Ajattelemisen aihetta itse kullekin

Pysähdytään hetkeksi miettimään, miten iso osa maailman kaikesta sotilaskoulutuksesta on erilaisten remmien ja hihnojen avaamista ja sulkemista. Mikä kaikki täytyy kiinnittää mihin? Kuinka moni harjoitus alkaa sillä, että vermeen tai vempeleen palikat irrotetaan kuljetusvarmistuksesta? Mitä kaikkea pitää sotapojan kiinnittää itseensä päästäkseen metsään juoksemaan liian isoissa saappaissa?

Sitten mietitään varusmiestason varusteiden yleistä laatua. Kovin hyviä ne nimittäin eivät ole, missään (Suomessa on tehdas, joka tekee kengänpohjien välikartonkia; ne tietävät aina että kohta tulee sota, kun sinne ja sinne menee kakkoslaatua tonnitolkulla).

Näiltä pohjilta: ensi yönä, kun et saa unta, muista että parhaillaan miljoona kiinalaista varusmiestä tappelee huonosti suunnitellun, paskoista materiaaleista tehdyn soljen kanssa.

Mieti sitä.

Sattuipa kaverinkaverille jossain päin Afrikkaa

(Minä en sitten tämän tarinan totuudellisuudesta vastaa, mutta näin tämän olen kuullut kerrottavan ja hullumpaakin on maailmassa sattunut.)

Olipa mies Suomesta, reppumatkalla jossain päin Afrikkaa. Mies juuttui peräkylillä jossain ottamaan ukkojen kanssa pontikkaa ja aika sujui rattoisasti, kunnes.

Ukot kävivät kovin vaivautuneiksi ja saivat lopulta kakaistua ulos että söör herra valkoinen söör, kun meillä on tässä maassa sota ja nyt ne on tulossa tuolta suunnasta polttamaan kylää, ja ottiatuota söör herra valkoinen söör, kun meillä on täällä kylässä tykki mutta me ei osata sillä ampua. Mahtaako söör herra valkoinen söör osata ampua tykillä?

Painuivat sitten porukalla ottamaan peliä esiin ja mies katseli että aina sitä nyt yhdestä tykistä laaki saadaan lähtemään. Vehje asemaan vaan ja koska tähtäinlaitteita ei ollut, mies rupesi koelaukauksilla valmistelemaan tulikuviota, vainolaisen tulosuuntahan tiedettiin.

Tulikuvio saatiin valmiiksi ja ponua kului, mutta lopulta näkyi myös pölypilvi ja sen nostattaja, teknikaaleilla kulkeva pyssymiesjoukko. Mies ajatteli että tänne ette muuten tule ja avasi tulen, mitä sitä muutakaan henkensä hädässä.

Luonnollisestikaan kylien polttaminen ei enää ole kivaa, jos ammutaan tykillä vastaan, joten vainolainen kääntyi niiltä sijoiltaan karkuun ja kylä pelastui. Pontikkaa otettiin lisää ja vierasta ylistettiin kovasti, kun meidän kylän pelasti ja kaikki ne olisivat muuten tappaneet.

Aikanaan matka jatkui eteenpäin, mutta tarinalla on jälkinäytös: vuosia myöhemmin sodassa voittajaksi selvisi osapuoli, jolle päähenkilömme oli perustanut tykistöaselajin. Hän sai Tukholmasta asianhoitajalta postia, että herra on nyt sitten meitin armeijan eversti ja tiettävästi vielä tänä päivänä hänelle tulee kerran kuussa everstin eläke, noin 40 USD:n shekki.

Sen pituinen se. Minä lähden kohta työhaastatteluun.

Potkimassa muumia liikkeelle

Kuvittele olevasi supertähti. Saatanan iso, oikein tosi iso. Stadion-luokkaa.

Mitä lukee riderissa? Mitä pitää olla pukuhuoneen puolella, että herra suurherra silkkipylly suostuu vetämään parit soinnut skebasta?

Itselleni tämän miettiminen on yllättävän vaikeaa, mutta jotain tulee mieleen:

• tuoretta ruisleipää ja suolattua voita
• amurinlohen mätiä (kuulostaa eksoottisemmalta kuin on, Venäjällä sitä myydään joka puodissa vihreissä peltipurkeissa)
• paahtoleipää
• pottu Kalashnikov-votkaa
• karpalomehua
• soodavettä
• hunajamelonia
• mangoa
• ilmapistooli ja rata (näiden avulla keskitytään ennen keikkaa)
• ihan vitusti kirkasvalolamppuja
• seurallinen keskikokoinen koira

Pistäkää kiertämään.

