikeastaan sovi yhteen.

Toisessa on iso zchäfferi näyttämässä lempeää puoltaan, mutta jokainen tietää, että lempeys ei ole koko kuva siitä koirasta.

Se siitä söpöydestä sitten

Siteeraan alempana mainittua kaveriani Jussi Halla-ahoa:

Kulissien takaisista tapahtumista voidaan mainita, että kun toimittaja Martelius pyysi minua ja Lahtista ehdottamaan lisähaastateltavia, tarjosimme hänelle kaveriamme Veraa, kriittisesti maahanmuuttoon ja monikultturismiin suhtautuvaa, sujuvasti integroitunutta uussuomalaista nettikirjoittajaa. Vera ei kelvannut Nyt-liitteelle, "koska hän ei ole suomalainen". On mielenkiintoista, että toimittaja Martelius otti oikeudekseen määritellä, kuka on suomalainen. Vuoden 2005 somalilevottomuuksien aikaan Nytin linja oli vielä se, että Helsingin keskustaa terrorisoineita nuoria ei olisi pitänyt kutsua "somaleiksi", hehän olivat suomalaisia. Toimittaja Ville Similä ihmetteli, miksei kovaan päähämme mahdu se, että kaikki suomalaiset eivät enää ole pellavatukkaisia joukahaisia. Vera olisi kai ollut vähän liikaa. Pakolainen. Ulkomaalainen. Nainen. Juutalainen.

Onko liikaa vaadittu, että kansallisuuden määritelmä ei muutu päiväntarpeen mukaan?

Itse kysyy ja itse vastaa: näkyy olevan.

Ei näin.

Draaman teoriaa: reavers

Jos alempana mainittu Firefly ei ole tuttu, tämä ei aukea.

Sarjassa ja sen päättävässä teatterielokuvassa on otsikossa mainittu porukka, joka on raivopäisen hullua, syö ihmisiä elävältä eikä välitä mistään. Tajusin äsken, että paitsi että koko pössiksen teemoituksen mukaan reaversit (miten ikinä sana kääntyykään; mulla on vain enkkuversio itselläni) ovat lännenleffojen inkkareita, hommassa on koukku.

Nimittäin se porukka on tekemällä tehty, keskusvallan epäonnistuneen kokeilun tulos. Tämä oivallus taas aukeaa kahteen suuntaan, sekä dramaturgiseen että historialliseen. Dramaturginen suunta huomauttaa, kuinka keinotekoinen ja yksiulotteinen konstruktio "intiaanit" olivat klassisessa lännenelokuvassa ja historiallinen, että paljonko niille piruparoille oikeastaan jäi vaihtoehtoja.

Ei muuta. Hyvää yötä.

Yhä söpönee (Söpöstyy? Söpööntyy?)

Tuolta lisää.