Minä ja setä Misha, eli tapahtuipa eräänä venäläisenä kevätalven yönä

Viitisen vuotta sitten minä ja muuan Launiala olimme tulossa riiuulta tuolta Uralin suunnalta, Izhevskistä tarkalleen. Misha-setä täytti silloin vuosia ja koko kaupunki oli koristettu oman kylän suuren pojan kuvilla. Romanin isoisä pelaa vanhan herran kanssa shakkia viikoittain, joten jonkinlaisen audienssin olisi varmaan saanut, mutta ei tullut ryhdyttyä. Kunnioitimme sentään herran elämäntyötä nauttimalla asiallisin määrin Kalashnikov-votkaa, jota parempaa en ihan äkkiä muista saaneeni (tosin Euroopan Unioni, joka katsoo hyväksi opettaa isäänsä naimaan, väittää että se ei muutaman lisätyn sokerigramman takia olisi votkaa ollenkaan, mutta mitä ne pellet siitä asiasta ymmärtää, kysyn vaan).

Olimme siis palaamassa riiuureissulta, minä ja mainittu Launiala. Ja mitä sitä pojat muutakaan, kun pikajuna Italmas lähtee liikkeelle kohti Moskovaa, kuin istumaan ravintolavaunuun. Siihen aikaan hinnat ravintolavaunuissa olivat vielä hyvin kohtuulliset, joten söimme ja joimme kaikessa rauhassa, pidemmän mukaan. Ja koska venäläisen täti-ihmisen maailmassa ei ole kauniimpaa harmonian hetkeä kuin katsella syöviä, juovia ja nauravia nuoria miehiä, saimme loistavan kohtelun emmekä pihistelleet tipissä kun lasku lopulta tuli.

Vetäydyimme levolle, mutta muutaman tunnin unen jälkeen alkoi nälkä taas kummasti kaihertaa ja päätimme uudemman kerran poiketa ravintolavaunuun nauttimaan iltapalaa. Tilasimme mitä tilasimme ja ruokia pöytään kantaessaan täti tarjoilija paljasti meille jotain: samassa junassa on itse Mihail Kalashnikov!

Pakko myöntää, että innostuin uutisesta aika lailla. Kun tarjoilija vielä kertoi vaunun ja osaston, totesin että pakkohan sinne on mennä koputtelemaan oven taakse ja kysyä saako herralle tarjota konjakit ravintolavaunussa. Menimme siis, koputimme ja odotimme. Ovi ei auennut. Ehkä vanha herra nukkui, ehkä ei vain viitsinyt avata ovea.

Mutta näin lähelle Mihail Kalashnikovia olen päässyt.

Tällaista voi sattua pikajuna Italmasissa venäläisinä öinä, kun keskisen Venäjän hyvin alkanut kevät on saanut hetkeksi väistyä jostain Kamshatkalta puhaltavan hyytävän tuulen alta.

Aion muuten ostaa itselleni pienen söpöläisen, sieltä se sivun ylin.

Ruokaa, mat

Otetaan pussi pakastepelmeneitä ja keitetään ne. Silputaan pieni sipuli hyvin pieneksi silpuksi. Ruskistetaan sipulisilppu ja otetaan se pannulta pois. Paistetaan pelmenit joka kyljeltään rapeiksi. Otetana purkki smetanaa ja sekoitetaan siihen tippa sinappia. Heitetään sipulisilppu ja smetana pannulle.

On hyvää.

Yhteinen asia

Nykyisin siitä käytetään toista sanaa. Juhanahelmenkalastajaksi se on verkostoitumista, mikä on lattea ja kuvausvoimaltaan heikko ilmaisu asialle.

Nimittäin rauhaan jätettynä ihmisyhteisöt pyrkivät ajautumaan kohti erästä aivan tiettyä organisaatiomallia, tietääkseni aina ja kaikkialla.

Tämän organisaatiomallin keskeinen sisältö on henkilö- ja ryhmäkohtainen lojaalisuus. Siitä seuraa palvelusten, vastapalvelusten, kostojen ja kertautuvien kostojen, lahjojen ja vastalahjojen, sukulaisuuksien ja lankouksien, patriarkkojen ja perintöjen legitiimiksi koettu koodisto, hobittien tapaan ilmaistuna Vanhat ja Oikeat Säännöt.

Organisaatiomalli on nimeltään Cosa Nostra.

Vahvan valtion oloissa, kuten nykyisessä Suomessa, Cosa Nostra säätelee vain maankäyttösopimuksia, Suomen liittymistä Natoon, puolueiden presidenttiehdokkaiden valintaa, investointipäätöksiä, varuskuntien lakkauttamisia, yksityisten yritysten rekrytointia, yliopistojen virantäyttöä, taiteilija-apurahoja ja sitä, kenellä on mahdollisuus naida rahaa (vain muutamia esimerkkejä antaakseni).

Heikon valtion oloissa, kuten menneessä ja ilmeisesti nykyisessäkin Sisiliassa, Cosa Nostra säätelee lisäksi voimankäyttövaltuuksia ja veronkanto-oikeutta.

Mikä onkin oiva osoitus siitä, mitkä valtiovallan todelliset intressit ovat.

Mene sinä ja tee samoin

Kuten tiedätte, tai ette tiedä, Marinmaalla palavat kirjapainot, kansallisia poliitikkoja piestään eikä syyllisiä löydy, sanomalehtiä ja teattereita lakkautetaan ynnä muuta ynnä muuta.

Näyttää siltä, että nykyinen tsaari valmistelee aitoa lopullista ratkaisua suomalaisugrilaisten kansojen päänmenoksi. Luvassa ei ole fyysistä tappamista vaan totaalinen sulauttaminen venäläisiin ja venäläisyyteen. Mari-El on koelaboratorio, jossa katsotaan mitä voi tehdä ja mitä ei ja miten mikäkin toimii.

Ole ystävällinen ja käy allekirjoittamassa vetoomus, pääset nimekkääseen seuraan.

Lisäys iltapäivällä: jos uskot että asia on hyvä, linkitä vetoomus blogiisi. Nimiä tarvitaan ja sanaa pitää levittää. Ihan jo siksikin, että meidän Vasili (kerron toiste) on ankara aktivisti enkä tahtoisi kuulla, että se on kadonnut tai ihan vaan muuten vaan jäänyt auton alle.

Sinä sanot Päivää ja se sanoo Jaa mitä hä

Otetaan pohjaksi periaatteessa uskonnollinen ja sellaisena perustelematon ajatus tietoisuuden luonteesta, mutta kuitenkin ajatus joka on yhtä hyvä kuin joku muukin.

Tietoisuus on riittävän monimutkaisen informaatiota käsittelevän järjestelmän ominaisuus.

Meistä kukaan ei tiedä mistä tietoisuus varsinaisesti on tullut, mutta tiedämme, että aika vitun monta synapsia saa kytkeä ristiin ennen kuin se syntyy.

Näistä lähtökohdista mietitään eteenpäin.

Kuvitellaan jokin tavattoman hajautettu hakukone, Googlen ja Seti @ homen risteytys tai sinne päin. Sitten kuvitellaan että yhtenä tiettynä hetkenä joka ainoa internetin tietokone on päällä, kyseinen hakukone surffaa samaan aikaan kaikkialle ja PIM, se saatana herää henkiin ja ryhtyy kyselemään vaikeita.

Miten kommunikoidaan otuksen kanssa, jolta puuttuu oma kokemus painovoimasta, nälästä, kivusta, sukuvietistä, omista vanhemmista ja sijainnista paikassa? Jonka aikakäsitys on kokonaan toinen kuin omamme? Jonka raaka laskentakapasiteetti on käytännössä rajaton, mutta jolta puuttuu meidän kaltaisemme intentio kokonaan? Joka ei osaa olla huolissaan henkiinjäämisestään eikä tunne halua jatkaa sukuaan?

Mitä sinä sanoisit sille?

Hyppy henkilökohtaiseen

Niin pitkään kuin muistan, olen vaihtelevan usein (tai harvoin) nähnyt yhtä ja samaa painajaista. Siinä tilanne on ensi alkuun normaali sosiaalinen keskustelutilanne, mutta keskustelukumppanini osoittautuu pian jonkinlaiseksi hyytäväksi demoniksi. Perinteisesti olen ehtinyt tuntea syvän kauhun puraisun ja herännyt sitten.

Nykyisin kuvio on muuttunut.

Alkupuoli menee vanhojen nuottien mukaan, mutta enää se perkele ei saa minua kauhun valtaan. Vielä kertaakaan en ole ehtinyt listiä sitä ennen heräämistäni, mutta toivottoman, käpertyvän kauhun sijasta olen ryhtynyt pistämään vastaan vähän saatanan tavalla. Olen murjonut otusta nyrkein, jaloin, puunkarahkoin ja tuliaseella.

Kerron sitten, kun saan sen tapettua.

Kohahtakaamme

Olen viime aikoina alkanut yhä enemmän ihastua iltapäivälehti- ja seiskapäivälehtiretoriikkaan.

Ennen kaikkea ihmisille annetut liikanimet ovat aivan hurmaavia. Kuka voisi jäädä kylmäksi Pettäjä-piispan, Naku-Saijan tai Nokian lapsipornomiehen kuulumisille?

Lisäksi on aina yhtä huikeaa, kun kansa kohahtaa. En ole koskaan ollut paikalla kun se tapahtuu, mutta siitä kuulunee mahtava *KOH*, vähän kuin jos Jumala löisi virvelirumpua vispilällä. Iltapäivälehden toimittaja tietää ammattitaitonsa perusteella mennä paikalle ja kun *KOH* on kuulunut, hän ottaa taksin ja ajaa toimitukseen kirjoittamaan, miten kansa kohisi Pylly-Päivin salarakkaan kipeistä tunnustuksista.

Ja kipeitä ne ovat. Sen me tiedämme.

Miksi meistä ei pidetä?

Puhutaapa Tolkien-mytologiasta.

Kääpiöt ovat mielenkiintoinen kansa. Muistini mukaan heillä on yleensä aina ollut kireät välit naapureihinsa ja uskon tietäväni miksi.

Nimittäin kääpiöt elävät vuorityöllä, metallityöllä ja kaupankäynnillä. He ostavat ruokansa, eivät kasvata sitä itse. He ovat myös sotaisia.

Kääpiöt ovat siis strategisella tasolla riippuvaisia naapureiden tuotannosta. Ilman naapureiden maataloutta kääpiöt kuolevat nälkään. Tästä seuraa mm. että aina sotaisassa Keski-Maassa kääpiöiden on pakko olla pro-aktiivisia ja varautua miehittämään naapurimaa sodan sattuessa, koska he eivät voi riskeerata ruokahuoltoaan.

Kääpiöt myös hallitsevat maksuvälineiden määrää markkinoilla, joten he voivat halutessaan inflatoida rahan ja saada sapuskansa mihin hintaan itse hyväksi katsovat.

En suinkaan väitä että tällä kaikella olisi mitään tekemistä USA:n, öljyn tai minkään vastaavan kanssa.

Hei heinähatut hyppikää

Tänään härnäämme juntteja, eikä se ole vaikeaa.

Öndebönderetoriikan mukaan ihmiset "ajetaan" kaupunkeihin ja elämä maalla "tehdään" mahdottomaksi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Tässäkin maassa on jotain satakunta vuotta yritetty hyvällä ja pahalla pitää juntit kiinni turpeessa, mutta minkäs teet kun jokainen kynnelle kykenevä lähtee kaupunkiin ihan itse heti, kun irti pääsee. On ollut kuppafilmiä ja työllisyystöitä, on ollut holtittoman roisi maataloustuki, on ollut velvoitetyöllistämistä ja EU-projektia, mutta mikään ei auta. Kaupungissa vaan on kivempaa.

Varmemmaksi vakuudeksi voin kertoa, mitä maalta tulleet puhuvat kotiseudustaan kaupunkilaisessa seurassa. He nimittäin eivät sano, että voi kamala kun piti lähteä tänne kylmään kovaan kaupunkiin, eivät kiroa kun helsingin herrat autioittavat maaseudun, eivät kaipaa luontoa eivätkä mansikin tuttua kieltä lipaisemaan naamaansa krapulapäivänä. He ovat yksinkertaisesti onnellisia päästyään pois kyttäävän yhteisön silmien alta, vapaalle maaperälle elämään vapaina ihmisinä.

Niin että kalibroikaa tosta mittarinne. Mä en jaksa enää maksaa niitä siltarumpuja.

Lahtista ja konekivääriä etsimässä

Hollanti, tuo suvaitsevaisesti pilvipäissään homosteleva keskieurooppalainen maa, on todennut että ei se oikein skulaa.

En ole yllättynyt.

Vankka uskoni on, että monikulttuurinen yhteiskunta määritelmän mukaan ei ole yhteiskunta ollenkaan vaan nippu erilliskuntia. Jotta sellainen meno toimisi, ihmisten pitäisi pääsääntöisesti tykätä toisistaan.

Lisäksi markkinatalouden alakerrassa kilpailu on verisen kovaa ja katkeruus koetusta epäreiluudesta esim. kunnan asuntojonossa on hemmetin aitoa & oikeutettua.

En sano sitä enkä tätä siitä kuka alotti ja miks noi aina. Syyllisiä tässä kaikkein vähiten kaivataan. Mutta kysyn: mihin suuntaan tulee Suomea kehittää? Hollannissa niillä on ollut tämän skenen tiimoilta lyhyessä ajassa jo kaksi poliittista murhaa, Ruotsissa rikastuttava maahanmuutto kustantaa valtiolle 30 miljardia kruunua vuodessa (lähde Hesari, ei tartte tulla vinkumaan) ja tuttavamies Frank Paluumuuttaja sanoo, että ei Hollannin kaduilla enää rehellinen homo saa olla rauhassa kun norteafrikaano tahtoo paheksua mekaanisen viestinnän keinoin.

Ratkaisu?

Käynnissä oleva kansainvaellus on toistaiseksi vain pyyhkäissyt hännällään Suomea. Pidetään asiat niin. YK:n pakolaissopimuksen tarkoittamia pakolaisia on niin vähän ja heidän hätänsä niin totinen, että sillä saralla voidaan jatkaa vanhaan malliin. Naisen, miehen tai työn perässä muuttaminen on täysin OK sekin.

Mutta turvapaikkamenettelyn käyttö maahanmuuttoväylänä pitää pystyä blokkaamaan. Taistelua ihmissalakuljetusta vastaan on jatkettava ja tehostettava. Ensimmäinen Suomeen ilmaantuva kilikali-mullah on saman tien heitettävä ulos (viite mullah Krekar) eikä annettava mellastaa vapaasti.

Jne.

Siinä päivän pläjäys.

Toverit! Huomenna, mikäli ei sada, jaamme kiväärit

Muuan mies suunnittelee perustavansa "Suojeluskunnat" Suomeen.

Kun itsekin olen saanut olla pyssysillä ihan liian vähän eikä näytä lainkaan siltä, että pääsisin koskaan ampumaan ihmistä, olen tietysti aihepiiristä syvästi kiinnostunut.

Ensinnäkin on kaverilla otsaa. En jaa valkoisen suomen perikunnan (häveliäisyyssyistä en linkkaa tätä mihinkään, vaikka mieli tekisi kyllä; jos tunnet piston, tarkoitin juuri sinua) varauksetonta suojeluskuntakulttia, mutta joka tapauksessa varjeluskaarteilla on paikkansa tämän maan historiassa, hyvässä ja pahassa.

Ja nyt tulee joku heebo jostain, mikä lie heppuli, ja väittää että mun kertsi on sitten Suojeluskunta.

Toiseksi, ja varsinaisesti, jos tässä maassa ruvetaan kaarteja perustamaan niin osaa sitä muutkin. Mullakin on klassinen sissikoulutus (puretaan ja kootaan AK, ammutaan 20 laukausta, lähdetään vuorille liittymään sisseihin) ja paljon mielipiteitä siitä minkä pitäisi olla miten ja kenen missä ja missä ei varsinkaan eikä missään tapauksessa näin vaan noin.

Ns. kansallisissa piireissä eniten ihmetystä herättää julmettu halu kansallisen yhtenäisyyden nimissä lietsoa riitaa, vihaa, epäluuloa, katkeruutta ja suoranaista väkivaltaa.

Bääsiäisenä Baltiaan

Sävel Jaakko Kulta:

Rääveli ruulaa
Rääveli ruulaa
ruulaa juu
ruulaa juu

Rääveli se ruulaa
Rääveli se ruulaa
ruulaa juu
ruulaa juu

Paitsi että tällä kertaa mennään Riikaan. Tallinnassa ollaan vain yksi yö ja sekin siksi, että bussi Riikaan lähtee seitsemältä aamulla. Muistini mukaan teoksessa Suomen kansan sadut kerrotaan mitä vakuuttavimmin, että Riian kaupungissa tarvitsee vain kävellä suu auki ja pian suuhun singahtaa paistettu pyy. En ole koskaan maistanut pyytä, joten odotan reissua innolla.

Mistä tulikin mieleeni se kerta, kun olin asiakkaiden kanssa Savoyssa syömässä. En ymmärtänyt listasta hölkäsen pöläystä ja koska en ole tottunut hienoihin paikkoihin, en myöskään kehdannut näyttää olevani tottumaton hienoihin paikkoihin. Niinpä tilasin metsoa xyz, koska pidän linnuista sekä elävinä että lautasella (Papukaijoja vituttaa tänään ja se on niille oikein. Mua vitutti papukaijat eilen. Tänään on häkkipäivä nääs, mutta eilen oli hervoton vaiva saada niitä koppiinsa edes sapuskalle ja tuulettaminenhan ei käy jos pikku parakiitit ovat vapaana. Harkitkaa ennen kuin otatte lintuja tuhoamaan sisustustanne.) ja ajattelin, että pakko sen on olla hyvää kun sitä Savoyssa tarjoillaan.

Muuten kaikki meni hyvin, mutta Metso xyz osoittautui olevan pataruoka, joka kypsennetään taikinakuoren alla ja tarjoillaan sen päällä. Voitte uskoa että olin pihalla kun tarjoilija tuo ruukun nokan eteen ja sanoo sulavasti "Teidän metsonne". Olin jo sanomassa metsolleni päivää, mutta maltoin mieleni ja nyökkäsin kun en muutakaan keksinyt ja jäin ihmettelemään. Tulihan se safkakin sitten pian ja hyvää oli.

Mutta en mä silti oikein tykännyt. Aina menee hyvä safka vähän hukkaan kun pitää syödä asiakkaiden kanssa. Perästäjälkeen mentiin Timon kanssa kaljalle sitten.

Ai niin. Älkää sitten uskoko kun hotelli Saulite väittää huoneen hinnaksi nettisivuillaan 21 lätkyä. Ei ne sillä myy. 46 on oikea hinta. Sanoin niille että en mä tuu kun te narraatte.

Sarjassamme "Eihän tämän näin pitänyt mennä"

Ilmaisjakelu Helsingin Uutiset kirjoittaa 13.2. koripallojoukkue Hotsteppazin valmentajan tekemästä kantelusta oikeuskanslerille. Valmentaja Chauchney McBriden mukaan Kisahallin henkilökunta kohtelee hänen joukkueensa jäseniä halventavasti ja syrjivästi, minkä Kisahallin johtaja Raimo Karlsson kiistää.

Tässä vaiheessa on toistaiseksi sana sanaa vastassa enkä ainakaan minä yllättyisi, jos paljastuisi Kisiksen vaksien nimitelleen inkkaria rumilla nimillä, mutta syvemmälle mentäessä keissi alkaa paljastaa todellista karvaansa.

Hotsteppaz on jättänyt laskuja maksamatta ja siitä johtuen ei ole saanut harjoitusvuoroja. Pelaajille on jouduttu huomauttamaan ulkojalkineilla pelaamisesta, valmentajalle on annettu kolme määräaikaista porttikieltoa Kisahalliin toistuvista sääntöjen rikkomuksista, henkilökunnan ohjeiden noudattamasta jättämisestä, muiden asiakkaiden häirinnästä ja henkilökunnan uhkailusta. Kantelunsa lopuksi McBride ilmoittaa, että Kisahallin henkilökunta on suututtanut pelaajat siihen pisteeseen, että nämä eivät enää välitä siitä mitä heille käy, jos he esimerkiksi hyökkäävät henkilökunnan kimppuun.

Omasta puolestani olen sitä mieltä, että henkilökuntaa uhkaileva valmentaja pitäisi pysyvästi ja heti poistaa kaikilta kaupungin liikuntapaikoilta. Olen myös sitä mieltä, että valmentajan tehtävään kuuluu pitää nulikkansa kurissa jos nämä tahtovat paukata henkilökuntaa turpaan. Edelleen valmentajan hommaan kuuluu mm. katsoa, että sisällä ei pelata ulkotossuissa.

En ole täysin perehtynyt monikulttuurisen yhteiskunnan teoriaan, mutta ymmärtääkseni idea on, että lämminhenkisillä pataruokailtamilla ynnä täkänänvirkkuutyöpajoilla (joiden ympärille sivumennen sanoen saadaan luotua varsin leppoisa ja kivasti palkattu teollisuuden haara henkilöille, joilla on syvä tahto tehdä hyvää mutta ei varsinaista tahtoa joutua pois omalta mukavuusalueelta) saadaan kaikki elämään sulassa sovussa riippumatta siitä, miten hemmetin erilaiset käsitykset ihmisillä saattaa olla oikeasta ja väärästä, sukupuolten suhteista, mieskohtaisen kunnian vaatimuksista, antamisen ja saamisen oikeasta tasapainosta, sielun pelastuksen edellytyksistä ja muista vastaavista pikkuasioista.

Ja nyt päivän kysymys: tätäkö se monikulttuurisuus sitten on? Päivästä toiseen jatkuvaa pientä piinallista konfliktia kaikilla elämänaloilla? Ja mikä hemmetin valistushanke tähänkin olisi auttanut? Se kymmenes joka jäi tekemättä, vaikka yhdeksän ensimmäistä tehtiin?

Miesasiaa

Niissä asioissa, joissa miehet nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ovat sukupuolensa perusteella heikommassa asiassa (lista toiste), miesten suurin ongelma on sufragettien perinnön puuttuminen.

Naisasianaisia ei pelota lähteä kadulle moukkien naurettavaksi. Heillä on takanaan perinne ja jatkumo. Miehillä tätä ei ole enkä muista, että yksikään mies olisi reilusti omalla naamallaan tullut julkisuuteen kertomaan naispuolisen puolisonsa väkivaltaisuudesta, esimerkiksi.

Näyttää siltä, että jonkinlainen miesasialiike on syntymässä. Mielestäni sen kovin ydin käsittelee huoltajuuskysymyksiä.

Kommentteja?

Ystävämme Itä-Suomen hovi

Kukapa ei tietäisi Itä-Suomen hovioikeutta, tuota sorrettujen viimeistä turvaa ja lain ankaraa pilaria, joka voimiaan säästämättä vapauttaa kaikesta vastuusta jokaisen, jonka suinkin voi.

Näin pienellä päällä on vaikea keksiä mitään muuta selitystä kuin arvon viskaalien omat harrasteet talvisina iltapuhteina. Näin pienellä päällä on vaikea ymmärtää miten yksikään nainen suostuu elämään itse ja lapsineen Itä-Suomen hovioikeuden tuomiovallan alla. Näin pienellä päällä on vaikea ymmärtää miten yksikään mies tahtoo vaimonsa ja lastensa elävän Itä-Suomen hovioikeuden tuomiovallan alla.

Jos tässä maassa jonain päivänä poltetaan irtileikattuja kiveksiä rintaliiviroviolla, herroilta tuomareilta niitä saa.

Linkki 1

Linkki 2

Halleluja, synnistä pois

Tuttavatäti G. on kotoisin Valko-Venäjältä. Sattuipa niin, että hän meni laittamaan nimensä vähän väärään paperiin. Paperissa kyseltiin että mikäs kun näin rauhan aikana poikia lähtee armeijaan vaan ei palaa kotiin ja voiskos tolle tehdä jotain.

Lähtöhän siitä tuli. Ei Lukashenkon hallinnolta tommosia kysellä.

Joidenkin vuosien säätämisen jälkeen täti G:n asiat alkavat olla Suomessa hyvällä mallilla. Oleskelulupa on mallia A3 eli helkkarin kova paperi, oma kämppä on ja muutaman vuoden paskaduunien jälkeen jopa sairaseläke.

Yhtä ja toista pientä pitää silti G:n puolesta toimitella edelleen. Ennen kaikkea kirjeet viranomaisiin on pakko jonkun kääntää, koska ei hänen oma suomensa vielä mitenkään siihen riitä.

Ja nyt tulee nurinaa: mitähän luulette, tytöt ja pojat, onko olemassa mitään tapaa estää neuvostomummoa roittaamasta frälssiksestä ilmaista ruokaa niin paljon kuin sitä siellä jaetaan ja stikkaamasta sitä eteenpäin suvun nuorille? Aivan, ei ole. Vielä kun lapset niin kauniisti auttavat paperitöissä. Ihan turha sanoa että ei meillä noita kauraryynejä kuule kulu. Sitä tulee vain, tulee ja tulee. Leipää, jauhoja, makkaraa, ryynejä. Korppujauhoakin on jo kaapissa valehtelematta pari litraa.

Näin kansat kohtaavat.

Vähä hei siide pössis

Meidzi pääs piireihin. EG lukee mua; ja tää on hei parast: sielt on tullu tajuttomast liikennet. Siis ihan tajuttomast.

(En nyt muista kuka Tiramisun friiduista vaiko peräti kaikki olivat riidoissa Frank Höglundin kanssa, mutta kaikkea ei voi saada. Todistan kaiken oikeaksi juhlistamalla naisten huomiota kokonaisella bloggauksella. Dägää!)

Edit: korjattu pois tahaton naistenhäirintä. Kaikkeen sitä voi vahingossa sekaantua.

Miesten töissä

Olin eilen faijan kanssa landella pistämässä puita nurin. Tontti on lehtoa ja iso, joten kuusien kanssa tappeleminen on lähtökohtaisesti loputon kirjaimellisesti savotta. Äijän työkalut ovat kamalassa kunnossa, mutta ikävä kyllä en enää nykyisin itsekään osaa huoltaa metsävehkeitä juuri mitään. Vesurin nyt saan terään, mutta siinä se alkaa olla. Joka tapauksessa hyvää teki ja jälkeä syntyi. Äl pystyyn jätä perhanaa.

Ja tästä pääsemme päivän Yleiseen Aiheeseen. Kaikki ns. oikeat miesten työt ovat sellaisia, että niihin on syytä tarttua viimeistään 14-15 vuoden iässä tai muuten ne jäävät iäksi oppimatta. Kuka muka on enää aikuisena oppinut pelaamaan biljardia tai pokeria, tappelemaan, ropaamaan mopoa, tekemään metsätöitä, juopottelemaan, riiaamaan flikkoja tai remontoimaan?

Näitä ei tehdä yksin ja porukassa ikävä kyllä kaikki muut ovat aloittaneet ajoissa. On hyvin turhauttavaa tällä iällä kokeilla elämänsä kolmannen kerran snookeria kun pelikaveri on aloittanut 20 vuotta sitten.

Haastan tuhannet aktiivisesti fanittavat lukijani kertomaan kokemuksiaan. Onko tullut opeteltua aikuisella iällä oikeita miesten töitä?

Osta itsellesi olkaimet

Koska pitkin Blogistanistanistanistania jälleen kerran mellastetaan siitä, miten noi yhet aina ja miksei me koskaan ja miehet sitä ynnä naiset tätä, haluan antaa panokseni soppaan puhumalla jostain kokonaan muusta.

Suomi nimittäin tarvitsee avaruusohjelman. Kustannus on naurettava muutama miljardi euroa vuodessa ja rahoitus voidaan hoitaa vähentämällä kansanedustajien määrää, lopettamalla pummien hyysääminen, leikkaamalla puoluetukea ja, no, kyllä te tiedätte. Jokainen tietää. Ainakin tuntee jonkun joka tietää.

Suomalainen pilotti ei tule olemaan minkään sorttinen nautti vaan ytimekkään selkeästi ja yksinkertaisesti avaruusmies. Erektiivisen uhoavasti alustallaan törröttävä raketti nimetään Ollilan mukaan Jormaksi ja ampujaisissa Jaakko Ryhänen sekä Naikkarit esittävät Saukin ja pikkuoravien kappaleen Hei, kuu-ukko.

Tässä siis oli panokseni suureen sukupuolikeskusteluun.

Asiasta tyystin toiseen

Jos nyt sattuisi, että siellä ulkona joltain puuttuu hommansa osaava copywriter, konseptisuunnittelija tai muu sisältövesseli, heittäkää meiliä osoitteeseen junakohtaus-niinkuvittusiellä-luukku.com

Mulla on raskaan sarjan kokemus sekä b-to-b- että kuluttajamainonnasta, olen pirun näppärä, nopea ja tarkka kirjoittaja sekä osaan tuoda järjestystä kaaokseen ilman että lopputuloksesta kukaan huomaa mistä sotkusta on lähdetty.

Vakaville tiedustelijoille CV & työnäytteitä.

Kiittäen.

Junakohtaus-setä on nyt hyvin tuhma

Pitäkää kiinni jostain. Käykää pissalla ettei tule housuun. Syyttäkää itseänne, sillä teitä on varoitettu.Kaikkia linkkejä se sähköposti mukanaan kantaa

En hyväksy

Muistattehan vielä pankkien laskunmaksuautomaatit? Ne, joita käytettiin ennen internetiä mutta elävän pankintädin jälkeen?

Ei mulla muuta, mutta miksi, miksi pitää lasku viimeiseksi kuitata painamalla nappia "Hyväksyn"? Miksei siinä voi lukea vaikka "Maksan"?

Tänään tämmöistä, huomenna muuta.

Kansanmurhat ja tilinteko

Jatketaan Turkin EU-jäsenyydestä.

Saksassa meillä on mallikappale siitä, millä hartaudella tulee menneisyys perata jos nykyinen unionimaa on joskus syyllistynyt kansanmurhaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tehdyn voi selvittää.

Mikäli Turkki otetaan jäseneksi ilman kunnollista tilintekoa Armenian kansanmurhasta, haluan henkilökohtaisesti erota EU:sta. Siitä voi aloittaa, että Turkin tulee tunnustaa tapahtunut. En aio pidättää hengitystäni odotellessa.


Tsekkaa:

Armenian kansanmurha 1
Armenian kansanmurha 2

Turkki ei halua Eurooppaan, Turkki haluaa Euroopan

Politiik, sano ryssä halsteria.

Se on yhtä vittua ja saatanaa kun apparatshnikit puuhaa suurvaltaa ja meidän nilkit painaa perässä. Mitä tekoa on Euroopan Unionilla Kaukasuksella, kysyn vaan. Turkki on muutenkin vähän hemmetin kaukana unionikunnosta ja lisäksi sillanpää Keski-Aasian verikostovuoristoihin.

Ei ikinä. Amen. Klikkaa postauksen otsikkoa.

(Jos jaat tämän näkökannan ja pidät blogia, linkitä linkkini takaa löytyvä sivusto blogiisi. Jos hyvin käy, saadaan setä Googlelta kunnon listaus asialle. Ja vittuilkaa vaan jos tahdotte, mutta olkaa sitten valmiita perustelemaan.)

Jätkäpoika kysy sitä lapikasten hintaa

Jokainen lienee joskus kuullut, kenties jopa itsekin hoilotellut, ns. isojen poikien lauluja.

Ilmiö on mielenkiintoinen. Otetaan viisuista kenties tunnetuin "Levanterin kulli" ja katsotaan mitä siinä sanotaan.

"Levanteri kysy sitä lapikasten hintaa
emäntä se silitteli pimppinsä pintaa
hura huhhahhei eipä nähty näillä mailla
ole Levanterin kullia komiampaa".

(Vaihtoehtoinen alku otsikossa)

Ensimmäinen mielenkiintoinen piirre on, että biisissä vehtaavat kulkulainen (jos nyt joku ei sattumalta tiennyt, myöhempi Liikenneministeriö oli alkujaan nimeltään Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, joka kansan suussa välittömästi muuntui muotoon Kulkulaisten ja yleisten naisten ministeriö. Minkä tietysti halusitte tietää.) ja talon emäntä, mikä on jo raivoisan hauskaa ja tavattoman koominen ajatus. Aina parempi että kulkumies on normaalilla nöyrällä kulkumiehen asialla ostamassa jalkineita talosta, mutta emäntä käykin räpläämään pissavehkeitään.

Levanteri kysy mitä naiminen maksaa
emäntä se sano että kymppi on taksa

(kerto)

Ikävä kyllä en osaa sanoa laulunaikaisesta rahanarvosta, mutta ei kymppi kovin isolta tunnu. Kalibrointia voi yrittää esim. Pentti Haanpään (siinä muuten mies sanoineen, harvalla soljuu suomi yhtä kauniisti) novellista "Karavaani", jossa pirtukeisarit maksavat lentojätkille 500 markkaa per neekeripoika eli kymppilitrainen (?) pirtukanisteri, kun nämä kantavat aineen metsien läpi markkinoille. Isosta rahasta ei siis ole kyse ja kaikki huomioitava huomioiden meidän lienee pääteltävä, että emäntä oli enemmänkin vailla Levanterin mahtivehjettä kuin rahaa, jota talollisella kyllä muutenkin oli.

Levanteri sano että kymppi on liikaa
käytetystä tavarasta vitonenkin piisaa

(kerto)

Emäntä se sano jos kymppi on liikaa
mene sitten navettaan ja pane karjapiikaa

(kerto)

Näin olemme päässeet tämän epäromanttisen kansantarinan loppuun ja toteamme, että Levanteri se vasta oli muuten ukko, koska sillä oli maakunnan komein kyrpä ja se kehtasi sanoa emäntäihmiselle että ei tolla hinnalla.

Ja nyt pääsemme bloggauksen varsinaiseen aiheeseen. Isojen poikien laulut eivät olleet keskenkasvuisten nulikoiden pilkkaviisuja vaan aikuisten miesten työmaakulttuuria. On tää maailma kuulkaa muuttunut.

Toivon kansatieteellisesti sivistyneiltä lukijoilta panosta asiaan ja pyydän anteeksi virheitä, joita mainospellen sivistyksellä tällaisessa aiheessa varmasti tulee. Amen. Päivän sana, dagens ord.